Banner Before Header

20 vuotta sitten: Isä Le Pen järisytti Ranskaa

Kun markkinavoimien sanelemat säännöt olivat tehneet politiikasta vaihtoehdotonta, kansa protestoi vaaliuurnilla äänestämällä äärioikeistoa.

Ranska äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella ensi sunnuntaina. Edellisten vaalien toisella kierroksella Emmanuel Macron päihitti Marine Le Penin selvästi, mutta nyt on odotettavissa – tai pelättävissä – jännitysnäytelmä. Ranska voi saada äärioikeistolaisen presidentin, mikä järisyttäisi koko Eurooppaa.

Ranska järisi tasan 20 vuotta sitten. Moni äänestäjä halusi näpäyttää kotiin jäämällä tai protestiäänellä oikeistolaista presidentti Jacques Chiracia ja vasemmistolaista pääministeri Lionel Jospinia, koska heidän välillään ei nähty merkittäviä eroja. Sosialistien ehdokas Jospin putosi jatkosta ja Chirac sai toukokuun toisella kierroksella vastaansa äärioikeistolaisen Jean-Marie Le Penin, Marine Le Penin isän.

Järkyttynyt Jospin kuvaili tulosta ”salamaniskuksi” ja ilmoitti vetäytyvänsä politiikasta presidentinvaalien toisen kierroksen jälkeen. Tuhannet mielenosoittajat ryntäsivät kaduille kauhistelemaan tapahtunutta, KU:ssa kerrottiin 22.4.2002.

”Varas vai fasisti?”

Poliittiseen vasemmistoon kuuluvat kahdeksan ehdokasta saivat yhteensä yli 40 prosenttia äänistä, mutta kärkiehdokas Jospinin saalis jäi 16 prosenttiin. Vasemmiston kärkihahmot ilmoittivat heti vaalituloksen selvittyä aikovansa torjua äärioikeiston uhan äänestämällä Chiracia.

Le Penin kannatus ei parantunut vuoden 1995 vaaleista kuin pari prosenttiyksikköä. Nyt se kuitenkin riitti pudottamaan Jospinin, koska vasemmisto oli hajalla. Le Pen pyrki presidentiksi jo vuonna 1974, jolloin hän sai vain 0,74 äänistä.

”Surkuhupaisinta koko tapahtumaketjussa on se, että vaikka vaalikampanjoissa rikollisuuden torjuminen nousi keskeiseksi teemaksi, itse vaaleissa parhaiten menestyivät korruptiosta ja valtion rahojen väärinkäytöstä epäilty huijari, jota suojaa oikeudenkäynniltä ainoastaan presidentillinen syytesuoja, ja naispoliitikon pahoinpitelystä tuomion saanut öykkäröivä rasisti”, Reetta Vairimaa kirjoitti KU:n jutussa.

– Varas ja fasisti, luonnehti nyt tarjolla olevia presidenttiehdokkaita eräs Jospinin kannattaja.

– Tämän sitä saa protestiäänistä. Oletteko nyt tyytyväisiä, raivosi lyonilainen Christophe kavereilleen Liberationin mukaan.

Vaihtoehdottomuus kostautui

KU:n jutun mukaan markkinavoimien sanelemat säännöt olivat tehneet politiikasta vaihtoehdotonta. Vasemmisto tapasi pilkata yksityistämistä ja talouden tehostamista ajanutta Jospinia ”porvariston puudeliksi”. Jospin joutui syntipukiksi kaikelle sille, mistä äänestäjät eivät pitäneet, vaikka syypäänä siihen olisikin ollut Chirac, EU tai globalisaatio.

Jospin itse pahensi tilannetta sanomalla kampanjansa aikana, ettei hänen ohjelmansa ole sosialistinen ja työntämällä äänestäjäkuntansa vasemman laidan siten suoraan trotskilaisten ehdokkaiden syliin.

Myös vihreät ja kommunistipuolue, jotka istuivat Jospinin hallituksessa, olivat äänestäjien silmissä yhtä lailla saman vaihtoehdottoman politiikan ”tahraamia”. Kommunistit päätyivätkin historiansa kehnoimpaan vaalitulokseen jääden kolmen trotskilaisen ehdokkaan taakse kolmella ja puolella prosentillaan.