Annukka, 44, sai outoja oireita kesken palaverin, mutta sivuutti ne – seuraavana päivänä soitettiin ambulanssi: tällainen on sydänkohtausta muistuttava vakava sairaus
Kohtaus tuli uudenvuoden aattona.
– Olin lähdössä töistä, ja söin vielä mandariinin lähtiessäni. Yhtäkkiä tuntui kuin mandariini olisi jäänyt johonkin puolitiehen. Tuntui kovaa kipua rinnassa, kuusikymppinen Merja kertoo.
Kipu ei mennyt ohi.
– Lähdin töistä kaupan kautta. Kaupassa minulle tuli tosi huono olo. Kurkkua kuristi ja vasen käsi tuntui puutuneelta. Ihmettelin, voiko olla mahdollista, että minulla on sydäninfarkti.
Merja oli tehnyt normaalin työpäivän, ja hän oli käynyt edellisenä päivänä hiihtämässä kymmenen kilometriä ongelmitta.
Merja hakeutui terveyskeskukseen. Uusi vuosi vaihtui sairaalassa, ja Merja oli kolmisen viikkoa sairauslomalla. Pikku hiljaa voimat palasivat ennalleen.
Kyse oli takotsubosta eli särkyneen sydämen oireyhtymästä. Tuoreen tutkimuksen mukaan se on viime vuosikymmeninä yleistynyt. Erityisesti se koskee yli 50-vuotiaita naisia.
Lue lisää: Sydänkohtausta muistuttava vakava sairaus on yleistynyt – erityisesti naisilla
Jo vanhan ajan ihmiset tiesivät kertoa tilanteista, joissa voimakas tunneliikutus oli aiheuttanut sydänkohtauksen tai jopa äkkikuoleman, Sydänliitto kertoo. Viime vuosituhannen loppupuolella tunnistettiin erityinen sydänkohtaus, jota kutsutaan takotsubo-oireyhtymäksi tai -sydänlihassairaudeksi.
Sydänliiton ylilääkärin, kardiologi Anna-Mari Hekkalan mukaan takotsubo-kohtauksen oireet muistuttavat hyvin pitkälti perinteisen sydäninfarktin oireita.
Takotsubo-kohtauksen voi laukaista järkyttävä uutinen, tilanne tai jännittävä asia, esimerkiksi voimakas tunnereaktio läheisen kuolemasta. Lääkärin mieleen on myös jäänyt tapaus, jossa nainen oli pelannut taistelupeliä työpaikan virkistystapahtumassa ja joutunut seuraavana päivänä sairaalaan.
– Minulla oli pitkään jatkunut työstressi, ja samana vuonna minulla todettiin krooninen lymfaattinen leukemia, Merja kertoo.
Muutamia vuosia myöhemmin takotsubo iski uudelleen.
– Olin ollut kirkossa kuulemassa kun ensimmäisen lastenlapseni nimi kerrottiin kastettujen lasten joukossa. Herkistyin asiasta ja yritin pidätellä kovaa itkuani. Tuntui kuin sydän olisi pakahtunut. Seuraavana aamuna herätessäni tuntui taas kipua rinnassa.
Kipu ei hellittänyt. Sairaalassa todettiin jälleen kerran takotsubo.
– Lääkärin ohjeena oli elää mahdollisimman normaalia rauhallista elämää. Tämän jälkeen ei ole takotsuboa onneksi ollut, on se sen verran pelottava tauti ja tuntemus. Olen ajatellut, että aiheuttajina olivat pitkä työstressi ja voimakas tunnereaktio ja herkistyminen, jotka sopivat hyvin taudinkuvaan.
Sari: ”Pysäytti totaalisesti”
Viisikymppinen Sari (nimi muutettu) sai takotsubon samana päivänä kun hänen iäkäs äitinsä kuoli.
– Kolme tuntia ruumisauton lähdöstä minulle piti soittaa ambulanssi, Sari kertoo.
Se pelästytti.
