Analyysi: Blaa blaa blaa ei pelasta maailmaa mutta ilmastokokouksia ei kannata haudata elävältä
GLASGOW Lauantai-iltapäivänä Glasgow’n ilmastokokous laskettiin haudan lepoon. Aktivistit tuomitsivat performanssillaan kokouksen epäonnistuneeksi jo ennen kuin se loppui.
Erityisesti nuoret vaativat kokoukselta suuria. Siksi he eivät tietenkään ole tyytyväisiä lopputulokseen. Eikä pidäkään olla.
Glasgow’n loppujulistus oli valju kompromissi, joka ei pelasta maailmaa.
Ilmastokokouksiin ladataan aina liikaa toiveita. Ja kun toiveita on liikaa, ne harvoin täyttyvät.
Niin tälläkin kertaa.
Ilmastonmuutos tulee jo jokaisen iholle. Maailma on täynnä turhautuneita ihmisiä, jotka etsivät toivoa. Siksi odotukset ovat korkealla: josko ilmastokokous ratkaisisi asian? Yksi kokous ei kuitenkaan sellaiseen pysty. Ei tämäkään.
Jos joku kysyisi, ratkaiseeko joku YK-kokous maailmanrauhan, kaikki ymmärtäisivät, että se ei ole mahdollista. Samalla tavalla pitäisi suhtautua YK:n ilmastokokouksiin. Niiden pitää ottaa merkittäviä askelia eteenpäin, mutta mikään yksittäinen kokous ei ratkaise ilmastokriisiä.
Näin ajatteli Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen Glasgow’n ilmastokokouksen käytävillä kokousviikon aikana.
Pieniä askelia eteenpäin otettiin.
Yksi kokouksen tavoitteista oli jättää hiili historiaan. Kokonaan siinä ei onnistuttu. Monet maat olivat erittäin pettyneitä vesittyneestä tavoitteesta, jonka Kiina ja Intia viime metreillä vetivät hihasta. Maiden toiveesta sopimuksessa ei käytetä sanaa hiilen alasajo vaan vähentäminen.
Kyse on sellaisten hiilivoimaloiden sulkemisesta, joissa ei ole hiilen talteenottoteknologiaa vähentämässä päästöjä. Savupiippujen päissä päästöjä imeviä pömpeleitä on vasta kokeiluasteella, joten hiilipäästöt jatkuvat tämän kokouksen jälkeenkin.
Fossiilisten polttoaineiden tukien alasajosta saatiin kevytkirjaus sopimukseen. Vain tehottomat tuet haluttiin nyt lopettaa.
Vaikka fossiilisten tuet jäivät vielä mustentamaan ilmastopolitiikkaa, ratkaisevampaa voi olla lopulta periaate: ensimmäisen kerran lähes 200 maailman maata otti kantaa fossiilitukiin.
Glasgow’ssa saatiin aikaan merkittävä edistysaskel maiden päästösitoumusten tarkastelussa. Päästöjen alasajon tahtia tarkastellaan seuraavan kerran jo ensi vuonna ilmastokokouksessa Egyptissä, eikä vasta vuonna 2025, kuten Pariisin ilmastosopimuksessa sovittiin.
Jos maiden päästövähennyslupaukset eivät riitä 1,5 asteen rajan alapuolella pysymiseen, kurssia pitää kääntää jo vuoden päästä yhä pienempiin päästöihin.
Maailman kasvihuonekaasupäästöt pitää puolittaa seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Muutos on vielä mahdollista toteuttaa, asiantuntijat sanovat.
Maailman päästöjätit Yhdysvallat ja Kiina löysivät Glasgow’ssa toisensa ja antoivat toivoa herättävän yhteisen ilmastojulistuksen. Nyt kaksi isoa ovat mukana muiden lupailijoiden joukossa. Ilman niitä ilmastokriisiä ei vain yksinkertaisesti ratkaista.
Sopimukseen jäi silti epäreiluuksia.
Viimeisissä puheenvuoroissa kehittyvät maat toivat esiin, ettei loppupaperissa ole mainintaa siitä, kuka maksaa vahingot. Niitä ilmastonmuutos on jo saanut aikaan ja tulevaisuudessa tuhoa syntyy yhä enemmän.
Kyse on siitä, kuka korvaa kuivuuden viemät sadot tai myrskyjen tuhoamat talot tai meriveden alle jääneen kotimaan. Kehittyvien maiden näkökulmasta ilmastonmuutos on teollisuusmaiden syytä. Vastuun pitäisi olla heillä.
Nyt kysymys korvauksista jäi täysin auki. Siinä mielessä kokous oli epäonnistunut.
Kokouksen viimeinen päivä oli show’ta yhdysvaltalaiseen tyyliin. Ilmastolähettiläs John Kerry kierteli pitkin istuntohuonetta ja näytti jonglööraavan maiden toiveiden välillä. Mitä eri ryhmissä kuiskittiin, ei kuulunut toimittajien korviin.
Lopulta EU:n edustaja, EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans piti puheenvuoron, jonka jälkeen toivoa alkoi leijua kokouspaikan väsymyksestä sakeassa ilmassa.
“Emme pidä tästä, mutta hyväksymme”, oli viesti joka kuului eri puolilta salia.
Kerryn mukaan hyvä neuvottelutulos onkin sellainen, josta kukaan ei oikein pidä.
Maailman tunnetuin ilmastoaktivisti Greta Thunberg sanoi kokousta jo etukäteen epäonnistuneeksi viherpesuksi. Nopeita, yhteiskuntia mullistavia toimia odottavien nuorten ja aikuisten mielestä lopputulos lienee jo tunnetuksi tullutta blaa blaa blaata.
Mutta toisaalta, mikäpä diplomatia ei olisi. Lähes 200 maan kokous ei koskaan voinutkaan antaa sitä, mitä maailma nyt tarvitsee.
Siksi työ jatkuu. Poliitikkojen puheiden jälkeen vastuu on maailman mailla itsellään, kaupungeilla, yrityksillä, meillä jokaisella.
Lue lisää Glasgow’sta ja ilmastoaiheista Ylen päivittyvästä artikkelista: