Hyvin harva toivoo itseään teititeltävän.
Näin arvioi aiheeseen perehtynyt suomen kielen professori Hanna Lappalainen Itä-Suomen yliopistosta.
Silti Suomessa elää sitkeästi teitittely kohteliaisuuden ja arvostuksen osoituksena.
– Enemmistö iäkkäistä ihmisistä ei kaipaa teitittelyä. Ja taas sitten nuoremmat ihmiset luulevat, että he kaipaavat. Ja sen vuoksi syntyy odotusten ristiriita, Lappalainen pohtii.
Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan vain noin 17 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että teitittely voitaisiin kuopata. Vastaajien ikä kuitenkin jakaa mielipiteitä.
Teitittely ei istu suuhun
Lappalaisen mukaan eri kyselyissä on tullut esiin, että ihmiset kokevat sinuttelun mukavammaksi tavaksi puhutella. Tähän voi vaikuttaa se, ettei teitittely istu monenkaan suomalaisen suuhun.
– Meidän arkeen se ei kuulu. Ei sitä harjoitella kouluissa tai opetella kotona. Se tulee useimmilla vasta ensimmäisen kerran vastaan työelämässä. Luulen ihan oikeasti, että kaikki eivät ole edes tietoisia, millaista verbimuotoa teititellessä kuuluisi käyttää, Lappalainen pohtii.
Oikeanlaiseen teitittelyyn kuuluu käyttää puhuteltavasta sinä-pronominimuodon sijaan te-muotoa ja sen mukaista monikollisia verbimuotoja, mutta liittomuodoissa partisiippi on yksikössä: Oletteko te käynyt tänään kävelyllä?
Vasta eläköitynyt Ylen uutisankkuri Matti Rönkä neuvoi Ylioppilaslehden haastattelussa, miten teititellään oikeaoppisesti.
Moni ei saata edes huomata teitittelevänsä väärin. Lappalainen muistuttaakin vastaanottajaa olemaan ymmärtäväinen, jos teitittely menee pieleen.
– Toivoisin, että olisimme armollisia toisten puhutteluyrityksiä kohtaan. Jos tapaatte teitittelyä, suhtautukaa siihen niin, että toinen kuitenkin parhaansa yrittää.
Ylen kyselyssä kysyttiin keitä Suomessa pitäisi teititellä. Mitä mieltä sinä olet?
Teitittelyä myös inhotaan
Vaikka kohteliaisuuden ilmauksena teitittelyä käytetäänkin, nostattaa se monissa ihokarvat pystyyn.
– Todella monissa tutkimuksissa on tullut vastaan, että osa oikeastaan inhoaa teitittelyä, koska he kokevat, että se alleviivaa heidän ikäänsä ja korostaa sitä tavalla, josta he eivät itse tykkää. Samalla se luo välimatkaa.
Tämä tekee Lappalaisen mukaan asiakaspalvelijoiden työn hankalaksi, sillä ei voi tietää kuka arvostaa ja kuka kammoksuu te-muotoa.
– Sinuttelu on useimmista rennompi ja helpompi tapa puhutella. Selvästikään mitään systemaattista teitittelyä ei kaivata, professori toteaa.
Vaikka esimerkiksi viranomaisviestinnässä on siirrytty sinuttelevaan suuntaan, on joissain asiakaspalvelutilanteissa teitittely jopa lisääntynyt.
– Siinä on ehkä ajatus eurooppalaisesta kohteliaisuudesta.
Presidentillä erityisasema
Yksimielisimpiä kyselyyn vastanneet olivat presidentin teitittelystä: yli 70 prosenttia ei sinuttelisi presidenttiä.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna yli 80-vuotiaista vastaajista noin 85 prosenttia oli sitä mieltä, että presidenttiä tulisi teititellä. Matalin prosenttiluku oli 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta heistäkin vajaat 60 prosenttia puhuttelisi presidenttiä te-muodossa. Lukemat eivät yllättäneet tutkijaa.
– Viimeisimmässä haastattelututkimuksessa, jonka me teimme, nousi esiin nimenomaan presidentti. Monet sanovat, että ei tarvitse enää teititellä, mutta presidenttiä teitittelisin. Presidentille halutaan antaa erityisasema.
Nuoret sinuttelevat mutta aikuistuessa teitittely yleistyy
Vaikka kyselyn tulokset eivät ole vahvasti teitittelyn puolesta, ei Lappalainen näe, että tapa olisi minnekään suomen kielestä vielä häviämässä.
– Jos 80-luvun kyselyistä lähtisi ennustamaan, niin olisi voinut ehkä jo kuvitella, että teitittely olisi mennyttä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Nuoret ovat Lappalaisen mukaan 1970-luvulta lähtien tutkimuksissa olleet enemmän sinuttelun puolella kuin heitä vanhemmat sukupolvet. Tutkimukset osoittavat, että iän myötä suhtautuminen teitittelyyn muuttuu hieman myönteisemmäksi. Myös esimerkiksi pronominien käyttö muuttuu nuorten varttuessa. Videolla professori Hanna Lappalainen kertoo miksi näin käy.
Merkittävin vaikuttaja teitittelyyn on ikä
Niin aiemmissa tutkimuksissa kuin tuoreessa kyselyssäkin käy ilmi, että presidentin lisäksi te-muotoa käytettäisiin yhden tietyn kriteerin täyttyessä: henkilön ollessa iäkäs.
Professori itsekin teitittelisi nimenomaan iäkkäitä henkilöitä, joita ei tunne. Häntä selvästi vanhempia romanejakaan Lappalainen ei sinuttelisi, sillä tietää teitittelyn kuuluvan romanikulttuuriin.
– Yritän teititellä arvostuksen osoituksena. Teitittelisin tuntematonta, selvästi iäkkäämpää ihmistä, en siis 60-vuotiasta vaan enemmänkin ollaan siellä 70–80-vuotiaan korvilla.
Taloustutkimuksen Ylelle tekemään kyselyyn vastasi 1098 vastaajaa. He edustavat Manner-Suomen yli 18-vuotiasta väestöä. Tiedonkeruu toteutettiin 19.–20.3.2024. Tutkimuksen virhemarginaali on noin 3,0 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Laskennallisesti ylikulutamme uusiutuvia luonnonvaroja neljä kertaa enemmän kuin on kestävää.
Tänään on Suomen ylikulutuspäivä. Se tarkoittaa sitä, että olemme Suomessa kuluttaneet loppuun laskennallisen osuutemme uusiutuvista luonnonvaroista tämän vuoden osalta. Global Footprint Network laskee vuosittain maailman ja valtioiden ylikulutuspäivät.
Suomalaiset ovat EU:ssa korkealla sijalla ylikuluttajina. Muihin Pohjoismaihin verrattuna sijoitumme samoille sijoille. Esimerkiksi Norjassa laskennallinen ylikulutuspäivä on sama kuin Suomessa.
Suurimmat syyt suomalaisten ylikulutukseen ovat energiantuotannon, liikenteen ja ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöt.
Seuraavalla videolla Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Hannu Savolainen kertoo, miten ylikulutusta voi hillitä.
Savolaisen mukaan suomalaisten tarpeiden tyydyttäminen vaatii paljon luonnonvaroja ja maa-alaa niin kotimaasta kuin ulkomailta.
– Olemme reilussa kolmessa kuukaudessa kuluttaneet laskennallisen osuutemme maailman tämän vuoden uusiutuvista luonnonvaroista ja luonnon kyvystä käsitellä tuottamamme jätteet, kuten esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt, Savolainen sanoo.
Suomen ylikulutuksesta kaksi kolmasosaa selittyy kasvihuonekaasupäästöillä, loput ylikulutuksesta syntyy viljelysmaan ja laidunmaan tarpeesta, laskee Savolainen.