– Olin peloissani, ambulanssin tulo kesti kauan, vaikka oli varmasti muutamassa minuutissa ottamassa sydänkäyrää ja verenpaineita ja antamassa aspiriinia imeskeltäväksi.
Sari oli perusterve 58-vuotias, ja hän harrasti säännöllisesti liikuntaa.
– Pysäytti kyllä totaalisesti.
Särkyneen sydämen oireyhtymä eli takotsubokardiomyopatia, on saanut nimensä japanilaisesta mustekalojen pyyntiruukusta (tako tsubo), jota sydämen vasen kammio muistuttaa ainakin sairauden alkuvaiheessa.
Annukka: Itkin onnesta, kun kävelin sairaalasta ulos
Annukka kertoo saaneensa kohtauksen 44-vuotiaana. Hän oli fyysisesti erinomaisessa kunnossa.
– Treenasin salilla ja juoksin muutaman kerran viikossa yleensä kympin lenkkejä. Pari päivää ennen kohtausta olin juossut edellisen kerran kymmenen kilometrin lenkin. En tupakoi, alkoholia käytän harvoin. Mikään elämäntavoissani ei olisi antanut edes pienesti ajatella, että voisin saada sydänkohtauksen.
Tästä syystä myös hoitoon hakeutuminen otti aikansa, sillä mistään kovin vakavasta asiasta Annukka ei olisi osannut kuvitellakaan olevan kyse.
Oudot tuntemukset alkoivat työpalaverissa, jossa käytiin läpi yt-neuvottelujen vaikutuksia Annukan työhön.
– Palaverissa tunsin voimakasta rytmihäiriötuntemusta, mutta en kiinnittänyt siihen erityisesti huomiota, sillä vaarattomia rytmihäiriöitä minulla oli ollut jo vuosia.
”Palaverissa tunsin voimakasta rytmihäiriötuntemusta, mutta en kiinnittänyt siihen erityisesti huomiota, sillä vaarattomia rytmihäiriöitä minulla oli ollut jo vuosia.
Irtisanomispaperit saatuaan Annukka poistui työpaikaltaan hyvin mielin. Hän oli jo ollut tietoinen tulevasta ja alkanut etsiä uutta työpaikkaa.
– Myöhemmin päivällä tunsin puristavaa tunnetta rinnassa. Joku sanoi, että tilanne vain ahdistaa minua. Onhan se luonnollista, jos tuntuu siltä.
Iltaa kohden tunne muuttui enemmän närästyksenomaiseksi.
– Puristava tunne tuntui myös selkäpuolella, enkä saanut seuraavana yönä oikein mitenkään nukuttua. Hikoilin ja pyörin sängyssäni.
Seuraavana päivänä Annukka lähti vielä käymään työpaikallaan hoitamassa viimeisiä asioita. Silloin rytmihäiriötuntemukset olivat jo voimakkaat.
– Tällöin aloin epäillä, että nyt on kyllä jotain pielessä. Illemmalla sykemittari näytti pulssin olevan noin 30 tai vähän päälle. Soitin päivystysapuun, koska rytmihäiriöt jatkuivat.
Annukkaa kehotettiin hakeutumaan heti päivystykseen tai soittamaan ambulanssi, jos tilanne pahenee.
– Ambulanssissa minulle kerrottiin, että sydämen syke on sekaisin kuin seinäkello.
”Ambulanssissa minulle kerrottiin, että sydämen syke on sekaisin kuin seinäkello.
Sairaalassa kardiologi arveli, että kyseessä olisi mahdollisesti takotsubo.
– Puhui minulle jotain japanilaisesta mustekalapyydyksestä. Mitään en ymmärtänyt, mutta minulle kerrottiin, että seuraavana pääsisin sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen ja diagnoosi vahvistuisi.
Mikäli kyseessä olisikin sepelvaltimotauti, samalla voitaisiin tehdä pallolaajennus.
