Tutkimuksen mukaan Matilla on Suomessa yllättävän paljon kohtalotovereita, mutta vain harva uskaltaa puhua aiheesta.
Viisikymppinen Matti on tehnyt kaikkensa päästäkseen harrastamaan seksiä naisen kanssa. Vielä se ei ole onnistunut – ja syy on toinen kuin moni voisi kuvitella.
Kun miesporukoissa puhutaan seksistä, usein pelin henki on: mitä enemmän, sen parempi.
Silloin Matti valehtelee. Totuus on hänen mielestään liian nolo.
Nuorempana jotkut tiesivät, ettei Matilla ollut koskaan ollut ketään.
– Siitä se pilkkaaminen alkoi, kun muut olivat saaneet, mutta minä en. He puhuivat minusta halveksuen.
Viihdetaiteilija Pirkko Mannola, 85, on sairastunut kasvohermohalvaukseen, minkä vuoksi hän joutuu jättäytymään pois Aikalaiset-kiertueelta.
Oireet alkoivat, kun hän oli menossa joogaan ja huomasi toisen puolen kasvoistaan roikkuvan.
– Pelästyin, soitin tutulle lääkärille ja kerroin oireet. Hän sanoi, että kyllä sinun pitää nyt nopeasti ottaa taksi ja lähteä Jorviin päivystykseen, Mannola kertoi.
Mannola oli tutkittavana neurologisella osastolla, ja tutkimuksissa suljettiin pois aivoinfarktin, kasvaimen ja Alzheimerin taudin mahdollisuus.
– Tietysti epäiltiin, että olisi ollut vakavampaa, sitähän ei siinä vaiheessa osaa sanoa. He lähettivät heti neurologiselle osastolle, ja siellä olin tutkimuksissa viisi päivää. Sain hyvää hoitoa, Mannola kiitteli.
Pirkko Mannola kertoi, että kasvohermohalvauksen oireet alkoivat, kun hän oli menossa joogaan.
– Kasvohermohalvaus voi olla aivoperäinen tai hermosta johtuva eli perifeerinen kasvohermohalvaus, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori Heikki Irjala, joka työskentelee ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Irjala ei kommentoi Mannolan kasvohermohalvausta vaan kertoo sairaudesta yleisellä tasolla.
Hermoperäinen kasvohermohalvaus on melko nopeasti alkava tila. Se näkyy toisella puolella kasvoja, ja oireita ovat suupielen roikkuminen sekä nenän ja suupielen nasolabiaalijuonteen oikeneminen.
– Tyyppioire on suupielen roikkuminen niin, että jos juo nestettä, se valuu suusta ulos.
Lisäksi otsarypyt siliävät ja silmän yläluomi roikkuu.
– Kulmakarva roikkuu, eikä silmää saa kunnolla ummistettua, Irjala kertoo.
Terveyskirjaston mukaan kasvojen kosketustunto on tallella, mutta iho saattaa tuntua puutuneelta. Myös makuaistissa saattaa esiintyä häiriöitä.
Irjala sanoo, että kasvohermo kulkee lähellä korvalokerostoa, ja siksi paha korvatulehdus voi aiheuttaa kasvohermohalvauksen.
Muita tunnettuja syitä ovat borrelioosi sekä vyöruusu, jonka aiheuttaa herpesvirus.
– Tilan voi aiheuttaa myös hermon vaurioituminen esimerkiksi liikenneonnettomuudessa.
Tavallisimmassa tapauksessa kasvohermohalvaukseen ei kuitenkaan ole osoitettavissa mitään erityistä syytä. Tällöin halvausta kutsutaan Bellin pareesiksi.
– Bellin pareesin on ajateltu johtuvan jonkinlaisesta hermon tulehdustilasta, mutta sen riskitekijöitä tai ehkäisykeinoja ei tunneta. Bellin pareesin toteaminen onkin poissulkudiagnostiikkaa eli suljetaan pois, ettei halvaus ole minkään muun syyn aiheuttama.
Kasvohermohalvaus näkyy toisella puolella kasvoja.