Kotitalouksien päästöt kasvaneet, tuotannon vähentyneet
Suomalaisten kotitalouksien kulutusmenojen keskimääräinen hiilijalanjälki on pienentynyt merkittävästi vuodesta 2000 vuoteen 2021.
Kun vuonna 2000 hiilijalanjälki kutakin suomalaista kohti oli noin 14 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e), vastaava luku vuonna 2021 oli 7,7 tonnia CO2e.
Muutoksen taustalla on kasvihuonekaasujen päästöjen väheneminen tuotannossa Suomessa ja ulkomailla. Suomessa etenkin energiasektori on puhdistunut, mikä välittyy kaikkeen tuotantoon.
Suomalaisten kotitalouksien kuluttamisen lisääntyminen ja runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä synnyttävien tuotteiden kulutusvalinnat ovat syöneet osan tuotannossa saavutettujen päästövähennysten vaikutuksesta.
Valinnoilla voi vaikuttaa
Maailmanlaajuisesti koko maapallolla ylikulutetaan 1,7 maapallon uusiutuvat luonnonvarat vuosittain. Ylikulutuksen vähentämiseen on keinoja.
– Voidaan muuttaa omia elintapoja, omaa lainsäädäntöä ja EU-lainsäädäntöä. Edistetään kiertotaloutta ja vähennetään päästöjä, Savolainen listaa.
Esimerkiksi tavaroiden korjaaminen, huoltaminen ja tuunaaminen hillitsee ylikuluttamista. Ylikulutuksen hillitseminen ei kuitenkaan ole ainoastaan yksilöiden vastuulla.
– Iso kuva on se, että saadaan sellainen lainsäädäntö, joka tukee yrityksiä ja kotitalouksia toimimaan kestävällä tavalla. Silloin kotitalouksien on helpompi tehdä kestävämpiä valintoja.
Arkeologien mukaan maalaukset ovat ”hienoimpia, mitä Pompejin raunioista on löydetty”.
Löydetyn juhlasalin seinät ovat mustat. Arkeologit kuvailevat väriä poikkeukselliseksi.
Pompejin kaupungin raunioista on löytynyt juhlasali, joka on täynnä Troijan sotaa esittäviä freskoja eli seinämaalauksia.
Juhlasali on pituudeltaan noin 15 metriä ja leveydeltään kuusi metriä, ja sen seinät on maalattu mustiksi. Salin valkoinen mosaiikkilattia on lähes täydellisessä kunnossa. Pompejin arkeologisen puiston johtajan Gabriel Zuchtriegelin mukaan seinien värillä pyrittiin estämään se, ettei öljylampuista tulevaa savua pystyisi näkemään.
– Ihmiset illastivat täällä auringonlaskun jälkeen. Lamppujen liekkien lepatus sai aikaan illuusion, että maalaukset liikkuvat – varsinkin muutaman viinilasillisen jälkeen, Zuchtriegel vitsailee puiston tiedotteessa.
NBC Newsin artikkelissa tutkija ja kirjailija Daisy Dunn tosin arvelee, että mustat seinät olivat esteettinen valinta.
– Huone, jonka koko lattia on valkoinen mutta seinät kokonaan mustia; se olisi vaikuttava näky tänä päivänä, ja se ehdottomasti oli vaikuttavaa silloin.
Arkeologien mukaan maalaukset ovat ”hienoimpia, mitä Pompejin raunioista on löydetty”, kertoo BBC. Maalaukset ovat 2 000 vuotta vanhoja, ja niiden pääteema on tutkijoiden mukaan urhoollisuus; monissa freskoissa esiintyy Troijan sodan sankareita sekä antiikin jumalia. Monessa maalauksessa on teemana myös kohtalo.
Yksi freskoista esittää tutkijoiden mukaan Helenaa ja Parisia. Troijan sota alkoi, kun Troijan kuninkaan poika Paris sieppasi Helenan.
Apollo-jumala viettelee maalauksessa Troijan kuninkaan tytärtä Kassandraa. Apollo antoi rakastamalleen naiselle kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Kassandra ei kuitenkaan vastannut jumalan tunteisiin, joten Apollo sääti, ettei kukaan uskoisi Kassandran ennustuksia. Kukaan ei siten uskonut Kassandran ennustuksia Troijan sodasta.
Mytologian mukaan Troijan Helena on Zeus-jumalan ja Spartan kuninkaan puolison Ledan lapsi. Maalaus esittää Ledaa sekä joutsenen muodon ottanutta Zeusta.
Maalaukset ovat niin hyvässä kunnossa, että tutkijat pitävät NBC Newsin mukaan mahdollisena, että ne maalattiin juuri ennen Vesuviuksen tulivuoren purkautumista.
Tutkijoiden teoriaa tukee muun muassa se, että paikalta löydettiin hylättyjä työkaluja, rakennustarvikkeita, sekä ”vähemmän vaikuttavia” taideteoksia, NBC News kertoo. Saliin vievästä portaikosta löytyi muun muassa piirustushiilellä tehty kuva kahdesta gladiaattorista sekä isosta peniksestä.
Salin seinältä löytyi myös nimikirjaimet ARV. Arkeologit uskovat NBC Newsin mukaan niiden kuuluvan Aulus Rustius Verusille, aikanaan eläneelle rikkaalle paikallispoliitikolle.
Nykyisen Napolin kaupungin lähettyvillä Italiassa sijaitseva Pompeji hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Pompejissa on tehty kaivauksia 1700-luvulta lähtien.
Pompejin kaupunki on nykyään yksi Italian suosituimmista turistikohteista.
Verkkoportin avauduttua sireeni ulvahtaa soimaan ja koneääni huomauttaa, että tulijan kännykkä tai läppäri on päällä ja hamuilee yhteyttä verkkoon. Täällä ei käytetä langattomia laitteita ja soitetaankin vain lankapuhelimilla. Radioaallot kuuluvat pelkästään tutkimukselle.
Syrjäisen tien päässä Kirkkonummella kohoava jättiläispallo – tai Kurpitsa, kuten ensimmäiset pystyttäjät sen nimesivät – kätkee suojiinsa Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatorion suuren teleskoopin.
Halkaisijaltaan 14-metrisellä lautasantennilla on otettu vastaan avaruuden radiosäteilyä korkeilla taajuuksilla huhtikuusta 1974 alkaen.
Kurpitsa suojelee teleskooppia huonon sään lisäksi Auringon lämpösäteilyltä. Vaikka Auringon seuraaminen on Metsähovin päätehtäviä, teleskooppia ei voisi ulkosalla suunnata noin vain kohteeseensa, sanoo Metsähovin johtaja Joni Tammi.
– Jos ihminen katsoo kiikarilla Aurinkoa, se on todennäköisesti viimeinen asia, jonka hän koskaan näkee. Hänen verkkokalvonsa palaa. Samoin voisi käydä radioteleskoopillekin, hän vertaa.
Antenni keräisi lämpösäteilyn yhteen pisteeseen, mikä voisi sulattaa elektroniikkaa ja vaurioittaa laitteita, jotka Metsähovissa muutenkin halutaan pitää hyvin kylmässä lämpötilassa, jopa lähellä absoluuttista nollapistettä.
– Radioaallot kulkevat kuvun läpi, ihan samalla tavalla kuin kännykän radioaallot tulevat seinän läpi, mutta haitallinen lämpösäteily jää ulkopuolelle. Itse asiassa meidän teleskooppimme on yksi harvoja lautasteleskooppeja, jotka voidaan kääntää suoraan Aurinkoon keräämään sieltä dataa, Tammi kertoo.
