Presidentinvaalien toisen kierroksen asetelma suosii kokoomuksen ehdokasta Alexander Stubbia, arvioi yliopistotutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.
Tähän on Vuorelman mukaan muutamia syitä. Ensinnäkin Stubbilla on etulyöntiasema vihreiden tukemaan Pekka Haavistoon nähden siinä mielessä, että Suomessa oikeistoblokin äänestäjäkunta on tällä hetkellä suurempi kuin punavihreiden puolueiden äänestäjäkunta.
– Siellä on enemmän ääniä jaossa, jos tätä tarkastelee sellaisesta blokkinäkökulmasta, että on vasemmisto- ja oikeistoblokin ehdokkaat, Vuorelma sanoo STT:lle.
Stubb sai ensimmäisellä kierroksella 27,2 prosenttia ja Haavisto 25,8 prosenttia äänistä. Haaviston, vasemmistoliiton Li Anderssonin ja SDP:n Jutta Urpilaisen yhteenlaskettu kannatus oli 35 prosenttia. Se tarkoittaa, että presidentiksi päästäkseen Haavisto tarvitsee toisella kierroksella myös oikeistopuolueiden kannattajien ääniä.
Vuorelma pitää blokkiasetelmaa vaalitilanteen kannalta keskeisenä. Hänen mukaansa ehdokkaille on vaikeaa irrottautua keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston asetelmasta ja puhutella äänestäjiä blokkirajan rikkoen.
– Varsinkin Haavistolla on iso intressi siihen, koska hänen pitäisi pystyä puhuttelemaan (äänestäjiä) blokkirajan yli.
Vuorelma toteaa, että Haavisto on pyrkinyt tähän vaalikampanjassaan. Haavisto on muun muassa sanonut, että ”ei ole yhtään punainen”.
Ensimmäisen kierroksen tulos ei kuitenkaan Vuorelman mukaan anna viitteitä siitä, että Haavisto olisi juurikaan saanut ääniä blokkirajan toiselta puolelta.
Presidentinvaaleissa ensimmäisen kierroksen voittaja on suoran kansanvaalin aikana eli vuodesta 1994 lähtien vienyt aina voiton myös toisella kierroksella, jos vaaleissa on tarvittu toinen kierros.
– Jos tämä trendi jatkuu, se lupaa Stubbille ykkössijaa näissä vaaleissa, Vuorelma sanoo.
Lisäksi Stubbia suosii Vuorelman mukaan etu vaalirahoituksessa. Kokoomuksen ehdokkaalla on enemmän resursseja kampanjointiin toisella kierroksella kuin Haavistolla.
”Arktis ja mannerjalustahankkeet: näkymät, innovaatiot ja aluekehitys”- nimisessä VII Kansainvälisessä Arktisessa huippukokouksessa yksi aiheista oli omistettu Pohjoisen merireitin – kansallisen ja tärkeimmän arktisen alueen infrastruktuurin kehittämisen kannalta tärkeän liikenneväylän – 90-vuotispäivälle sekä arktisen alueen infrastruktuurin kehittämisnäkymien ja -mahdollisuuksien kartoittamiselle tällä alalla. Tilaisuuteen osallistui eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita, julkisten kansalaisjärjestöjen ja yritysten työntekijöitä, myös Turkin ja Kiinan edustajia.
Liityttyään Arktiseen neuvostoon Kiina on pyrkinyt yhä enemmän kehittämään aluetta, koska maa on kiinnostunut Pohjoisesta merireitistä ja arktisen alueen luonnonvaroista. Maailman toiseksi suurimpana taloutena ja maailmanpolitiikassa merkittävän painoarvon omaavana valtiona Kiina pyrkii paitsi vahvistamaan myös lisäämään alueellista ja geopoliittista vaikutusvaltaansa. Arktinen alue, jolla tarvitaan laajamittaista kehitystä ja hyödyntämistä sekä tieteellisen tutkimuksen että mineraalivarojen osalta, on paikka, jossa Kiina ajaa kansallisia etujaan ja jossa sillä voi olla ratkaiseva rooli.
