Analyysi: Toyotan ylivoima ei yksin selitä Kalle Rovanperän dominointia – Safarissa esiin nousi uusi mestarillinen piirre
Yle Urheilun kaiken MM-rallisisällön löydät osoitteesta yle.fi/mmralli.
Viallinen tiiviste, hajonnut kardaaniakseli, rikkoutunut jousitus ja toimimaton ohjaustehostin.
Siinä muutamia ongelmia, joita Hyundain ja M-Sportin autoissa ilmeni Safari-rallissa.
Entäpä Toyotan tekniset ongelmat?
Hetkittäin heikosti liikehtineet lasinpyyhkijät.
Syitä sille, miksi Keski-Suomessa majaansa pitävä rallitalli saavutti Keniassa neljä ensimmäistä sijaa, ei tarvitse etsiä kaukaa.
Sardiniassa katkennut tallin 25 palkintokorokepaikan putki jäi siis vain tilastotappioksi. Safarissa Toyota osoitti taas, kuinka auto ja tiimi ovat tällä hetkellä tasolla, jolle vertaista saa lähihistoriasta lähinnä Volkswagenista.
Kausina 2013-2016 kaiken voittanut Volkswagen olisi varmasti napannut neloisvoiton, jos kisoissa olisi ollut viivalla neljä autoa. Kolmoisvoiton Volkswagen saavutti neljä kertaa.
Kyseisillä kausilla mestariksi kruunattu Sebastien Ogier onnistui kaksi kertaa nappaamaan kauden ensimmäisestä kuudesta kisasta neljä voittoa.
Myös Kalle Rovanperä on Safari-rallin ykköstilan ansiosta voittanut kuudesta ensimmäisestä rallista neljä. Suomalainen on kerännyt yli 80 prosenttia jaettavissa olleista pisteistä. Ylivoima on suhteessa vielä Ogierinkin kauden aloituksia hurjempaa.
Ogierin ylivoima oli Volkswagenin vuosina tunnustettua, mutta osin myös vähäteltyä. Suurimmat syyt vähättelylle olivat Volkswagenin rajattomina pidetyt resurssit ja muihin nähden ylivoimainen kokonaispaketti.
On selvää, että myös Rovanperä on hyötynyt muihin tallehin verrattuna ylivertaisesta paketista, jonka Toyota on hänelle pystynyt tarjoamaan.
Se ei kuitenkaan yksin selitä suomalaiskuljettajan totaalista dominointia.
Rovanperä on muita parempi kaikilla kolmella osa-alueella
Rovanperä ajaa tällä hetkellä kuin moninkertainen maailmanmestari. Rovanperän vahvuudet kun ovat tismalleen samat, joilla Sebastienit Loeb ja Ogier ovat tittelinsä ansainneet.
Ruotsissa ja Portugalissa Rovanperä antoi jo muille oppitunnin perusvauhdistaan eli siitä osa-alueesta, jolla rallikuljettajat useimmiten operoivat. Kyse on rajasta, jolle autoa viedään ilman holtittomia riskejä.
Kroatiassa Rovanperä taas väläytti vauhtireserviään. ”Full send” -vaihdetta ja sitä kautta riskinottoa tarvittiin lauantain ja sunnuntain päätöspätkien ihmesuorituksiin.
Safarissa näytti mestarillisuutta kolmannella osa-alueella.
Rovanperän ei nimittäin tarvinnut kolkutella riskirajoja kertaakaan. Itse asiassa edes perusvauhti ei peliä ratkaissut. Lentohiekan, kivikoiden ja mudan keskellä voiton ratkaisi maltti – ja ennen kaikkea sopeutumiskyky.
Kilpailu ratkesi lauantai-iltapäivänä, kun taivas repesi ja osa erikoiskokeista peittyi kuravelliin. Multimestareiden ja MM-mitalistien sijaan kirkkaimpana tähtenä tuikki Rovanperä.
Katso video Rovanperän huimasta ajosta alta.
Tallitoveri Elfyn Evans on yli 110 MM-rallin konkari, mutta tästä huolimatta hän jäi iltapäivän keskimmäisellä erikoiskokeella Rovanperälle melkein sekunnin kilometrillä.
Olosuhteet olivat kaikille kuljettajille käytännössä aivan uusia nykyisillä autoilla. Niihin ei voinut varautua, vaan oli sopeuduttava.
Rovanperä myös sopeutui. Aika ei selittynyt riskinotolla. Tästä kertoi sekin, että kuljettaja itsekin yllättyi ajastaan. Rovanperä kun ei ollut yrittänyt enemmän, vaan vähemmän.
Nämä kaikki osa-alueet yhdessä erottavat Rovanperän tällä hetkellä muista kuljettajista.
Kokonaispaketti tuo ominaisuudet esiin
Kokonaispaketin merkitys tulee esiin siinä, miten hyvin kuljettajan on mahdollista ulosmitata ominaisuutensa. Sitä varten Rovanperäkin tarvitsee tukea ympäriltä.
Kartturi Jonne Halttunen on tehnyt tällä kaudella virheetöntä työtä nuottivihko kädessä. Kartanlukijan tehtävälistassa on loputtomasti kohtia, jotka on nöyrästi ruksittava kisasta toiseen. Ilman tätä työtä voitosta ei tarvitse haaveilla. Juuri siksi ralliautoilussa puhutaan nimenomaan kuljettajaparista.
Siinä missä Rovanperä voi luottaa lähimpään työtoveriinsa, voi hän luottaa tällä hetkellä myös autoonsa ja tiimin toimintaan sen ympärillä. Auton ominaisuuksien on tuettava perusvauhdin, luottamus taas mahdollistaa kuljettajalle riskirajojen saavuttamisen.
Ei siis ihme, että tilanne MM-sarjassa on sellainen kuin se on.
Kilpakumppanit valtavalla takamatkalla
Rovanperä on kerännyt kauden puoliväliin mennessä 145 pistettä. Hänen MM-johtonsa on 65 pistettä. Rovanperällä on siis mahdollisuus kahteen nollakisaan ilman, että johtopaikka vaihtuisi edes teoriassa.
Kun MM-sarjassa on ajettu vuoden 2017 jälkeen 13 rallia, on mestaruus voitettu keskimäärin 238 pisteellä. Suurin pistemäärä, jolla MM-sarjassa on jääty toiseksi, on Neuvillen kauden 2019 saldo 227 pistettä.
Rovanperällä on matkaa 238 pisteeseen 93 pistettä. Se tarkoittaa noin 13 pistettä kilpailua kohden.
Toisena olevan Neuvillellä on kasassa 80 pistettä. Hän tarvitsee saman rajapyykin saavuttamiseen noin 23 pistettä kilpailua kohti.
Rovanperän alkukauden pistekeskiarvo on ollut yli 24 pistettä kilpailua kohti.
Tilastot ja keskiarvot eivät tietenkään anna lupausta mistään, etenkään moottoriurheilussa. Ne antavat kuitenkin perspektiiviä siitä, millainen Rovanperän haastajien takamatka oikein on.
Lue myös:
Kalle Rovanperä valloitti Safari-rallin – Yle seuraa tunnelmia hetki hetkeltä