Metsähovi on paitsi Suomen ainoa radioastronominen tutkimuslaitos, niin lajissaan yksi harvoja Euroopassa eikä perin tavallinen koko maailmassakaan, kertoo Joni Tammi.
Metsähovin pisimmät yhtäjaksoiset havaintosarjat ovat maailman ykkösluokkaa, yli 40 vuoden mittaisia. Auringon lisäksi täällä seurataan aktiivisia galakseja.
– Niiden keskustassa on supermassiivinen musta aukko, joka tuuttaa sieltä kauhealla vauhdilla plasmasuihkuja. Niitä me tutkimme, Tammi kertoo.
Kolmas pääasia Metsähovissa on interferometria. Siinä kytketään yksittäisiä teleskooppeja yhteen suuriksi virtuaaliteleskoopeiksi.
Metsähovi on ollut jo pitkään mukana erilaisissa kansainvälisissä pitkäkantainterferometriaverkoissa.
Pitkäkantainterferometrian ansiota on sekin, että mustista aukoista on saatu kuvia. Fyysisenä teleskoopin pitäisi olla maapallon kokoinen. Uusin kuva julkaistiin viime kuussa.
Sopivasti syrjäinen Metsähovi etsittiin paikaksi, kun lisääntynyt ula-radiopuhelinliikenne ja muut häiriöt haittasivat mittauksia, jotka olivat alkaneet 1950-luvulla Helsingin Viikissä.
Tähtitiede ei vielä silloin ollut keskiössä.
– Professori Martti Tiuri korosti 1960-luvulla virkaanastujaispuheessaan silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa, että Suomeenkin piti saada tekokuututkimusta ja -osaamista, kertoo Joni Tammi.
Tiuri oli nähnyt maailmalla radioteleskooppeja ja halusi Suomen mukaan kehityksen kärkeen.
– Silloin keskityttiin nimenomaan tekniikan kehittämiseen. Kokeiltiin, saadaanko välitettyä signaaleja, voidaanko nähdä satelliitteja ja pystytäänkö niiden kanssa kommunikoimaan.
Sellainen tutkimus oli kiinnostavaa tieteilijöiden lisäksi Posti- ja lennätinlaitokselle ja Yleisradiolle, jotka lähtivät hankkeeseen mukaan.
– Vaikka tieteelliset havainnot ovat aina olleet toiminnan ytimessä, 10-15 viime vuotta on menty yhä enemmän radio-observatoriotoimintaan. Keskitytään tähtitieteeseen, avaruustutkimukseen. Tekniikan kehittyminen ja kehittäminen painottuu nykyään vähän eri asioihin, Tammi sanoo.
Muutoksesta kertoo myös nimi: Metsähovin radiotutkimusasemasta tuli kolme vuotta sitten myös viralliselta nimeltään radio-observatorio.
Normaali kaukoputki mittaa kaukaisen galaksin tai tähden kirkkautta ja sen vaihtelua näkyvällä valolla. Metsähovissa tehdään samaa ihmissilmälle näkymättömällä radiovalolla.
Metsähovi keskittyy siihen, missä se on poikkeuksellisen hyvä: sitkeään seurantaan. Niin syntyneillä pitkillä aikasarjoilla on suuri arvo koko maailmassa.
– Meidän teleskooppimme on ominaisuuksiltaan sellainen, ettei meidän kannata yrittää herkimpiä mittauksia esimerkiksi jostain tietystä kaasusumusta. Näillä meidän taajuuksilla kannattaa keskittyä siihen, että havaitsemme tiettyjä kohteita vuodesta toiseen, Tammi kertoo.
Kun jokin avaruusteleskooppi ottaa tarkan kuvan vaikkapa kvasaarista, Metsähovilla on tarjota tuokiokuvalla kymmenien vuosien havainnointiin perustuva konteksti.
Auringosta Metsähovilla on jo miltei puolen vuosisadan mittainen aikasarja – siitäkin huolimatta, ettei Aurinko ei näytä koskaan tekevän mitään mielenkiintoista, Joni Tammi sanoo.
– Ainoa poikkeus on auringonpimennys, ja silloinkin se on se eteen tuleva Kuu, jonka me huomaamme. Aurinko on taivaankappaleista tylsin, jos tarkkaillaan pelkästään näkyvää valoa.
Radioteleskoopille Aurinko näyttää kuitenkin aivan toiselta. Siellä on purkauksia ja aktiivisia alueita ja aina jotakin käynnissä, Tammi kuvailee.
– Me haluamme ymmärtää nimenomaan sitä, miten Aurinko muuttuu pitkällä aikavälillä. Ei vuodessa tai päivässä, ei välttämättä edes kymmenessä vuodessa, vaan Auringolle ominaisesta 11 vuoden syklistä toiseen, 50 vuoden aikaskaalalla.
Se on erittäin olennaista tietoa, kun mietitään esimerkiksi sitä, miten ihminen vaikuttaa ilmastonmuutokseen, Tammi sanoo.
– Jotta ymmärrämme ilmastonmuutoksen kokonaisuuden ja ihmisen osuuden siinä, meidän pitää pystyä poistamaan taustalta Auringon vaikutus esimerkiksi sadan vuoden ajalta.
Auringon aktiiviset alueet liikkuvat ja kehittyvät, ja osa purkautuu tavalla, joka synnyttää revontulia mutta myös ongelmia satelliiteille ja sähköverkoille.
– Jos haluamme tietää, milloin kannattaa laukaista satelliitti tai varautua sähkökatkoksiin, niin niihinkin ennustuksiin tarvitaan tätä pitkän aikasarjan ymmärrystä, sanoo Joni Tammi.
Auringossa tapahtuvalta purkaukselta kestää pari päivää lentää 150 miljoonan kilometrin matka Maahan. Pitkien aikasarjojen ansiosta voidaan tulevaisuudessa ehkä ennustaa, mikä aktiivinen alue osoittautuu ongelmaksi viikon päästä.
Mikään observatorio tai teleskooppi ei toki pysty yksinään keräämään kylliksi tietoa auringonpurkausten ennustamiseen. Tarvitaan useita laitteita, jotka katsovat samaa kohdetta eri tavoilla. Metsähovilla on jatkossakin uutta annettavaa.
Mittalaitteisto kehittyy, iloitsee Joni Tammi.
– Olemme saaneet uusia radioteleskooppeja ja tilanneet pääteleskooppiin uuden vastaanottimen, joka mullistaa tutkimuksemme parin vuoden päästä ihan kokonaan.
Tähtitiede ei sittenkään ole syönyt Tammen yöunia, kuten hän ehti ammatinvalinnastaan ajatella. Onneksi löytyi kaksi porsaanreikää, hän sanoo.
Ensimmäinen on se, että hänestä tuli teoreetikko. Astrofysiikkaan keskittyneenä hän tekee töitä tietokoneella eikä vietä öitä kaukoputken takana. Toinen on hänen työpaikkansa. Radio-observatorion teleskooppi näkee päivälläkin ongelmitta ilmakehän läpi.
Metsähovin teknisten saavutusten lisäksi Tammi on iloinen ihmisten kiinnostuksesta.
– Meillä oli muutama vuosi sitten varainhankintakampanja. Ihmiset antoivat tuloistaan kymppejä, jotkut satasia, jotkut vielä enemmän. Oli tosi hienoa huomata, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa se, mitä meidän laitteilla voidaan tehdä ja löytää.
Tutkimuksellisesti säväyttävimmäksi hetkeksi Metsähovin historiassa hän valitsee Messier 87 -galaksin keskustan supermassiivisen mustan aukon kuvan julkaisemisen vuonna 2019, maailman ensimmäisen kuvan mustasta aukosta.
Siinä huipentui Metsähovissakin osaltaan 40 vuoden työ.