Kasvohermohalvaus voi tulla kenelle tahansa. Terveyskirjaston mukaan siihen sairastuu vuosittain 2–3 henkeä 10 000:ta kohden, mikä tarkoittaa, että noin joka 60. suomalainen saa kasvohermohalvauksen elämänsä aikana.
– Sen voi saada oikeastaan missä iässä tahansa. Kyseessä ei ole aivan jokapäiväinen sairaus, mutta ei se myöskään harvinaissairauksiin kuulu, Irjala luonnehtii.
Jos kasvoihin ilmestyy halvauksen oireita, nopea hoitoon hakeutuminen on tärkeää. Etenkin aluksi voi olla vaikea erottaa, onko kyseessä vakava aivoinfarktin oire.
– Kasvojen halvausoireet ovat joka tapauksessa syy hakeutua päivystykseen. Vaikka kyseessä olisi Bellin pareesi, siinäkin hoito tehoaa paremmin, kun se aloitetaan ajoissa, Irjala korostaa.
Bellin pareesia hoidetaan kortisonilla, itsehoidolla sen kulkuun ei voi vaikuttaa. Tila yleensä paranee myös itsekseen muutamassa kuukaudessa.
– Ennuste on varsin hyvä. Paranemista voi tapahtua jopa puoleen vuoteen asti, mutta tavallisesti toipuminen on paljon nopeampaa. Noin kolmasosalle potilaista voi jäädä jonkinlaista kasvohermon hitautta tai heikkoutta, mutta pääsääntöisesti potilailla kasvot palautuvat ennalleen.
Viihdetaiteilija Pirkko Mannola, 85, on sairastunut kasvohermohalvaukseen, minkä vuoksi hän joutuu jättäytymään pois Aikalaiset-kiertueelta.
Oireet alkoivat, kun hän oli menossa joogaan ja huomasi toisen puolen kasvoistaan roikkuvan.
– Pelästyin, soitin tutulle lääkärille ja kerroin oireet. Hän sanoi, että kyllä sinun pitää nyt nopeasti ottaa taksi ja lähteä Jorviin päivystykseen, Mannola kertoi.
Mannola oli tutkittavana neurologisella osastolla, ja tutkimuksissa suljettiin pois aivoinfarktin, kasvaimen ja Alzheimerin taudin mahdollisuus.
– Tietysti epäiltiin, että olisi ollut vakavampaa, sitähän ei siinä vaiheessa osaa sanoa. He lähettivät heti neurologiselle osastolle, ja siellä olin tutkimuksissa viisi päivää. Sain hyvää hoitoa, Mannola kiitteli.
Pirkko Mannola kertoi, että kasvohermohalvauksen oireet alkoivat, kun hän oli menossa joogaan.
– Kasvohermohalvaus voi olla aivoperäinen tai hermosta johtuva eli perifeerinen kasvohermohalvaus, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori Heikki Irjala, joka työskentelee ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Irjala ei kommentoi Mannolan kasvohermohalvausta vaan kertoo sairaudesta yleisellä tasolla.
Hermoperäinen kasvohermohalvaus on melko nopeasti alkava tila. Se näkyy toisella puolella kasvoja, ja oireita ovat suupielen roikkuminen sekä nenän ja suupielen nasolabiaalijuonteen oikeneminen.
– Tyyppioire on suupielen roikkuminen niin, että jos juo nestettä, se valuu suusta ulos.
Lisäksi otsarypyt siliävät ja silmän yläluomi roikkuu.
– Kulmakarva roikkuu, eikä silmää saa kunnolla ummistettua, Irjala kertoo.
Terveyskirjaston mukaan kasvojen kosketustunto on tallella, mutta iho saattaa tuntua puutuneelta. Myös makuaistissa saattaa esiintyä häiriöitä.
Irjala sanoo, että kasvohermo kulkee lähellä korvalokerostoa, ja siksi paha korvatulehdus voi aiheuttaa kasvohermohalvauksen.
Muita tunnettuja syitä ovat borrelioosi sekä vyöruusu, jonka aiheuttaa herpesvirus.
– Tilan voi aiheuttaa myös hermon vaurioituminen esimerkiksi liikenneonnettomuudessa.
Tavallisimmassa tapauksessa kasvohermohalvaukseen ei kuitenkaan ole osoitettavissa mitään erityistä syytä. Tällöin halvausta kutsutaan Bellin pareesiksi.