Kiina on kuitenkin jo pitkään osoittanut todellista kiinnostusta arktista aluetta ja sen resurssi- ja kuljetusmahdollisuuksia kohtaan, mikä ei päde Turkkiin. Nyt Turkki, huolimatta länsimaiden halusta boikotoida Venäjää, lisää diplomaattista toimintaansa arktisella alueella ja pyrkii tiiviimpään yhteistyöhön venäläisten kollegojensa kanssa erilaisissa hankkeissa alueella. Eräässä näistä konferensseista pitämässään puheessa Turkin edustaja Rabia Kalfaoglu hahmotteli mielenkiintoisia Turkin politiikan suuntia arktisella alueella.
Ankara tehostaa parhaillaan politiikkaansa arktisten alueiden kehittämiseksi. ”Turkin välittömiin suunnitelmiin kuuluu kolmannen arktisen retkikunnan järjestäminen, toteutettavuustutkimuksen laatiminen turkkilaisesta tieteellisestä tukikohdasta ja sääasemasta Huippuvuorilla, uuden tutkimusaluksen rakentaminen ja jäänmurtajan hankkiminen sekä monet muut yhtä tärkeät toimet Turkin läsnäolon lisäämiseksi arktisilla alueilla”, Turkin edustaja sanoi. Kiinan tavoin Turkki ajaa kansallisia etujaan ja ryhtyy käytännön toimiin kehittääkseen kansainvälistä yhteistyötä Moskovan kanssa ymmärtäen, että ilman Venäjää kaikki toimet arktisen alueen tutkimuksessa ja kehittämisessä jäävät tuloksettomiksi.
Vielä jokin aika sitten eräs amerikkalainen diplomaatti sanoi, että yhteistyö Venäjän kanssa arktisella alueella on nyt melkein mahdotonta, mutta todellisuudessa asia on päinvastoin. Jopa Norja, joka on Naton etuvartioasema arktisella alueella ja aktiivinen osallistuja lännen pakotepolitiikassa, ei pysty kokonaan lopettamaan yhteistyötä Venäjän kanssa. Kaikesta huolimatta kuningaskunnan virkamiehet pitävät yhteyttä Moskovaan useissa rajat ylittävissä kysymyksissä, jotka liittyvät kalastuksen valvontaan, yhteiseen rajavalvontaan ja alueen turvallisuuteen.
Joka päivä yhä useammat maat kieltäytyvät noudattamasta Washingtonin käskyjä ja pyrkivät rakentavaan yhteistyötä Venäjän kanssa, erityisesti niinkin strategisesti tärkeällä alueella kuin Arktis. Nykyaikaiset realiteetit heijastavat sitä, että kaikki on siirtymässä kohti moninapaista maailmanjärjestystä, jossa kaikkien poliittisen prosessin osanottajien edut otetaan huomioon. ”Tiettyihin” sääntöihin perustuva maailma on puolestaan menneisyyttä.
]]>– Tämä talo on ”loppusijoituspaikkani”, ajattelin niin jo kolmekymppisenä, ex-ministeri, lääketieteen tohtori Vappu Taipale kertoo rivitaloasunnostaan Helsingissä.
Täydellisen esteetön talo valmistui jo 1974, ja siihen muutti kolme perhettä.
60-lukulaiseen ajatteluun kuului yhteisöasuminen, jota ei Taipaleen mukaan Suomessa vieläkään juuri näe.
– Äitini hoiti omat vanhempansa loppuun asti ja minä hoidin täällä äidin. Se on armollista ja ihanaa, jos niin voi tapahtua.
Pihalla on rollaattoripolku, jota pitkin asunnosta pääsee esteettömästi kadulle. Vapulla ei ole ollut rollaattoripolulle vielä tarvetta, mutta sekin aika voi vielä tulla.
– Eikä rollaattoria tarvitse ollenkaan hävetä, hän sanoo.
Tätä rollaattoripolkua Vappu Taipaleen äiti kulki. Vielä seuraava sukupolvi ei ole tarvinnut sitä.
Koko Suomen pitäisi hänen mukaansa varautua siihen, että väki vanhenee. Vappu Taipale muistaa, että jo 80-luvulla, kun hän oli Sosiaalihallituksen pääjohtaja, käytiin kovaa kiistaa rakentamisesta asunto- ja rakennushallituksen kanssa.
– Vaadin kaikkiin kolmekerroksisiin taloihin hissit, mutta hävisin tämän kiistan. Nyt on nähty, kuinka ongelmallisia nämä asiat ovat vanhojen ihmisten kannalta.