– Olimme vähän niin kuin ornitologi tai lintubongari, joka näkee ensimmäistä kertaa linnun, jonka äänen hän on kuullut pitkän aikaa, nähnyt jätöksiä ja jälkiä lumessa ja hänellä on ollut teoria siitä, miltä se näyttää, minkä kokoinen se on ja mitä se syö.
Mitä Metsähovin johtaja antaisi syntymäpäivälahjaksi kaitsettavalleen, jos budjetti venyisi mielin määrin?
– No se interferometria on se, mihin maailman radioastronomia on menossa. Yhden ison teleskoopin sijasta rakennamme monta pientä laajalle alueelle, Joni Tammi vastaa.
Metsähovin pihalla seisoo jo kaksi halkaisijaltaan 5,5-metristä teleskooppia, jotka on juuri saatu kytkettyä toimimaan yhdessä niin, että niiden virtuaalinen yhteiskoko on 47 metriä.
– Niitä käytetään kuitenkin erillisinä teleskooppeina siihen asti, että korrelaattori-tietokone valmistuu, Tammi kertoo.
Kolmannen teleskoopin rakentaminen alkaa kesällä, ja neljäskin on toiveissa, jos rahoitusta riittää.
Tulevan oman interferometrin tarkkuutta ei kuitenkaan voi eikä kannata verrata suoraan 14-metriseen fyysiseen teleskooppiin, sillä toimintataajuus on eri, Tammi huomauttaa.
Tähtitiede ei ole halpaa. Sellainen hienomekaniikka ja mikroelektroniikka, joita Metsähovin laitteissa tarvitaan, on äärimmäisen tarkkaa mittatilaustyötä. Aika vähän on pystytty ostamaan mitään valmista, Joni Tammi kertoo.
– Summat ovat… no, anteeksi vain kaikki, ne ovat tosi tähtitieteellisiä. Vastaanotin, jota meille parhaillaan rakennetaan Saksassa, maksaa 1,6 miljoonaa euroa. Atomikello on ainoa laite, jonka voimme vain tilata, ja tilaamiseenkin on mennyt ehkä vuosi.
Vanhat atomikellot alkavat olla siinä kunnossa, että tarvitaan yksi uusi, vaikka sekin maksaa satojatuhansia euroja. Ilman äärimmäisen tarkkoja atomikelloja ei ole interferometriaa. Tammi vertaa niitä metronomiin, joka antaa musiikille tahdin.
– Korona-ajassa oli se yksi hyvä puoli, että ihmiset oppivat tekemään asioita yhdessä hajautetusti. Pianisti oli vaikka Saksassa ja huilisti Australiassa. Laulaja oli ihan eri aikavyöhykkeellä Kiinassa ja toinen jossakin muualla.
Kukin nauhoitti osuutensa metronomin tahdistamana, ja kun osuudet koottiin yhteen, kuulosti siltä kuin olisi oltu samassa huoneessa tai konserttisalissa.
– Pitkäkantainterferometri toimii oikeastaan ihan samalla tavalla. Yksittäiset teleskoopit ympäri maailmaa kääntyvät katsomaan samaa kohdetta ja mittaamaan samaa dataa. Atomikello antaa niille tietyn taajuussignaalin ja taajuusreferenssin.
Supertietokone koostaa datasta lopputuloksen. Vuoden 2019 huimassa tiedeuutisessa se näytti tältä:
Alkioiden tallentaminen biopankkiin turvaa alkuperäisrodun geeniperimän säilymisen tulevaisuuden käyttöä varten.
Luonnonvarakeskus on onnistunut ensimmäisen kerran tuottamaan suomenvuohen alkioita eli hedelmöittyneitä munasoluja. Historiallinen hedelmöitys tapahtui Luonnonvarakeskuksen Jokioisten alkiolaboratoriossa.
Onnistumisessa on kyse suomalaisesta kotieläinalan historiasta, sillä alkiot ovat ensimmäiset Suomessa tuotetut vuohen alkiot, kuvailee tutkimusprofessori Juha Kantanen.
Suomenvuohen geeniperimän talteenotto aloitettiin vuonna 2023, jolloin kerättiin talteen viiden eri suomenvuohipukin siemennestettä. Siemennesteen keräämisessä katsottiin tarkasti eläinten polveutumiset, ettei tule sukusiitoksia.
Munasolut ovat puolestaan peräisin pohjanmaalaiselta vuohitilalta, joka lopetti toimintansa ja jonka suomenvuohikutut teurastettiin.
– Kutut tuotiin Orimattilaan teurastettavaksi ja me haettiin sieltä kuttujen munasarjoja, joista munasolut kerättiin laboratoriossa. Tämän jälkeen teimme koeputkihedelmöityksiä, Kantanen kertoo.
Alkioiden kypsyminen kesti 7–8 päivää. Hedelmöittyminen oli Kantasen mukaan myös pieni ihme.
– Vuohi alkaa lisääntyä silloin, kun päivät lyhenevät eli syksyllä. Teurastetuilla kutuilla ei siis ollut lisääntymiskausi päällä, mutta silti me onnistuttiin.
Rotujen biologinen suojelu on tärkeää
Suomenvuohen alkiot on nyt pakastettu biopankkiin. Siellä ne odottavat tulevaa käyttöä, joka voi olla jossakin kymmenen, kahdenkymmenen tai jopa viidenkymmenen vuoden päässä.
Rotujen biologinen suojelu biopankin avulla on tärkeää esimerkiksi ilmastonmuutoksessa, jolloin Suomeen voi tulla esimerkiksi uusia tauteja.
– Jos tulee sellainen katastrofitilanne, että sairastuneita eläimiä joudutaan hävittämään tai ne kuolevat muutoin, niin silloin on hyvä, että biopankissa on eläingeenejä varastossa.
Professori Juha Kantanen kertoo, että kriittinen vaihe on pakastaminen, kun alkiot laitetaan nestetyppeen. Myös alkioiden sulattaminen vaatii tarkkuutta.
– Tekniikat ja osaaminen ovat kuitenkin parantuneet, joten alkioiden säilymiselle on hyvät mahdollisuudet.
Tähän mennessä kotieläinten perimän monimuotoisuutta ja eläingeenivaroja on ylläpidetty perustamalla alkuperäisroduille säilytyskarjoja sekä pakastamalla alkioita ja siittiöitä nestetyppeen.
Eläingeenivarojen säilyttämiseen uusi menetelmä
Pohjoismaiden geenivarakeskus järjesti huhtikuun alussa Jokioisilla työpajan, jossa opiskeltiin uutta tulevaisuuden laboratoriomenetelmää geenien pitkäaikaissäilytykseen. Siinä pakastetaan kudosmateriaalia, kuten ihosoluja, joista voidaan laboratoriossa kasvattaa sidekudossoluja säilytettäväksi geenipankkiin.
– Näitä sidekudossoluja voidaan sitten tulevaisuudessa hyödyntää erilaisilla lisääntymisbiologisilla tekniikoilla. Tällä hetkellä tulee lähinnä kysymykseen kloonaustekniikan hyödyntäminen.
Luonnonvarakeskus onnistui kypsyttämään suomenvuohen alkioita Jokioisissa
Kantasen mukaan uusi menetelmä on pitkälle tähtäävää eläinten perimän talteenottoa, jota voisi harkita myös villieläinten puolella. Kudossolujen säilyttäminen sopii menetelmänä erityisesti kausilisääntyvien eläinlajien, kuten vuohen perimän monimuotoisuuden turvaamiseen.