– Bellin pareesin on ajateltu johtuvan jonkinlaisesta hermon tulehdustilasta, mutta sen riskitekijöitä tai ehkäisykeinoja ei tunneta. Bellin pareesin toteaminen onkin poissulkudiagnostiikkaa eli suljetaan pois, ettei halvaus ole minkään muun syyn aiheuttama.
Kasvohermohalvaus näkyy toisella puolella kasvoja.
Kasvohermohalvaus voi tulla kenelle tahansa. Terveyskirjaston mukaan siihen sairastuu vuosittain 2–3 henkeä 10 000:ta kohden, mikä tarkoittaa, että noin joka 60. suomalainen saa kasvohermohalvauksen elämänsä aikana.
– Sen voi saada oikeastaan missä iässä tahansa. Kyseessä ei ole aivan jokapäiväinen sairaus, mutta ei se myöskään harvinaissairauksiin kuulu, Irjala luonnehtii.
Jos kasvoihin ilmestyy halvauksen oireita, nopea hoitoon hakeutuminen on tärkeää. Etenkin aluksi voi olla vaikea erottaa, onko kyseessä vakava aivoinfarktin oire.
– Kasvojen halvausoireet ovat joka tapauksessa syy hakeutua päivystykseen. Vaikka kyseessä olisi Bellin pareesi, siinäkin hoito tehoaa paremmin, kun se aloitetaan ajoissa, Irjala korostaa.
Bellin pareesia hoidetaan kortisonilla, itsehoidolla sen kulkuun ei voi vaikuttaa. Tila yleensä paranee myös itsekseen muutamassa kuukaudessa.
– Ennuste on varsin hyvä. Paranemista voi tapahtua jopa puoleen vuoteen asti, mutta tavallisesti toipuminen on paljon nopeampaa. Noin kolmasosalle potilaista voi jäädä jonkinlaista kasvohermon hitautta tai heikkoutta, mutta pääsääntöisesti potilailla kasvot palautuvat ennalleen.
Oletko ollut tähystyksessä tai luomenpoistossa? Olet todennäköisesti olet osa valtavaa suomalaista näytearkistoa, jota lääketieteellinen tutkimus voi hyödyntää.
Jos suolestasi otetaan tähystyksen yhteydessä näyte, patologi tarkastaa sen. Sitten lääkärityöryhmä päättää, millaista hoitoa tilanne vaatii.
Sen jälkeen näyte tallennetaan.
Suomessa on kymmeniä erilaisia arkistoja. Isosta osasta suomalaisista on niissä näytteitä.
Iso osa näytteistä otetaan hoitotilanteissa. Näyte voidaan ottaa vaikka ihosta, suolesta, virtsarakosta, sisäelimistä tai suun limakalvolta.
Sairaalat tallentavat näytteitä omiin arkistoihinsa.
Osa näytteistä saadaan ruumiinavauksista.
Porissa toimivan Satasairaalan obduktio-osastolle vainajan tuo hautaustoimiston auto. Kylmiössä on tilaa kymmenille vainajille. Näkymä on tuttu television rikossarjoista.
Satasairaalan patologian ylilääkäri Markku Aaltonen tutkii ruumiinavauksessa elimet.
Ensin se tapahtuu silmämääräisesti. Hän tunnustelee jokaisen elimen myös käsin. Maksa voi näyttää tavalliselta, mutta tunnustelemalla elimessä onkin jotain erikoista, joka kiinnostaa.
Elimistä otetaan rutiininäytteet, jotka valetaan parafiiniin.
Satasairaalassa näytteet ovat hyvässä järjestyksessä pahvilaatikoissa rakennuksen pohjakerroksessa, jossa on tasainen lämpötila ja hyvä ilmanvaihto.
– Näytteistä voidaan tehdä uusia leikkeitä laboratoriossa. Jos ihmiseltä on joskus poistettu jotain lääketieteellisessä operaatiossa, on hänestä kudosnäyte tallessa, Aaltonen kertoo.
Moni potilas antaa luvan näytteiden tallentamiseen biopankkeihin, joita on Suomessa on 11. Ne ovat kudosnäytteiden suurarkisto.
