Banner Before Header

Arvostettu brittitutkija Keir Giles Ylen haastattelussa: Venäjä ei ole tajunnut menettäneensä suurvalta-asemansa, ja nyt siitä kärsivät kaikki

Venäjän ongelma on se, ettei maa ole kohdannut hetkeä, jolloin se olisi tajunnut menettäneensä suurvalta-asemansa. Nyt tästä ajatusharhasta kärsii koko maailma.

Tätä mieltä on Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija Keir Giles, joka on tehnyt monipuolisen uran Neuvostoliitossa ja Venäjällä.

Giles on toiminut niin liikemiehenä, BBC:n toimittajana kuin verokonsulttina Venäjällä 1990-luvulla. Hän siirtyi tutkijaksi 2000-luvun alussa, jonka jälkeen hän on kirjoittanut useita teoksia Venäjästä.

Neljä vuotta sitten hän julkaisi teoksensa Moscow Rules, jota useat ulkopolitiikan ammattilaiset nimittivät yhdeksi merkittävimmistä siihen asti julkaistuista Venäjä-analyyseistä. Teoksessaan Giles pyrki vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä väärinkäsitykset Venäjästä ovat kaikista kohtalokkaimpia muille maille.

– Venäjän ongelma on se, että se ei ole käsitellyt suurvalta-aseman menettämistä samalla tavalla kuin muut entiset imperiumit ovat tehneet, Giles sanoo nyt Ylelle.

Entisistä imperiumeista esimerkiksi Iso-Britannia ja Ranska ovat kohdanneet historiassaan käännekohtia, joissa maat ovat tajunneet menettäneensä entisen valta-asemansa maailmassa.

Iso-Britannialle tämä tapahtui Suezin kriisin aikana vuonna 1956, jolloin kylmän sodan suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pakottivat brittijoukot pois kanavalta.

Brittijoukkojen valtausyrityksen taustalla oli Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin ilmoitus kansallistaa Suezin kanava, jota britit ja ranskalaiset olivat siihen asti hallinneet.

Ranskalla vastaava hetki tuli vastaan Algeriassa vuonna 1962, jolloin entinen siirtomaa itsenäistyi isäntävaltiosta.

– Venäjä ei ole kärsinyt tappiota, joka toisi esille maan valta-aseman rajoitukset. Sen sijaan he pitävät muun muassa Tšetšenian, Syyrian ja jopa Kazakstanin interventiota esimerkkeinä oman valta-aseman säilyttämisestä maailmassa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi olla ensimmäinen askel maan ajattelutavan muuttumisessa. Giles korostaa, että muutos on ollut entisissä suurvalloissa hidasta, ja olisi sitä myös Venäjällä.

Tappio auttaisi Venäjää muuttumaan

Sota Ukrainassa on kaikkea muuta kuin ohi. Vaikka Venäjä ei ole onnistunut alkuperäisissä tavoitteissaan, se on silti vallannut laajoja alueita naapurimaastaan Ukrainasta.

Tutkija Giles suhtautuu kriittisesti arvioihin, joiden mukaan Ukraina voittaa sodan. Hänen mukaansa Ukrainalla on vielä pitkä tie menestykseen.

– Ukrainan mahdollisuuksiin liittyy paljon optimismia. Täytyy kuitenkin muistaa, että Venäjällä on pitkä historia sodista, jotka ovat alkaneet katastrofaalisesti, mutta sitten päätyneet vastustajan murskaamiseen ylivoiman avulla.

Venäjän sotajoukot ovatkin viime viikkoina edenneet Itä-Ukrainassa hitaasti. Eri asiantuntijoiden mukaan Ukraina tarvitsisi pitkän kantaman aseita kääntämään sodan suuntaa.

Venäjä-tutkija Keir Giles.
Giles arvioi, että Venäjän vastaisten pakotteiden asettaminen muuttuu sitä vaikeammaksi mitä pidempään sota kestää.Markku Ulander / Lehtikuva

Ukrainalla on Gilesin mukaan monia muitakin esteitä ylitettävänä lähitulevaisuudessa. Maalla on vaikeuksia viedä tuotteitaan markkinoille, koska Venäjä pyrkii katkaisemaan vientireitit eri puolille maailmaa ja täten saamaan maan taloudesta “kuristusotteen”.

Yksi kysymysmerkki liittyy myös siihen, kuinka yhtenäisesti länsimaiden kansalaiset ja poliitikot tukevat tulevana syksynä ja talvena Ukrainaa, kun energian hinnat lähtevät talvella laukalle. EU:lla oli jo vaikeuksia saada aikaiseksi pakotteita venäläiselle öljylle.

Gilesin mukaan länsimaissa pitäisi nyt kuitenkin ymmärtää, että Ukraina taistelee kaikkien länsimaiden puolesta. Ukrainaa pitää tukea, jotta Venäjälle lähtee vahva viesti siitä, ettei se voi jatkaa nykyisenkaltaista toimintaansa.

– Tällä ei pelkästään pelasteta Eurooppaa, vaan autetaan myös Venäjän sisäistä muutosta.

Tällä Giles viittaa Putinin ajatteluun Venäjästä suurvaltana, joka saa ottaa oikeuksia omiin käsiinsä. Moscow Rules -teoksessaan Giles viittaa professori Mark Galeotin ajatteluun, jossa tiivistetään Venäjän suurvaltakäsitys kolmeen kriteeriin.

Suurvallalla on hallussa “alusmaiden” puskurivyöhyke, joka erottaa sen vastustajista eli länsimaista. Niin ikään suurvallalla pitää olla globaalisti kantava ääni eli veto-oikeus kansainvälisissä päätöksissä ja erivapaus poiketa säännöistä.

– Putin on hyvin selvästi kertonut, että hän haluaa korjata sadan vuoden takaiset katastrofaaliset virheet, kun Venäjän imperiumi romahti. Se ei tiedä hyvää yhdellekään maalle, joka on ollut osa tsaarin Venäjää.

Tämän takia Ukrainan sotaa ei pidä nähdä yksittäisenä sota, vaan mahdollisesti ensimmäisenä monista, joilla Putin yrittää valloittaa alueita.

Myötäily ei auta

Giles käy Moscow Rules -kirjassaan muutamaan otteeseen läpi sitä, miksi suhteiden normalisointi Venäjään ja pakotteiden anteeksiantaminen eivät johda haluttuun lopputulokseen.

Kylmän sodan päätyttyä Venäjän ja lännen välille syntyi suhde, jossa toistuivat yhteistyöyritykset ja pettymykset. Kirjan analyysin mukaan Venäjällä elää vahvana ajatus kamppailusta lännen kanssa, ja siinä myönnytykset nähdään heikkouden merkkinä.

Nyt Giles sanoo, että Iso-Britanniassa toistettiin samoja virheitä aivan viime metreille asti ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

– Ulkoministeriö kutsui minun kaltaisiani asiantuntijoita miettimään toimia, joilla Ukrainan tilanne voisi laueta. Asiantuntijoilta kysyttiin erityisesti, ja lainaan heitä nyt suoraan, ”mitä voimme antaa Venäjälle”.

Giles pitää toimintaa hämmästyttävänä, koska Venäjän toiminta oli osoittanut jo tuossa vaiheessa, että tämänkaltainen lähestymistapa ei toimi. Hänen mukaansa Venäjää ei pidä palkita toiminnastaan, vaan sitä pitää yrittää estää.

Länsimaiden johtajat ovat myös aiemmin sortuneet tällaisiin virheisiin. Giles nostaa esille presidentti Barack Obaman, joka yritti ”suhteiden nollausta” Venäjän kanssa Georgian sodan jälkeen. Sama ajatus oli presidentti Donald Trumpilla valtakautensa alussa vuonna 2017.

Yksi syy, joka on aika ajoin johtanut harha-askeliin lännessä, liittyy erilaisiin yhteiskuntiin. Demokratioissa johtajat vaihtuvat tasaisin väliajoin, kun taas Venäjällä valtaa ovat pitäneet viimeiset vuosikymmenet samat ihmiset.

Gilesin mukaan Venäjän johtajien “institutionaalinen muisti” on paljon pidempi kuin lännessä.

Tämä on yksi syy myös sille, miksi Putin ei nähnyt välttämättä suuria riskejä Ukrainaan hyökkäämisessä.

– Nyt tulee pitää mielessä, että Putin ei ollut pelkästään uppoutunut salaliittoteoriatodellisuuteen siitä, millainen maa Ukraina on ja millaisia ukrainalaiset ovat. Hänellä oli itsevarmuutta toteuttaa samanlainen aseellinen operaatio, jota muu maailma oli katsellut aiemmin vierestä.

Giles viittaa muun muassa Georgian sotaan, Syyriaan tapahtumiin ja Krimin miehittämiseen. Riskien puutetta korosti myös Yhdysvaltojen viesti, ettei Naton myöntämät turvatakuut koske Ukrainaa.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen ja Britannian tiedustelutiedot kertoivat selvästi Venäjän hyökkäysaikeista.

Muiden jäsenmaiden tuki ratkaisee Suomen Nato-jäsenyyden

Giles on tutkinut myös Suomen ja suomalaisten suhtautumista puolustusliitto Natoon. Hän tietää, kuinka pitkään suomalaisten käsitys Nato-jäsenyydestä pysyi muuttumattomana.

Siksi hänelle oli yllätys, että suomalaisten mieli muuttui nopeasti Venäjän hyökkäyksen jälkeen.

– Jos tarkastelemme Georgian hyökkäystä vuonna 2008 ja Krimin valtausta 2014, suomalaisten Nato-kannatuksessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Kaikki muuttui yhdessä yössä helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se oli todellinen yllätys.

Mielenmuutos alleviivaa Gilesin mukaan sitä, että Venäjä ei aina ymmärrä toimintansa vaikutusta. Venäjän aiemmin Ruotsille esittämät uhkaukset mahdollisesta Nato-jäsenyydestä ovat vain lisänneet puolustusliiton kannatusta maassa, koska ne ovat korostaneet liittoutumisen tarvetta.

Siksi ei ole ihme, että Venäjän hyökkäys toiseen eurooppalaiseen maahan sai suomalaiset ja ruotsalaiset muuttamaan mielipidettään puolustusliitosta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö käski Venäjän valtiojohtoa katsomaan asian takia peiliin.

– Suomella ei ole mitään muuta syytä hakea Naton jäseneksi kuin sen naapurivaltio, johon ei voi luottaa ja jolla on taipumus hyökätä naapurivaltioiden kimppuun, Giles sanoo.

Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle on noussut yksi iso mutta: Turkki. Giles arvioi, että Suomesta tulee vielä Naton jäsen, mutta liittymisprosessin kesto riippuu muiden jäsenmaiden tuesta.

– Joskus ongelmat Turkin kanssa ylitetään nopeasti, joskus siinä menee vuosia. Se, miten Suomen ja Ruotsin jäsenyydessä käy, riippuu täysin muiden jäsenmaiden tuesta ja halusta laittaa Turkille painetta.

Turkin käytös oli Gilesin mukaan ennakoitavissa, koska maa on vaikeuttanut jo vuosia puolustusliiton päätöksentekoa. Suomen ja Ruotsin hakemusprosessi on tällä kertaa vain hyvin julkinen tapa tuoda asian tila esille.

– Vielä muutama vuosi sitten keskusteltiin siitä, lähteekö Turkki sotilasliitosta. Kun keskustelin asiasta Venäjän Lontoon suurlähetystön toiseksi korkeimman virkamiehen kanssa, hän sanoi hyvin suoraan Turkin olevan heille enemmän hyödyksi Natossa kuin sen ulkopuolella.

Tällä suurlähetystön työntekijä viittasi Turkin tapaan laittaa kapuloita päätöksenteon rattaisiin.

Lue lisää:

Ministeri Jaakko Iloniemi: Venäjän hyökkäys Eurooppaan antoi Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä

Putinin sisäpiiriä tutkinut brittitoimittaja Ylelle: Ukrainan sotaa kannattaa vain pieni ryhmä Kremlissä – ”Tietenkin Putinin täytyy lähteä”

Source Link yle.fi