Alkuperäisrotu on sopeutunut Suomen olosuhteisiin
Suomenvuohi on ainoa alkuperäinen suomalainen vuohirotu. Rotu on sopeutunut suomalaiseen ympäristöön, rehukasveihin ja tauteihin. Kantanen sanoo, että rotu on pienempi kuin esimerkiksi eurooppalaiset, maidontuotantoon jalostetut vuohirodut.
– Lisäksi suomenvuohi on tehokas.
Suomenvuohia arvioidaan olevan noin 3 000 kuttua. Vuohitaloutta harjoitetaan pääosin Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Suomenvuohen alkioiden tallennus biopankkiin kuuluu Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisen geenivaraohjelman toimenpiteisiin turvata kotieläinlajien monimuotoisuus. Kysymys on kotieläinten geenivarojen ja sopeutumiskyvyn säilytyksestä muuttuviin olosuhteisiin.
Thomas Piketty on palannut – ja vaarallisempana kuin koskaan.
Näin julisti konservatiivinen brittilehti The Telegraph syksyllä 2019, kun taloustieteilijä Thomas Pikettyn uutuuskirja Pääoma ja ideologia julkistettiin.
Nyt teos on julkaistu suomeksi. Lähes tuhatsivuinen järkäle ilmestyi tänään tiistaina.
Mutta mikä Pikettyssä oikein on ”vaarallista”?
Ainakin kaksi asiaa: Piketty pitää talousjärjestelmään tehtäviä muutoksia välttämättöminä ja hän on tähti, jolla on vaikutusvaltaa.
Yle tutustui Pikettyn uutuuskirjan keskeisiin väittämiin.
Vauraus kasautuu, moni kokee osattomuutta – ratkaisuna verotus
Piketty on tullut tunnetuksi erityisesti maailmanlaajuisten tuloerojen tutkijana, eikä uusi kirja tee poikkeusta.
Piketty osoittaa laajaan tilastoaineistoon perustuen, että tuloerot ovat maailmanlaajuisesti kasvaneet 1980-luvulta lähtien, kun pääomat vapautettiin ja kapitalismin nykyvaihe alkoi.
Tätä vaihetta Piketty nimittää hyperkapitalismiksi. Hänen mukaansa se uhkaa johtaa romahdukseen, ellei tulonjakoa muuteta tasaisemmaksi.
Piketty sanoo olevansa globalisaation kannattaja. Mutta hänen mukaansa kansainvälisen verotuksen on oltava tiukempaa, jotta rahan liikkeistä saatavat hyödyt jakautuisivat tasaisemmin.
– Pääoman vapaa liikkuvuus ei pudonnut taivaasta. Se sovittiin kansainvälisillä sopimuksilla, ja meidän täytyy kirjoittaa uudelleen nuo sopimukset, Piketty sanoo kustantajan tiedotteessa.
Leijonanosa talouskasvusta on vuosina 1980–2018 kasautunut maailman rikkaimmalle prosentille, Piketty osoittaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että pääomia on helppo siirrellä kevyen verotuksen perässä.
Pikettyn mielestä omistusten pitäisi olla avoimia ja verotuksen yhtenäistä, jotta kaikkein vahvimmatkin taloustoimijat osallistuvat yhteiseen hyvään.
Talouskeskustelu on jämähtänyt yhteen totuuteen, Piketty väittää. Ideologia on hänen mukaansa häivytetty taustalle, vaikka sitä on kaiken toiminnan taustalla.
– Olemme yksinkertaisesti lakanneet keskustelemasta taloudellisen järjestelmän kaipaamista muutoksista ja sosiaaliluokkien välisestä tasa-arvosta, Piketty sanoo.
Pikettyn huolena on, etteivät monet ihmiset koe hyötyneensä lainkaan globalisaatiosta tai Euroopan unionista. He jäävät osattomiksi koulutus- ja talouseliittien väliin.
Tässä piilee Pikettyn mukaan populismin ja äärilaitojen politiikan vahvistumisen vaara. Poliittinen keskustelu valtion tehtävistä on Pikettyn mukaan kaventunut lähinnä rajavalvonta- ja identiteettikysymyksiin.
Sanaa ”populismi” Piketty ehdottaa poistettavaksi kokonaan.
– Populismikeskustelun pahin seuraus on se, että se ruokkii uusia identiteettikonflikteja ja tyrehdyttää kaiken rakentavan pohdinnan, Piketty väittää.
Piketty sai nimeä jo nuorena, ja sitten hänestä tuli ”taloustieteen Harari”
Tieteessä kansainväliseen pintajulkisuuteen ei mahdu kerrallaan kovin monta tähteä.
Ranskalaisprofessori Piketty, 52, on yksi harvoista.
1990- ja 2000-luvuilla Piketty oli taloustieteen nuori tähti. Hän väitteli tohtoriksi vain 22-vuotiaana vuonna 1993, ja yhdysvaltalainen huippuyliopisto MIT rekrytoi hänet välittömästi apulaisprofessoriksi.
Kansainvälinen nimi hänestä tuli vuonna 2013, kun läpimurtoteos Pääoma 2000-luvulla ilmestyi.
Pääoma 2000-luvulla nosti Pikettyn tähtiin samoin kuin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia israelilaisen historiantutkija Yuval Noel Hararin pari vuotta aiemmin. Kummastakin tuli tähti laajalla pohjatyöllä ja siitä johdetuilla uudenlaisilla tulkinnoilla.
Taloustieteilijänä Piketty on silti ennemminkin valtavirtaa kuin vaihtoehtonimi.
– Piketty on ollut uraauurtava erityisesti pitkän aikavälin eriarvoistumiskehityksen mittaamisessa, sanoo Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti.
– Hän on hyvä tarinankertoja, avoin erityyppisille lähteille ja hyvin laaja-alainen. Piketty yhdistää eri tieteenaloja taloustieteilijälle tyypilliseen materiaaliin, kuten kansantaloustieteen tilinpitoon.
Käännösurakka oli Into-kustannukselle suuri urakka. Pelkästään kääntäjiä oli kaksi, ja Jäntti oli käännöksen tieteellinen tarkastaja. Jäntti käytti apunaan vielä taloushistorian emeritusprofessoria Sakari Heikkistä.
Tieteen tähtinimet ovat maailmanlaajuisen suurennuslasin alla. Pikettyn teesit ovat herättäneet valtavasti keskustelua, ja osa taloustieteilijöistä on kritisoinut hänen päätelmiään ja ratkaisujaan löyhiksi.
Myös pääomien vapauttamisen hyviä puolia korostavat poliitikot ovat suhtautuneet Pikettyyn nihkeästi.
Jäntin mukaan yksittäisistä asioista löytyy aina keskusteltavaa, erityisesti kun työ on hyvin laaja-alaista. Hän myöntää, ettei ole itsekään kykenevä arvioimaan kaikkia Pikettyn käyttämiä tieteenaloja.
Jäntin mielestä Pikettyn suuri merkitys on keskustelun herättämisessä ja siinä, että Piketty pyrkii löytämään ratkaisuja.
– Minusta hän on tehnyt ison yhteiskunnallisen palveluksen. Ellei hän olisi tehnyt tällaista työtä, näistä asioista ei keskusteltaisi lainkaan.
Pimennys kestää sijainnista riippuen alle minuutista yli neljään minuuttiin. Vajaan 200 kilometrin levyinen pimennysalue kulkee Yhdysvalloissa muun muassa Dallasin, Indianapolisin ja Buffalon kaupunkien yli.
Osassa Pohjois-Amerikkaa koetaan tänään harvinainen täydellinen auringonpimennys. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mukaan täydellisen pimennyksen alueella asuu noin 32 miljoonaa ihmistä, minkä lisäksi Meksikosta Kanadaan ulottuvalle alueelle odotetaan suurta turistiryntäystä.