Yhtä Suomen suurimmista biopankeista hallinnoi THL. Näytteitä on siellä yli kaksi miljoona, noin 235 000 ihmiseltä.
Biopankkiin tallentuvat näytteet, joiden tutkimuskäyttöön on lupa.
– Ihmiset suhtautuvat myönteisesti tallentamiseen. Se edistää akateemista tai soveltavaa biolääketieteellistä tutkimusta, esimerkiksi hoitojen ja diagnoosien kehittämistä, kertoo laboratoriopäällikkö Päivi Ingalsuo THL:n Biopankista.
Auria Biopankin johtaja Lila Kallio kertoo, että heillä kudosnäytteitä on noin miljoona. Ne ovat peräisin noin 365 000 ihmiseltä. Aurian toiminta-alueella asuu noin 900 000 ihmistä.
Monestako suomalaisesta kaikkiaan on olemassa näyte?
Se ei ole helppo kysymys.
Suomen Biopankkien Osuuskunta Suomi (FinBB) kehittää biopankkien yhteistyötä. Sen arvion mukaan suomalaisissa biopankeissa on 13 miljoonaa näytettä neljältä miljoonalta potilaalta.
Osa näytteistä on jo kuolleiden ihmisten. Tutkimuksissa ei yleensä ole oleellista, kuinka moni näyte on yhä elävältä ihmiseltä.
Sairaaloiden säilyttämiä näytteitä tarvitaan, kun lääketiede kehittyy ja sairauksien hoitoon saadaan uutta tietoa. Silloin vanha näyte löytyy arkistosta.
Laki määrää tallentamaan näytteen 20 vuoden ajan potilaan kuolemasta tai 120 vuotta potilaan syntymästä, jos tietoa kuolemasta ei ole.
Voiko näytteistä selvittää vaikkapa isyyden?
– Silloin yhteydenoton tekee yleensä lakimies. Vastaamme vain, onko kudosnäyte saatavilla vai ei. Emme hallinnoi näytteiden luovuttamista, Markku Aaltonen selventää.
Isyyden selvittämisen ammattilaiset löytyvät THL:n oikeusgenetiikan yksiköstä. Esimerkiksi biopankkeihin tallennettuja näytteitä ei käytetä isyystutkimuksiin.
Jos olet ollut aina terve, eikä sinua ole esimerkiksi leikattu tai tähystetty, ei sinusta todennäköisesti ole tallessa minkäänlaisia näytteitä.
Jalkaterapeutti Jessika Eskelin arvioi supermarkettien tarjonnan ja yllättyy erityisesti yhdestä ominaisuudesta, joka paljasjalkakengissä toistuu.
Paljasjalkakenkien väitetään korjaavan kehon kiputiloja ja virheasentoja. Niitä myydään runsain mitoin suomalaisten suosimissa Prismoissa, K-Citymarketeissa ja Tokmanneissa, vaikka vääränlaisesta käytöstä voi asiantuntijan mukaan seurata ikäviä vaivoja. Jutussa jalkaterapeutti sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri neuvovat, miten ”ihmekengistä” voi saada hyödyn irti – ja välttää tuskalliset seuraukset.
Moni suomalainen mokaa kenkäkaupassa. Seurauksena voi olla lihasten heikkoutta ja nivelten jäykkyyttä, kiputiloja ja esimerkiksi varpaiden ja selän virheasentoja.
Näitä jalkaterapeutti Jessika Eskelin kohtaa työssään. Usein ongelmat johtuvat vääränlaisista kengistä, joissa yhdistyy pahimmillaan useampi haittaava tekijä.
Jalkaterapeutti Jessika Eskelin arvioi supermarkettien tarjonnan ja yllättyy erityisesti yhdestä ominaisuudesta, joka paljasjalkakengissä toistuu.
Paljasjalkakenkien väitetään korjaavan kehon kiputiloja ja virheasentoja. Niitä myydään runsain mitoin suomalaisten suosimissa Prismoissa, K-Citymarketeissa ja Tokmanneissa, mutta vääränlaisesta käytöstä voi asiantuntijan mukaan seurata ikäviä vaivoja. Jutussa jalkaterapeutti sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri neuvovat, miten ”ihmekengistä” voi saada hyödyn irti – ja välttää tuskalliset seuraukset.
