Turkissa järjestetään ensi vuonna parlamentti- ja presidentinvaalit, jotka voivat olla haastavimmat vuosiin maata itsevaltaisella otteella johtavalle presidentti Recep Tayyip Erdoganille ja hänen AKP-puoluelleen.
Presidentin suosio on ollut laskussa etenkin Turkkia viime vuosina koettelevan talouskriisin vuoksi, sillä nimenomaan talous on ollut yksi syy Erdoganin suosiolle.
– Hän paransi pääsyä palveluihin, palkat nousivat ja talous kasvoi, kuvaa Erdoganin valtakauden alkua STT:lle Washingtonin Lähi-idän politiikan instituutin Turkin-tutkimusohjelman johtaja Soner Cagaptay.
– Mutta hänessä on myös toinen puoli poliitikkona, joka on synnynnäinen populisti, Cagaptay lisää.
Tämä näkyy muun muassa siinä, että Erdogan mollaa vastustajiaan ja samalla oikeastaan kaikkia turkkilaisia, jotka häntä eivät äänestä.
Turkkia on kuvattu lähes kliseisen paljon jakautuneeksi yhteiskunnaksi, ja näitä jakolinjoja Erdogan on sekä hyödyttänyt että lietsonut. Erdogan on koko valtakautensa ajan vedonnut etenkin uskonnollis-konservatiivisempaan väestöön, jota hän katsoi Turkin vanhan, maallistunutta tasavaltaa korostaneen eliitin sortaneen ja katsoneen alaspäin.
Uudistajasta itsevaltaiseksi johtajaksi
Viime vuosina presidentin suosio on kuitenkin rapissut, kun Erdogan ei ole onnistunut hoitamaan Turkkia ravistelevaa talouskriisiä, joka on iskenyt myös moniin AKP:n perinteisiin äänestäjiin. Inflaatio on ollut maassa huimaa, ja liiran arvo romahtanut kovaa vauhtia. Monissa gallupeissa Erdoganin ja tämän valtapuolueen suosio on ollut ennätysalhainen.
– Erdoganin malli on toiminut vain yhdessä talouskasvun kanssa. Talous on ollut erittäin tärkeä osa Erdoganin voittobrändiä vaaleissa. Siksi uskon, että tulevissa vaaleissa hän nojaa yhteistyöhön Turkin oikeistopuolueiden kanssa ja lisää vastustajiensa vainoa, lannistamista ja mollaamista ja erilaisia kulttuurisotia, Cagaptay sanoo.
Myös Turkki-tutkija Halil Gürhanli on arvioinut Politiikasta-lehdessä, että vastakkainasettelun ylläpito ja vahvistuminen ovat ehto Erdoganin ja siten koko AKP:n hegemonian säilymiselle turkkilaisessa politiikassa.
Erdoganin puolue AKP onkin jo julistautunut liittoutuvansa kahden turkkilaisen äärioikeistopuolueen kanssa.
Voiko valta vaihtua vaaleilla?
Säröjä Erdoganin vallassa on näkynyt jo viime vaaleissa. Vaikka Erdoganin puolue AKP voitti vuoden 2019 paikallisvaalit, onnistui maan suurin oppositiopuolue, tasavaltainen CHP viemään vaalivoiton kaikissa Turkin suurimmissa kaupungeissa. Kaikkein kirvelevin Erdoganille lieni Turkin suurimman kaupungin Istanbulin menetys CHP:n karismaattiselle ehdokkaalle Ekrem Imamoglulle.
– Imamoglun voitto ja nousu pormestariksi oli merkittävää, sillä nimenomaan Istanbulin pormestarina toimiessaan Erdogan rakensi poliittisen brändinsä, Cagaptay sanoo.
– Jos Imamgolu lähtee ehdolle Erdogania vastaan ensi vuoden vaaleissa, siitä tulee kiinnostava taistelu, hän lisää.
Mutta voiko valta enää vaihtua Turkissa vaaleilla? Itsevaltaisella presidentti Erdoganilla on valta niin mediasta kuin oikeuslaitoksesta, eikä kampanjointia voida pitää siksi reiluna.
Samalla kuitenkin itse vaalit ovat kuitenkin Turkissa olleet vapaat, ja esimerkiksi ääntenlaskenta on sujunut pääosin reilusti.
– Jos oppositio onnistuu suojelemaan ääntenlaskua ja äänestämistä ja varmistamaan, että se on reilu, se voi hyvinkin voittaa vaalit, Cagaptay sanoo.