Vajaan 200 kilometrin levyinen pimennysalue kulkee Yhdysvalloissa muun muassa Dallasin, Indianapolisin ja Buffalon kaupunkien yli. Esimerkiksi Clevelandissa ja Kanadan Montrealissa koulut suljetaan ennen aikojaan, jotta oppilaat näkisivät pimennyksen.
Pimennys kestää sijainnista riippuen alle minuutista yli neljään minuuttiin. Auringonpimennys alkaa noin kello 19.30 Suomen aikaa, ja se saavuttaa huippunsa noin kello 20.45.
Täydellinen auringonpimennys nähdään seuraavan kerran Pohjois-Amerikassa vuonna 2033.
Tiedeyhteisö odottaa innolla pimennystä
Nasa kertoo rahoittavansa viittä eri hanketta, joissa tutkitaan auringonpimennyksen vaikutuksia muun muassa Maan ilmakehään ja eläinten käyttäytymiseen.
Nasalle työskentelevä tutkija ja astrofyysikko Kelly Korreck kertoo, että tutkijat ovat jo pitkään käyttäneet auringonpimennyksiä tieteellisiin tarkoituksiin.
– Ne ovat auttaneet meitä havaitsemaan ensimmäisen kerran heliumin, antaneet todisteita yleisen suhteellisuusteorian tueksi ja antaneet meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin Auringon vaikutusta Maan yläilmakehään, Korreck sanoo.
Auringonpimennyksen vaikutukset näkyvät myös taloudessa.
Pimennyksen suorien ja epäsuorien taloudellisten vaikutusten on arvioitu nousevan sen vaikutusalueella jopa miljardeihin dollareihin. Monin paikoin esimerkiksi hotellit on varattu täyteen jo kuukausia sitten.
Lähteet: AP, AFP, STT
Takatalvesta huolimatta lintujen kevätmuutto on edennyt, kertoo lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö Bird Life Suomi. Yksi iso apu lintujen muuttoseurannassa on Jyväskylän yliopistossa kehitetty Muuttolintujen kevät -sovellus.
Vuosi sitten sovellus tunnisti 150 lintulajia.
– Nyt se muistaakseni tunnistaa 263 lajia eli siis kaikki lajit, jotka Suomessa pesivät tai mitä täällä voi kuvitella näkevänsä tai kuulevansa, akatemiaprofessori Otso Ovaskainen Jyväskylän yliopistosta kertoo.
Sovelluksen pääarkkitehti Ari Lehtiö kertoo, että sovellusta on nyt ladattu noin 200 000 kertaa ja esimerkiksi pääsiäisviikonloppuna sovellukseen tehtiin yhtenä päivänä noin 48 000 havaintoa.
Vuosi sitten kerrottiin, että sovellusta aiotaan kehittää edelleen, ja Ovaskainen iloitseekin, että se on edistynyt mainiosti talven aikana.
– Lisäksi olemme saaneet jatkorahoitusta, eli ainakin viisi vuotta voimme jatkaa ja kehittää tätä, Ovaskainen sanoo.
Muuttolintujen kevät -sovellus on mukana osana Jyväskylän yliopiston digitaalista kansalaistiedekeskusta, joka on Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoittama. Sovellus on osana tiedekeskuksen luonnontieteilijämoduulia, jossa on muitakin mobiilipohjaisia kansalaistiedesovelluksia jo olemassa – ja uusia on myös Ovaskaisen mukaan tulossa.
Ovaskainen kertoo, että kehitystyössä sovellukseen on saatu mukaan enemmän lajeja ja lisäksi se tunnistaa paremmin ja luotettavammin jo aiemmin mukana olleita lajeja.
– Olemme parantaneet käyttäjäystävällisyyttä. Nyt esimerkiksi omista äänityksistä ja tunnistuksista pystyy paremmin kuuntelemaan, missä kohtaa nauhoitusta esimerkiksi kuikka oli. Sen näkee myös spektogrammina (äänisignaalin esitystapa) eli se on äänenvisualisointia ja se auttaa hahmottamaan lajien ääniä.
Sovellukseen on tuotu myös lajien referenssiääni, eli nyt voi kuunnella, minkälaisia muita ääniä linnuilla on.
– Kaikkein tärkein uudistus meidän kannalta on pistelaskentaverkoston tuominen sovellukseen mukaan, Ovaskainen taustoittaa.
Piste- ja linjalaskenta on Luomuksen eli Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoima asia ja Ovaskaisen mukaan Suomen paras lintutieto perustuu siihen. Linja- ja pistelaskentapaikat ovat vakioreittejä ja -paikkoja, joissa lintuja äänistä hyvin tuntevat henkilöt ovat viimeisen 40 vuoden ajan käyneet säännöllisesti joka vuosi samoilla paikoilla tekemässä viiden minuutin mittaisen vakiolaskennan.
– He kuuntelevat, mitä lintuja viiden minuutin aikana kuuluu ja kirjoittavat ne ylös, Ovaskainen sanoo.
Ovaskaisen mukaan sovellukseen avataan pistelaskentamahdollisuus 9. huhtikuuta. Tuolloin Jyväskylän yliopisto järjestää kansalaistiedetapahtuman Muuttolintujen kevät.
– Tässä pilottivaiheessa meillä on yhteistyötä Jyväskylän ja Helsingin kaupunkien sekä Metsähallituksen kanssa. Jyväskylän ja Helsingin maille on viety noin sata kappaletta pistelaskentapaikkoja molempiin. Metsähallituksella niitä on kymmenessä kansallispuistossa ja muutamalla lintujen kannalta tärkeillä alueilla, jotka eivät ole kansallispuistoja.
Pistelaskentapaikat näkyvät sovelluksen uudessa versiossa. Maastoon on laskentapaikoille viety lisäksi infotaulut, joissa kerrotaan mistä on kyse ja niissä on myös QR-koodi, jonka voi skannata puhelimella.
– Kun koodin skannaa, pistelaskenta aktivoituu ja se laittaa puhelimen tekemään viiden minuutin nauhoituksen. Siitä saa itselleen tiedon, mitkä linnut nauhoituksessa esiintyvät. Äänitys on tutkimuksen kannalta todella tärkeä, koska se on vakiomuotoinen laskenta ja siinä mielessä yhtä tärkeä kuin Luomuksen tähän mennessä tekemät pistelaskennat.
Ovaskainen kertoo nyt menossa olevasta kalibrointihankkeesta, jossa kansalaisten puhelimillaan tuottama aineisto pystytään yhdistämään saumattomasti Luomuksen 40 vuoden ajan keräämään aineistoon.
– Jotta ne ovat yhteismittaisia, Luomus tekee tänä vuonna jonkin verran pistelaskentaa yhtä aikaa sekä ekspertein että myös sovelluksella äänittämällä. Tällä tavalla aineistoja yritetään tehdä vertailukelpoisiksi.
Ovaskaisen mukaan jo nyt sovelluksella kerättyä aineistoa on hyödynnetty tieteellisessä tutkimuksessa, ja sitä pystytään tulevaisuudessa tekemään aiempaa tehokkaammin.
STT:n suurin omistaja on Sanoma, jonka suurin yksittäinen omistaja on Jane ja Aatos Erkon säätiö. Myös Ilta-Sanomat on osa Sanomaa.
”Ei voi olla vallankumouksellinen, jos ei syö chiliä!” huudahti Kiinan diktaattori Mao Zedong.
Venäjällä panssarilaiva Potemkinin miehistö aloitti vallankumouksen, kun sille tarjottiin pilaantunutta borssikeittoa.
Saksassa nuori Adolf Hitler puolestaan uhosi, ettei maailmansodan aikainen nöyryyttävä ”lanttutalvi” enää koskaan toistu, jos hän pääsee valtaan.