Moni suomalainen mokaa kenkäkaupassa. Seurauksena voi olla lihasten heikkoutta ja nivelten jäykkyyttä, kiputiloja ja esimerkiksi varpaiden ja selän virheasentoja.
Näitä jalkaterapeutti Jessika Eskelin kohtaa työssään. Usein ongelmat johtuvat vääränlaisista kengistä, joissa yhdistyy pahimmillaan useampi haittaava tekijä.
Diabetes altistaa muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymiselle, mutta tuo riski voi pienentyä huomattavasti, jos potilas harrastaa säännöllisesti liikuntaa vapaa-ajallaan.
Tiedot käyvät ilmi espanjalaistutkimuksesta, jossa 12 000:ta keskimäärin 51-vuotiasta miestä ja naista seurattiin keskimäärin kahdeksan vuotta.
Osallistujille tehtiin kognitiivisia testejä tutkimuksen alussa sekä seurannan päätteeksi. Testien perusteella muisti ja muut kognitiiviset mielentoiminnot heikkenivät nopeammin osallistujilla, jotka eivät harrastaneet liikuntaa tai sairastivat diabetesta.
Diabetekseen liittyvä kognitiivisen heikentymän riski havaittiin kuitenkin vain potilailla, jotka liikkuivat vähänlaisesti. Vähintään 150 minuuttia viikossa kohtalaisen raskasta liikuntaa harrastavilla yhteyttä ei näkynyt.
Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä.
Joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten väsymyksen vuoksi karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista.
Ylen Akuutti Liven Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 57 prosenttia suomalaisista on kokenut arjen viimeisen vuoden aikana häiritsevän väsyttäväksi jatkuvasti tai toisinaan.
Jatkuvasta väsymyksestä on kärsinyt 17 prosenttia ja toisinaan väsymystä on potenut 40 prosenttia vastaajista. Naiset ovat kärsineet väsymyksestä miehiä useammin.
Arjen väsymys on yleisintä 25–49-vuotiaiden keskuudessa.
Työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina, vaikka ne eivät häntä varsinaisesti yllätä. Heikkilän mukaan esimerkiksi maailman tilanne ja työelämän intensiivisyys lisäävät ihmisten kokemusta arjen kuormittavuudesta.
– Onhan meillä aika paljon tutkittua tietoa siitä, että ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos.
Kyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen takia. Jatkuvasti näin toimii 12 prosenttia ja toisinaan 37 prosenttia vastaajista.
Eniten väsymyksen takia on karsittu esimerkiksi kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisesta.
Annamari Heikkilä ilahtui siitä, että kotitöitä on jätetty tekemättä. Huolta hänessä herätti se, että väsymyksen takia esimerkiksi harrastukset tai ystävien tapaamiset ovat jääneet väliin, sillä ne ovat juuri niitä tekijöitä, jotka lisäävät voimavaroja ja tuovat arkeen tasapainoa.
– Tähän pitäisi ehdottomasti herätä. Tämä ei voi olla asia, joka yksilöiden pitää ratkaista. Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään.
Ylen kyselyssä suurimpia syitä omaan väsymykseen olivat vastaajien mukaan liian vähäinen uni, työelämän vaatimukset, terveysongelmat sekä talouteen ja toimeentuloon liittyvät asiat.
– Uni ei ehkä ole primäärisyy, vaan se on ehkä seurausta muusta kuormittumisesta. Huonon nukkumisen taustalla on todennäköisesti jotain yleisempää meidän kulttuuriin ja elämisen tapaan liittyviä asioita, Heikkilä arvioi.
Tästä antavat osviittaa myös kyselyyn kirjoitetut avoimet vastaukset.
Avoimissa vastauksissa ihmiset pohtivat myös, miten oman arjen väsyttävyyttä voisi parhaiten vähentää.
Vastauksissa nousevat esiin muun muassa lyhennetty työaika, työn ja vapaa-ajan sopivampi suhde sekä yhteiskunnan ja työtahdin yleinen hidastaminen.