Tutkimuksissa selvisi, että Annukan sepelvaltimot olivat ”erinomaisen kauniit”. Diagnoosiksi vahvistui takotsubokardiomyopatia. Annukka kotiutettiin toipilaana, jolla oli sydämen vajaatoiminta.
”Elämää ei voi jättää elämättä.
Kotiutumisen jälkeen Annukka vietti syntymäpäiviään noutopizzaa syöden.
– Kuntoni oli niin huono, että hädin tuskin jaksoin tehdä itselleni aamiaista tai käydä suihkussa. Vaatteiden pukeminen sai minut tärisemään ja hikoilemaan valtoimenaan. Minut, joka oli vielä puolitoista viikkoa aiemmin juossut kevyesti kympin lenkin.
Viikon kuluttua kotiutumisesta Annukka jaksoi kävellä parin sadan metrin päähän lähikauppaan.
– Köpöttelin niin hitaasti, että naapurini ei ollut tuntea minua, koska hän yleensä näki minun juoksevan kadulla. Sydämen vajaatoiminnasta johtuen kaupassa meinasi lähteä taju, ja jouduin huilimaan pakastehyllyjen välissä. Mietin, miten pääsisin kotiin ja miten tähän oikein päädyttiin. Autolla en saanut ajaa pariin viikkoon.
Sinnikkäällä ja hitaalla kävelyllä kunto alkoi pikkuhiljaa palautua, mutta mitään sykettä nostavaa Annukka ei saanut tehdä ennen kontrollia.
Kahden kuukauden kuluttua Annukka sai luvan aloittaa pikkuhiljaa liikunnan.
– Itkin onnesta, kun kävelin sairaalasta ulos. Tuntui kuin olisin saanut uuden elämän lahjaksi.
Tammikuussa Annukka kävi laskettelemassa ja kasvatti hiljalleen kuntoaan. Toukokuussa hän juoksi jälleen kymmenen kilometrin lenkkejä.
Epävarmuus tulevasta
Epävarmuus tulevasta mietityttää kuitenkin häntä. Kun Annukan läheinen kuoli äkillisesti, surutyön teki entistäkin raskaammaksi pelko omasta kuolemasta. Mitä voisi tapahtua kun hän kävisi jättämässä viimeiset jäähyväiset sairaalan kappelissa? Entä siunaustilaisuus? Uurnanlasku?
– Ollessani aikanaan sairaalassa osastolla sattui olemaan toinen takotsubo-potilas, itseäni huomattavasti vanhempi rouva, joka oli saanut kohtauksen hautajaisissa. Kävin lääkärissä, pelkäsin kuolemaa.
Annukka sai lähetteen kardiologille ja kysyi tältä, miten uuden kohtauksen voisi mahdollisesti estää.
– Yhteisesti tulimme siihen lopputulokseen, että yritämme miedolla rauhoittavalla lääkkeellä tasata tunnetilaa siten, että kohtaus ei syntyisi hautajaisissa ja muissa tähän liittyvissä tilanteissa. Selvisin jäähyväisistä, selvisin siunaustilaisuudesta, selvisin uurnanlaskusta. En tiedä, auttoiko lääkitys vai eikö kohtausta vain tullut.
”Selvisin jäähyväisistä, selvisin siunaustilaisuudesta, selvisin uurnanlaskusta.
Kerran sairastanut elää Annukan mukaan pahimmillaan jatkuvassa pelossa sydäntapahtuman uusimisesta. Elämä on jatkuvaa ”sydämen kuuntelua”.
– Täytyy vain muistaa, että elämää ei voi jättää elämättä, Annukka sanoo.
Se mikä tapahtuu, tapahtuu.
– Olen päättänyt elää itsestäni mahdollisimman hyvin huolehtien, mutta silti tiedostan, että on asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. Ehkä jonain päivänä, tutkimustiedon lisääntyessä, myös takotsuboon löydetään parempaa tietoa ja mahdollisesti keino estää sydäntapahtuman synty.