Kaikki alkoi ruuasta. Näin väittää Finlandia-palkittu tietokirjailija Ville-Juhani Sutinen Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun diktatuureissa -teoksessaan. Diktatuureilla Sutinen tarkoittaa Josif Stalinin aikaista Neuvostoliittoa, Hitlerin natsi-Saksaa sekä Maon Kiinaa. Bolsevikit huusivat leipää, maata ja rauhaa, kansallissosialistit työtä, vapautta ja leipää, ja Kiinassakin nälkä oli vallankumouksen liikkeellepaneva voima.
Ruoan merkitys ei kuitenkaan jäänyt vain diktatuurien syntyvaiheeseen: Stalin, Hitler ja Mao olivat hyvin kiinnostuneita ruuasta, paitsi henkilökohtaisesti, myös aivan erityisesti vallan välineenä.
– Jos hallinnan mekanismit onnistuvat tunkeutumaan ihmisten yksityisimpään, kotien keittiöihin, diktatuuri voi kuvitella hallitsevansa ihmisten elämää täydellisesti, Sutinen sanoo.
Diktaattorille ei riittänyt se, että hän määrää, mitä syödään. Ruokatotalitarismin tavoitteena oli vaikuttaa siihen, mitä ihmiset luulevat haluavansa syödä.
– Ruuan avulla on mahdollista manipuloida elämää siellä, minne käskyt ja komennot eivät yllä.
”Paistinpannu on puolueosaston vihollinen”
Aloitetaan salaattipöydästä.
Jyväskyläläisen lounasravintolan buffet on tuttuakin tutumpi, vaikka syön siellä ensimmäistä kertaa. Näin homma toimii joka puolella Suomea.
Ville-Juhani Sutinen näkee virtaviivaisella konseptilla yllättäviä yhteyksiä sadan vuoden takaisiin ruokadiktatuureihin.
– Suomalainen buffet on jossain määrin niiden perillinen. Kiinassa ja Neuvostoliitossa uskottiin, että isot itsepalveluruokalat auttavat sosialismin rakentamisessa. Ne opettavat kollektiivisuutta, jakamista, toisten huomioonottamista.
Saksassakin ruokaloita yritettiin, mutta ne eivät tahtoneet kotiutua. Sutisen mukaan saksalaiset halusivat tietää, mitä lautasella oleva annos sisälsi, ja siksi he tekivät ruokansa itse.
Sen sijaan Neuvostoliitossa slogan kuului ”paistinpannu on puolueosaston pahin vihollinen”. Kallista aikaa ei sopinut tuhlata ruuanlaittoon, naisetkin oli vapautettava tehdastyöhön. Jättiläismäiset tehdaskeittiöt ja yhteisruokalat korvasit kotikeittiöt.
Samalla ruoka alettiin käsittää polttoaineena. Maulla tai ulkonäöllä ei ollut juuri merkitystä. Sen sijaan kalorit ja proteiinit mitattiin tarkkaan. Keskeistä oli se, että ruokailun jälkeen jaksoi mahdollisimman tehokkaasti rakentaa uutta yhteiskuntaa.
Parhaana energialähteenä pidettiin lihaa. Stalinin diktatuurissa sitä suorastaan palvottiin. Vappuparaateissa näkyi Stalinin luottomiehen, ruokatuotannosta vastanneen kansankomissaarin Anastas Mikojanin kasvokuvia pahvisten nakkimakkaroiden ja pekoniviipaleiden keskellä.
Harvalla neuvostokansalaisella tosin oli niihin mahdollisuutta. Siitä tuonnempana.
Natsit tuotteistivat rahkan
Adolf Hitleriä ei makkaramainoksissa näkynyt. Saksan diktaattori tunnetaan kasvissyöjänä ja sellaista kuvaa hän mielellään itsestään myös rakensi. Kun englantilainen puutarha- ja sisustuslehti Homes & Gardens vuonna 1938 vieraili Hitlerin alppimajassa Baijerissa, isäntää kuvailtiin ”lihattomassa ruokavaliossaan oikeana gurmandina”.
Sutisen mukaan Hitlerin vegetarismi ei ollut pelkästään ideologista, ja nuorempana hän oli ollut kaikkiruokainen. Sodan loppuvaiheessa hän sen sijaan kärsi ankarista vatsavaivoista ja pystyi syömään lähinnä perunamuusia ja lientä.
Hitlerillä oli kuitenkin myös taktisia syitä markkinoida kasvisruokavaliota. Natsi-Saksan tavoitteena oli mahdollisimman suuri omavaraisuus. Liharuokaa ei kerta kaikkiaan riittänyt kaikille, kun sitä ei tuotu ulkomailta.
Uutta ruokavaliota propagoitiinTerveellinen ja turvallinen ravinto -nimisen opaskirjan avulla. Siinä väitettiin, että Saksassa oli alettu syödä väärin 1800-luvun lopun teollistumisen ja modernisaation myötä. Lihaa ja sokeria kuluttiin liikaa. Kirjassa julistettiin paluuta kasvispainotteiseen, luonnolliseen ja terveelliseen ruokaan.
Tällaisia olivat muun muassa voin valmistuksen ylijäämänä syntyvä rahka, ruokatähteistä valmistettava ”eintopf”-pata sekä säännöllinen keittopäivä. Myös ruisleipä nousi arvoonsa. Samalla ihannoitiin kieltäymystä, jopa näläntunnetta.
Kaiken tavoitteena oli karaista rappiolle ajautunutta rotua ja rakentaa vahva, yksilöiden muodostama kansanruumis, Volkskörpe, jonka katsottiin kuuluvan Führerille.
Saksa valmistautui ruoankin avulla sotaan. Itseasiassa ruoka oli Sutisen mukaan ytimessä koko sodan taustalla. Tunnetusti Hitler havitteli lisää maa-alueita idästä ja keskeinen syy oli viljelysmaan tarve. Erityisesti Hitleriä kiinnosti viljava mustanmullan alue Ukrainassa. Hyökkäystä Neuvostoliittoon ei olisi tarvittu ilman ruokaa, Sutinen kirjoittaa.
Ruokadiktatuurin tulos: nälänhätä
Käytännössä ruoan diktatuuri toimi niin kuin kaikki muukin yksinvaltaisessa järjestelmässä: keskitetysti. Koko ruokaketju alkutuotannosta jalostuksen kautta jakeluun ja myyntiin oli valtion hallinnassa. Ylimpänä mestarina hääräili diktaattori. Erityisesti Stalin ja Mao pyrkivät mikromanageroimaan elintarvikehuoltoa omien näkemystensä mukaan.
Lopputulos oli katastrofi. Neuvostoliitossa maatalouden pakkokollektivointi johti nälänhätään, joka tappoi vuosina 1930–1933 noin kahdeksan miljoonaa ihmistä.
Yksi eniten kärsineistä alueista oli Ukraina, tuo maailman viljavimpin kuuluva mustanmullan maa, josta Stalinin toimien seuraksena loppui ruoka. Sutinen muistuttaa, että Ukrainan nälänhädän, holodomorin, erityispiirre oli se, että se syntyi ainakin osittain tahallaan. Stalin halusi rangaista niskuroivaa Neuvostotasavaltaa.
Maon Kiina toisti Neuvostoliiton virheet pari vuosikymmentä myöhemmin. Jälleen maatilat otettiin valtion hallintaan, talonpoikia vainottiin, perustettiin jättitiloja, viljasatoja pakkoluovutettiin ja virheitä peiteltiin. Seurauksena oli ihmiskunnan historian pahin nälkäkatastrofi, Sutinen kirjoittaa. Hän kuvailee, kuinka ihmiset yrittivät pelastautua syömällä leväkeittoa ja mutaa, lopulta myös toisiaan.