Jutun lopussa voit katsoa Annamari Heikkilän vinkit väsymyksen selättämiseen.
Myös sosiaalisen median ja puhelimen käytön vähentäminen sekä terveelliset elämäntavat nousevat vastauksissa esiin.
Eräs vastaajista kiteyttää väsymyksen selättämisen keinot melko osuvasti.
Taloustutkimuksen Ylen Akuutti Livelle tekemään kyselyyn vastasi 1 012 vastaajaa. He edustavat Manner-Suomen yli 15-vuotiasta väestöä. Tiedonkeruu toteutettiin 12.–13.3.2024. Tutkimuksen virhemarginaali on noin 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa. Jutussa käytetyt sitaatit ovat otteita kyselyn avoimista vastauksista.
Akuutti Liven kolmannessa suorassa lähetyksessä 16.4.2024 klo 19:55 keskustellaan väsymyksestä:
Tuntuuko siltä, että päivät toistuvat samankaltaisina, mikään ei innosta eikä kotoakaan enää jaksaisi lähteä?
Jos vastaat kyllä, saatat potea elämäntyyliisi liittyvää väsymystä.
Psykoterapeutti Sean Grover esittelee ilmiötä Psychology Today -lehdessä ja käyttää siitä sanaparia lifestyle fatigue. Kyse ei ole lääketieteellisestä termistä eikä diagnoosista.
Groverin mukaan koronapandemialla on ollut iso vaikutus siihen, että yhä useamman elämä on kaventunut ja muuttunut yksitoikkoiseksi.
Silloin arkea leimaavat passiivisuus, virikkeettömyys sekä runsas ruutuaika. Se voi näkyä väsymyksenä ja masennuksen tunteina.
– Tunnistan ilmiön, sanoo kliininen psykologi, psykologian tohtori Mira-Ilana Helimäki Heltistä.
– Yleisemmin puhuisin kohtaamattomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksesta.
Ihmiselle on luontaista etsiä elämälleen merkitystä ja olla yhteydessä muihin.
Esimerkiksi etätyössä kohtaamisia muiden kanssa ei juurikaan tule.
Yksin tekeminen voi katkaista yhteyden johonkin itseä isompaan ja tärkeään päämäärään. Se voi puolestaan johtaa irrallisuuden ja merkityksettömyyden tunteeseen.
– Saamme virtaa toisista ihmisistä. Kun käy vaikka kollegan kanssa lounaalla, jakaa hänen kanssaan elämää, vaikka puhuisikin välillä vaikeista asioista. Siitä virkistyy ja voimistuu, Helimäki sanoo.
– Kun on yksin kotona ja viettää työpäivän jälkeen 5–6 tuntia Tiktokissa tai Instagramissa, voi huomata, että on ihan lopen uupunut.
Sosiaalinen media on Helimäen sanoin kuin kuiva erämaa, feikkitodellisuus, jossa ihminen on mukana vain näennäisesti.
– Se on keinovaloa. Ihminen on koko ajan tietyllä tavalla katsomossa, eikä hän ole osallinen.
”Jokaisella on oikeus elää arvokasta ja merkityksellistä elämää”, sanoo psykologi Mira-Ilana Helimäki
Joillekin pandemia-aika saattoi tuntua helpottavalta. Oli lupa keskittyä enemmän esimerkiksi perhesuhteisiin. Kiire väheni.
– Mutta kääntöpuoli oli se, ettei voitu tavata eikä päästy osallistumaan, ei välttämättä edes oman läheisen hautajaisiin. Se on voinut jäädä päälle eikä tietä takaisin muiden pariin enää löydetäkään, Helimäki sanoo.
Sean Groverin mukaan apu elämäntapoihin liittyvään väsymykseen on se, että tekee muutoksia. Lähtee vaikka kävelylle uuteen ympäristöön, säännöllistää vuorokausirytmin tai ottaa yhteyttä vanhaan ystävään.
– Ensinnäkin on tärkeää, että havahtuu. Ihminen tottuu myös huonoihin asioihin. Moni voi alkaa pitää väsymystä ja alakuloa osana itseään, että olen tällainen, minä vain olen väsynyt, Helimäki sanoo.
