Sotilaat etenevät jonossa rakennusta esittävän parakin sisään tyhjentämään sitä vihollisesta. Oikeastaan vain aseiden erilainen ulkonäkö ja sävyero maastopuvun värissä paljastavat, että ryhmässä on sekaisin Yhdysvaltain jalkaväen sotilaita ja Kaartin jääkärirykmentin suomalaisia varusmiehiä.
Yhteisharjoittelu Santahaminassa johtuu entistä aggressiivisemmasta Venäjästä. Sen uusin hyökkäys Ukrainaan sai Suomen hakemaan Nato-jäsenyyttä, jota seurasi toukokuussa puolustusministeriön päätös täydentävästä koulutus- ja harjoitustoiminnasta kumppanimaiden kanssa, erityisesti kesän ajaksi. Keskeisenä tavoitteena on osoittaa, että Suomella on kumppaneidensa tuki jo ennen Nato-jäsenyyttä.
Venäjä on toki aiheuttanut huolta jo useiden vuosien ajan, minkä vuoksi Nato ja Yhdysvallat päättivät sijoittaa eteen työnnettyjä vahvistusjoukkoja itäiseen Eurooppaan. Siksi myös Helsingissä vielä tämän viikon harjoitteleva reilun sadan sotilaan kevyt jalkaväkikomppania ei matkannut Suomeen kotitukikohdastaan Coloradosta vaan Puolasta.
Yhteistoimintakyky syntyy vaivatta
Santahaminassa ja myös Niinisalossa harjoittelevia yhdysvaltalaisia johtava everstiluutnantti Jacob Teplesky kehuu suomalaisten vieraanvaraisuutta ja harjoitteluolosuhteita maasta taivaaseen. Mutta mitä mieltä ammattiarmeijan upseeri on harjoittelusta nuorten suomalaisten varusmiesten kanssa?
– Minun mielestäni he ovat sotilaina ammattilaisia, Tepleskyn arvio kuuluu.
Everstiluutnantti Jacob Teplesky.
Hänen mukaansa yhdysvaltalaiset ovat jo oppineet suomalaisilta paljon vierailunsa aikana.
Suomalaisten ja yhdysvaltalaisten sotilaiden yhteistyö tuntuu sujuvan vaivatta. Harjoitusta johtavan Kaartin jääkärirykmentin komentajan, eversti Asko Kopran mukaan hyvä esimerkki oli kovilla ammuksilla järjestetty taisteluammunta, jossa yhdysvaltalaista komppaniaa tukivat yhdysvaltalaisten ja suomalaisten miehittämät kranaatinheittimet – ja tulta johtivat yhdysvaltalaiset.
– Radioliikenne ja tulikomennot käytiin siis englanniksi. Epäsuorassa tulessa heillä ampumamenetelmät ja asteikot ovat erilaisia, mutta jo yhden päivän kehysharjoittelun jälkeen pystyttiin ampumaan turvallisesti. Tuli oli koossa ja tarkkaa, Kopra kertoo.
”Heti alkoi läppä lentää”
Espoosta kotoisin oleva Ella Liukkonen vahvistaa, että yhteisharjoittelu ulkomaisten sotilaiden kanssa on mennyt sujuvasti myös varusmiehen näkökulmasta. Valmiusyksikön alikersantin mukaan yhteistyö alkoi rullata lähes saman tien, koska ”samoja juttuja tehdään”.
– Heti alkoi läppä lentää, Liukkonen tiivistää.
Hän ei ole havainnut ennakkoluuloja vieraiden puolelta, vaikka varusmiehet ovat paljon nuorempia kuin osa yhdysvaltalaissotilaista.
Puolustusministeriön täydentävä harjoitussuunnitelma lisäsi kalenteriin tälle vuodelle kaksikymmentä uutta, muuttunutta tai osittain uudistettua harjoitustapahtumaa tai -kehystä.
Eversti Asko Kopra.
Eversti Kopran mukaan yhteisharjoittelun tärkein anti on nähdä, miten yhdysvaltalaiset tekevät taisteluteknisen tason asioita ja miettiä, sopivatko heidän parhaat käytäntönsä suomalaisten käyttöön. Koko harjoittelun tulokulma on myös ihan uudenlainen, kun harjoittelukumppanina on joku muu kuin toinen suomalaiskomppania, Kopra sanoo. Vieraan kielen käyttö on sekin oma haasteensa, tosin aika pieni.
– Veikkaisin, että nuo meidän varusmiehet ovat tuon englannin kanssa aika sinut, Kopra sanoo.
Alla kuvia harjoituksista.