Kiinan suuressa nälänhädässä kuoli vuosina 1958–1962 ainakin 45 miljoonaa ihmistä.
Saksassakin nähtiin sota-aikana nälkää, mutta mittasuhteet olivat maltillisemmat kuin kahdessa muussa diktatuurissa. Silti natseillakin oli oma nälkäsuunnitelmansa. Hungerplanin idea oli näännyttää idän valloitettujen alueiden asukkaat kuoliaiksi. Jos suunnitelma olisi toteutunut, uhrien määrä olisi ollut Kiinan suuren nälänhädän luokkaa.
”Stalin olisi kateellinen siitä, miten Mäkkäri hoitaa homman”
Venäjän nykyjohtajalla Vladimir Putinilla on yllättävä henkilökohtainen yhteys ruokadiktatuureihin. Hänen isoisänsä Spiridon Putin (1879–1965) oli Stalinin luottokokki. Ville-Juhani Sutisen mukaan edeltäjänsä tavoin myös Putin ymmärtää ruoan voiman.
– Ukrainan sodan alussa Venäjä yritti vaikuttaa Ukrainan viljantuotantoon ja katkaista sen viennin ulkomaille.
Myös Kahovkan padon tuhoaminen ja siitä seurannut ympäristökatastrofi viljelymaiden tuhoutumisineen on esimerkki ruoan käyttämisestä aseena.
Esimerkkeinä mikrotason ruokataistelusta Sutinen listaa kiistat eri ruokalajien alkuperästä. Hyökkäyssodan alettua Kiovan kanan tarjoilu loppui Venäjällä ja sen sijaan ruokalistoihin ilmestyi Donbassin kanaa. Borssikeiton alkuperästä puolestaan käytiin kiivasta väittelyä jo ennen sotaa.
Yhden ruokadiktatuurien perillisen Sutinen löytää kuitenkin aivan toisaalta. McDonald’s ja muut ylikansalliset pikaruokaketjut ovat levittäytyneet ympäri maapalloa ja syöttävät päivittäin kymmeniä miljoonia ihmisiä. Sutisen mukaan ne ovat onnistuneet siinä, missä Stalin epäonnistui.
– En tarkoita, että pikaruokayhtiöt kantaisivat pahaenteistä ideologiaa, mutta ne ovat onnistuneet hiomaan jakelujärjestelmänsä lähes täydellisiksi ja toimittamaan standardoitua ruokaa ympäri maailmaa. Stalin olisi kateellinen siitä, miten Mäkkäri hoitaa homman.
- Kuuntele Yle Areenasta: 12 diktaattoria -sarjassa pohditaan, miten niin monesta ”mainiosta hepusta” kuoriutui lopulta yksinvaltainen despootti tai demokratian pelisääntöjen rikkoja.
Tutkijoiden käyttämässä menetelmässä geenistä voidaan vaihtaa perinnöllistä sairautta aiheuttava emäs. Menetelmää voidaan hyödyntää esimerkiksi vain Suomessa esiintyvissä perinnöllisissä sairauksissa.
Helsingin yliopiston ja Helsingin yliopistollisen sairaalan tutkijat ovat onnistuneet perinnöllistä sairautta aiheuttavan geenin muuttamisessa. Tutkijat korjasivat jopa hengenvaarallista tautia aiheuttavan geenivirheen ja sen haitalliset seuraukset solulle.
Arginiinimeripihkahappovirtsaisuus eli ASA-uria on suomalaiseen perimään rikastunut, vaikea aineenvaihduntasairaus. Siinä elimistö ei käsittele proteiineja normaalisti, vaan niistä syntyy hyvin vaarallinen ASA- ja ammoniakkikertymä. Liiallinen ammoniakki johtaa tajunnan häiriöihin, koomaan ja jopa kuolemaan.
Suomessa syntyy keskimäärin kaksi ASA-uriaa sairastavaa lasta vuodessa. Vastasyntyneiltä tutkitaan mahdollinen ASA-uria, jotta sairausriski selviää ennen oireiden kehittymistä. Taudin hoitona on koko elämän kestävä, erittäin tarkka dieetti ja vaikeissa tapauksissa maksansiirto.
Tutkijat muokkasivat aluksi ASA-uriaa sairastavien potilaiden ihosoluista kantasoluja. Sen jälkeen geenivirhe korjattiin eli tutkijat vaihtoivat yhden emäksen toiseksi CRISPR-Cas9-menetelmällä eli niin sanotuilla geenisaksilla. Korjatut kantasolut ohjattiin erilaistumaan maksasoluiksi, jotta nähtiin, että maksan toimintaa haittaava sairaus oli todella parantunut.
– Osoitimme tutkimuksessamme ensimmäistä kertaa, että ASA-urian geenivirhe saadaan korjattua geenisaksien avulla ilman soluissa näkyviä sivuvaikutuksia. Geenikorjatut solut olivat myös aineenvaihdunnaltaan parantuneita, kertoo kantasolubiologian dosentti, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Kirmo Wartiovaara Helsingin yliopistosta ja HUSista.
Tutkimus julkaistiin genetiikan alan American Journal of Human Genetics -lehdessä.
Lääkkeen oltava tehokas ja turvallinen
Työ jatkuu hiirikokeilla. Ihmisillä tehtäviin kliinisiin kokeisiin saattaa mennä vielä vuosia.
– Ongelma lääkkeellä on riittävä annos. Lääkkeen pitää olla tehokas ja turvallinen, jotta ei tule sivuvaikutuksia, Wartiovaara sanoo.
CRISPR-Cas9-menetelmä kehitettiin vuonna 2012. Ranskalainen Emmanuelle Charpentier ja yhdysvaltalainen Jennifer A. Doudna saivat siitä kemian Nobelin palkinnon vuonna 2020.
Geenien muokkaamiseen pohjaavassa tutkimuksessa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Ensimmäinen, varhaisempaan CRISPR-geenisaksimiseen perustuva lääke sai myyntiluvan Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuukausi sitten. Lääkkeellä parannetaan sirppisoluanemiaa.
Myös uudemman, yhden emäksen muuttavien geenisaksien käyttö on edennyt kliiniseen vaiheeseen. Uudessa-Seelannissa tutkijat vaihtoivat yhden maksasolun emäksen toiseksi, jotta veren kolesterolipitoisuus saataisiin laskemaan. Siinä onnistuttiin, mutta myös maksa-arvot nousivat, joten koe jouduttiin keskeyttämään.
Toimintaa rahoittavien lääkevalmistajien mieli muuttuu, jos ongelmia ilmaantuu liikaa.
– Ongelmia tulee, jos luvataan liikoja tai tehdään asioita, joita ei pitäisi tehdä, Wartiovaara sanoo.
Iso askel perinnöllisten tautien parantamisessa
Maailmalla tunnetaan yli 7 000 perinnöllistä tautia. Eristäytyneinä asuneilla suomalaisilla on omia perinnöllisiä tautimuutoksia, jotka ovat yleisempiä kuin muualla maailmassa. Monet näistä esivanhempien geenivarianteista ovat sellaisia, että jos lapsi perii saman muutoksen sekä äidin että isän puolelta, hän voi sairastua vakavasti.
Vain harvoihin perinnöllisiin tauteihin on olemassa hoito. Vielä harvemmin hoidoilla saadaan aikaan pysyvä parantuminen.
– Ketkään muut kuin suomalaiset eivät ole kiinnostuneita suomalaisten perinnöllisistä taudeista. Kun me osaamme tehdä tämän, hyödymme muiden tekemästä tutkimuksesta toisten tautien parantamiseksi, Wartiovaara luonnehtii.