Väsymyksen, ahdistuksen ja alakulon kaltaisiin tunteisiin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Niitä voisi Helimäen mukaan jopa kiittää.
– Ahdistus on palohälytin, joka kertoo, että elämäntilanne vaatii muutoksen. Väsymys voi olla hyvä oire, sillä se voi auttaa asettumaan oman itsen puolelle ja kysymään, että mitä minulle oikein kuuluu.
10 kysymystä
Mieti, vastaatko useammin kyllä vai ei:
Tuntuuko jokainen päivä samanlaiselta?
Tuntuuko työsi tylsältä?
Etkö jaksaisi lähteä kotoasi?
Vältteletkö ystäviesi seuraa ja sosiaalisia tilanteita?
Vietätkö enemmän aikaa ruutujen kuin ihmisten kanssa?
Ovatko seksihalut hukassa?
Onko luovuus kadoksissa?
Vatvotko jatkuvasti epäonnistumisiasi?
Syötkö normaalia enemmän tai onko ruokahalusi kokonaan kadoksissa?
Tuntuvatko harrastukset ja muut sinua ennen miellyttäneet asiat ajanhukalta?
Lähde: Psychology Today
Omia kuulumisia kannattaa Helimäen mukaan tiedustella säännöllisesti. Koska olen viimeksi tuntenut olevani elossa? Se on yksi hyvä kysymys.
– Moni sanoo, että lopetin kolme vuotta sitten sen tai tuon tai en ole vuosiin käynyt elokuvissa.
Asiat ovat jääneet vähitellen, ja ihminen on voinut vaipua tylsistyneeseen, apaattiseen tilaan.
– Ollaan elossa, mutta ei oikein eletä. Yhteys aitoon iloon on kuollut. Se on aika surullista.
Iloa voi etsiä pysähtymällä miettimään, millaisissa tilanteissa innostus herää. Mieleen voi palauttaa lapsuudenkin; mikä sai silloin tuntemaan innostusta.
– Kannattaa säännöllisesti kysyä, olenko yhteydessä itselleni tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Jos pidemmän aikaa tuntuu siltä, että en ole, silloin kannattaa lähteä toimimaan.
Yksi askel eteenpäin voisi olla se, että päättää tehdä joka päivä pienen teon, jolla kurottautuu ystävällisesti kohti toista ihmistä. Tervehtii tai hymyilee, kiittää tai sanoo jotain, joka rakentaa yhteyttä toiseen.
– Se on juurihoitoa merkityksettömyyden kokemukseen.
Aiheesta on aiemmin kirjoittanut Yle.
Tuntuuko siltä, että päivät toistuvat samankaltaisina, mikään ei innosta eikä kotoakaan enää jaksaisi lähteä?
Jos vastaat kyllä, saatat potea elämäntyyliisi liittyvää väsymystä.
Psykoterapeutti Sean Grover esittelee ilmiötä Psychology Today -lehdessä ja käyttää siitä sanaparia lifestyle fatigue. Kyse ei ole lääketieteellisestä termistä eikä diagnoosista.
Groverin mukaan koronapandemialla on ollut iso vaikutus siihen, että yhä useamman elämä on kaventunut ja muuttunut yksitoikkoiseksi.
Silloin arkea leimaavat passiivisuus, virikkeettömyys sekä runsas ruutuaika. Se voi näkyä väsymyksenä ja masennuksen tunteina.
– Tunnistan ilmiön, sanoo kliininen psykologi, psykologian tohtori Mira-Ilana Helimäki Heltistä.
– Yleisemmin puhuisin kohtaamattomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksesta.
Ihmiselle on luontaista etsiä elämälleen merkitystä ja olla yhteydessä muihin.
Esimerkiksi etätyössä kohtaamisia muiden kanssa ei juurikaan tule.
Yksin tekeminen voi katkaista yhteyden johonkin itseä isompaan ja tärkeään päämäärään. Se voi puolestaan johtaa irrallisuuden ja merkityksettömyyden tunteeseen.
– Saamme virtaa toisista ihmisistä. Kun käy vaikka kollegan kanssa lounaalla, jakaa hänen kanssaan elämää, vaikka puhuisikin välillä vaikeista asioista. Siitä virkistyy ja voimistuu, Helimäki sanoo.
