Analyysi: Palkkaneuvotteluissa kaikkien riita kaikkia vastaan – ministerit haluavat pysyä katsomossa
Työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmä on ajautunut hallitsemattomaan tilanteeseen pahaan aikaan. Kukaan ei arvannut, että neuvottelujärjestelmän hajauttaminen osuisi samaan aikaan, kun hintojen nousu eli inflaatio uhkaa karata käsistä.
Hintojen ja palkkojen kilpajuoksu on usein tuhonnut suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn. Menneinä aikoina tyhmiä päätöksiä voitiin korjata alentamalla markan ulkoista arvoa.
Euro-Suomessa devalvaatiot ovat poissa pelistä.
Kuka kaipaa uutta kikyä?
Kilpailukyvyn palauttamisen tuskista saatiin kipeitä kokemuksia Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen (2015–19) kiky-talkoissa, joista ei tainnut jäädä mukavaa muistoa muille kuin työnantajille.
Sanna Marinin (sd) hallituksen viidestä puolueesta ainakin kolme: SDP, vihreät ja vasemmistoliitto seurasivat Sipilän hallituksen talkoita kauhulla ja vastusti kikyä neliraajajarrutuksella.
Demaripääministeri palaisi mielellään tulopoliittisten kokonaisratkaisujen eli tupojen pariin, mutta ei tupata, jos ei tykätä.
Kun työnantajat ovat ohjelmallisesti työntäneet poliitikkoja pois työmarkkinaneuvotteluista, ei ole mikään yllätys, että hallituksen ministerit katselevat nyt tapahtumia mieluummin vain katsomosta.
Siivoojan, hoitajan vai opettajan puolella
Kunta-alan työriita on valtakunnan poliitikoille erityisen hankala, kun pitää tasapainoilla kuntapäättäjien ja työntekijöiden edustajien välissä.
Tilannetta mutkistaa vielä työntekijäjärjestöjen keskinäinen riitely. Ministerin on helpompi jättää kiistan ratkaisu työmarkkinapöytään kuin ottaa kantaa eri työntekijäryhmien kilpaileviin vaatimuksiin.
Työmarkkinajärjestelmän repeytymistä kuvaa se, että myös työnantajajärjestöt ovat ajautuneet törmäyskurssille. Elinkeinoelämän keskusliiton johto arvosteli Kuntatyönantajien KT:n hyväksymää kunta-alan sovintoesitystä liian kalliiksi.
Teollisuuden ja yksityisten palvelualojen työnantajat odottavat jo kauhulla ensi syksynä alkavaa uutta neuvottelukierrosta., jolloin vientiteollisuuden työntekijäliitot lyövät tauluun omat palkkavaatimuksensa.
Hallituksella on vastuu talouden tasapainosta
Hallitus ei voi seurata tuhon tietä sivusta loputtomiin. Kiky-talkoot todistivat kuitenkin, että hallituksen keinot kustannusten nousun hillitsemiseksi ovat rajalliset.
Hallituksen talouspolitiikan kannalta yhtälö on hankala, kun samaan aikaan pitäisi hillitä kustannusten nousua keventämällä verotusta ja kerätä lisää verotuloja kasvavien menojen rahoittamiseksi.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) linjasi eduskunnan kyselytunnilla torstaina 2. kesäkuuta, että hän ei sulje tulevilta kuukausilta mitään keinoa pois.
– Tilanne on niin epävarma ja poikkeuksellinen. Hallituksen työkalupakissa pitää olla kaikki keinot käytössä, Saarikko vastasi opposition kysymykseen bensaveron yleisestä alentamisesta.
Työmarkkinapöydästä hallitus haluaa pysyä kaukana – ainakin julkisesti. Taustalla ratkaisua yritetään kuitenkin löytää, sillä hallitus haluaa siivota riidat pois pöydältä hyvissä ajoin ennen huhtikuun 2023 eduskuntavaaleja.
Voit keskustella tästä artikkelista 4.6.2022 kello 23 saakka.
Lisää aiheesta:
Kiky-sopimuksen pysyvin muutos on hyödyttänyt työnantajia lähes 6 miljardilla eurolla