– Kun on yksin kotona ja viettää työpäivän jälkeen 5–6 tuntia Tiktokissa tai Instagramissa, voi huomata, että on ihan lopen uupunut.
Sosiaalinen media on Helimäen sanoin kuin kuiva erämaa, feikkitodellisuus, jossa ihminen on mukana vain näennäisesti.
– Se on keinovaloa. Ihminen on koko ajan tietyllä tavalla katsomossa, eikä hän ole osallinen.
”Jokaisella on oikeus elää arvokasta ja merkityksellistä elämää”, sanoo psykologi Mira-Ilana Helimäki
Joillekin pandemia-aika saattoi tuntua helpottavalta. Oli lupa keskittyä enemmän esimerkiksi perhesuhteisiin. Kiire väheni.
– Mutta kääntöpuoli oli se, ettei voitu tavata eikä päästy osallistumaan, ei välttämättä edes oman läheisen hautajaisiin. Se on voinut jäädä päälle eikä tietä takaisin muiden pariin enää löydetäkään, Helimäki sanoo.
Sean Groverin mukaan apu elämäntapoihin liittyvään väsymykseen on se, että tekee muutoksia. Lähtee vaikka kävelylle uuteen ympäristöön, säännöllistää vuorokausirytmin tai ottaa yhteyttä vanhaan ystävään.
– Ensinnäkin on tärkeää, että havahtuu. Ihminen tottuu myös huonoihin asioihin. Moni voi alkaa pitää väsymystä ja alakuloa osana itseään, että olen tällainen, minä vain olen väsynyt, Helimäki sanoo.
Väsymyksen, ahdistuksen ja alakulon kaltaisiin tunteisiin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Niitä voisi Helimäen mukaan jopa kiittää.
– Ahdistus on palohälytin, joka kertoo, että elämäntilanne vaatii muutoksen. Väsymys voi olla hyvä oire, sillä se voi auttaa asettumaan oman itsen puolelle ja kysymään, että mitä minulle oikein kuuluu.
10 kysymystä
Mieti, vastaatko useammin kyllä vai ei:
Tuntuuko jokainen päivä samanlaiselta?
Tuntuuko työsi tylsältä?
Etkö jaksaisi lähteä kotoasi?
Vältteletkö ystäviesi seuraa ja sosiaalisia tilanteita?
Vietätkö enemmän aikaa ruutujen kuin ihmisten kanssa?
Ovatko seksihalut hukassa?
Onko luovuus kadoksissa?
Vatvotko jatkuvasti epäonnistumisiasi?
Syötkö normaalia enemmän tai onko ruokahalusi kokonaan kadoksissa?
Tuntuvatko harrastukset ja muut sinua ennen miellyttäneet asiat ajanhukalta?
Lähde: Psychology Today
Omia kuulumisia kannattaa Helimäen mukaan tiedustella säännöllisesti. Koska olen viimeksi tuntenut olevani elossa? Se on yksi hyvä kysymys.
– Moni sanoo, että lopetin kolme vuotta sitten sen tai tuon tai en ole vuosiin käynyt elokuvissa.
Asiat ovat jääneet vähitellen, ja ihminen on voinut vaipua tylsistyneeseen, apaattiseen tilaan.
– Ollaan elossa, mutta ei oikein eletä. Yhteys aitoon iloon on kuollut. Se on aika surullista.
Iloa voi etsiä pysähtymällä miettimään, millaisissa tilanteissa innostus herää. Mieleen voi palauttaa lapsuudenkin; mikä sai silloin tuntemaan innostusta.
– Kannattaa säännöllisesti kysyä, olenko yhteydessä itselleni tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Jos pidemmän aikaa tuntuu siltä, että en ole, silloin kannattaa lähteä toimimaan.
Yksi askel eteenpäin voisi olla se, että päättää tehdä joka päivä pienen teon, jolla kurottautuu ystävällisesti kohti toista ihmistä. Tervehtii tai hymyilee, kiittää tai sanoo jotain, joka rakentaa yhteyttä toiseen.
– Se on juurihoitoa merkityksettömyyden kokemukseen.
Aiheesta on aiemmin kirjoittanut Yle.