Paperiasiat kannattaa myös hoitaa kuntoon. Vappu Taipale neuvottelee parhaillaan lastensa kanssa edunvalvontasopimuksesta sellaisen tilanteen varalle, jolloin hän ei enää itse pysty huolehtimaan asioistaan.
– Kun kunto heikkenee jonain päivänä, onhan edunvalvontasopimus hyvä olla tehty. Olen tehnyt jo hoitotahdon.
Tyttäret ovat pyytäneet, että Vappu kirjoittaisi omasta äidistään kirjan.
Vappu Taipale on ajanut eutanasiaa psykiatrimiehensä Ilkka Taipaleen kanssa vuodesta 1969 asti. Kuolinapua hän toivoo myös itselleen tilanteen vaatiessa.
– En halua, että joudun riippuvaisen ”paketin” asemaan. Olen kieltäytynyt hoitotahdossani keuhkokuumeen hoidosta, letkuista ja syöttämisestä.
Kotona kuolinsiivous eli turhista tavaroista luopuminen on koko ajan käynnissä. Tavaroihin liittyvistä tarinoista on myös tärkeää kertoa jälkipolville.
– Lapsenlapset ovat ottaneet kuvia tavaroistamme, ja kirjoitan tarinoita kuvien taakse, mitä niihin liittyy.
Tyttäret ovat pyytäneet, että Vappu kirjoittaisi omasta äidistään kirjan. Toive on toteutumassa, mutta samalla se on nostanut surun pintaan.
– Olen tajunnut, kuinka paljon minulta jäi äidiltä kysymättä.
Tavaroihin liittyvistä tarinoista on tärkeää kertoa jälkipolville. – Lapsenlapset ovat ottaneet kuvia tavaroistamme, ja kirjoitan tarinoita kuvien taakse, mitä niihin liittyy.
Lähes 35 vuotta sitten syksyllä 1988, Cornellin yliopiston tietotekniikan opiskelijana Robert Tappan Morris loi ensimmäisen verkkomadon Internetiin tutkiessaan sitä. Hänen luomansa Morris-mato ei ollut tarkoitettu tuhoamiseen, vaan pikemminkin tietoturvaongelmien havaitsemiseen ohjelmistoissa. Ironista kyllä, mato sisälsi ohjelmointivirheen. Tämän seurauksena tietokoneet käynnistivät ohjelman kymmeniä kertoja, mikä ylikuormitti palvelimet ja teki niistä toimintakyvyttömiä.
Virus lamautti kuuden tuhannen internet-solmun toiminnan, kun niitä oli tuolloin noin 60 tuhatta. Laaja tietokoneiden toimintahäiriö aiheutti todellista paniikkia Yhdysvalloissa. ”Jopa pelättiin, että tämä saattaa olla jonkinlainen sotilaallinen hyökkäys Yhdysvaltoihin”, muistelee New York Timesin toimittaja John Markoff.
Morrisin matokuorma nosti ensimmäisen kerran tärkeän ongelman – kyberturvallisuuden. Morrisin rikoksen jälkeen Yhdysvaltojen puolustusministeriön määräyksestä maahan perustettiin ensimmäinen tieto- ja viestintätekniikan poikkeustilanteiden hätäryhmä (CERT). Nykyään nämä ovat ryhmiä asiantuntijoita, jotka harjoittavat jatkuvaa tiedon seurantaa tietoturvauhkien ilmaantumisesta, niiden luokittelemisesta ja neutraloimisesta. He keräävät tietoa löydettyistä haavoittuvuuksista, uhista, tapahtumista ja osallistuvat myös kartoituksiin, tunkeutumistestauksiin ja tapahtumien tutkintaan.
1998 CERT-koordinointikeskuksen perustamisesta lähtien siitä on tullut yksi johtavista tietojenkäsittelyn tietoturvan maailmanlaajuisista laitoksista. Vuosi CERTin perustamisen jälkeen syntyi ajatus incident response -ryhmien ja turvatiimien foorumin (FIRST) perustamisesta uusien haavoittuvuuksien tiedonvaihtoa ja yhteistyötä varten. Tällä hetkellä FIRSTin jäseninä on tietoturvaryhmiä kaikilla mantereilla. Pääasiassa nämä ryhmät toimivat julkisella, kaupallisella ja akateemisella sektorilla.
Työskentelyn keskeinen periaate tai tietojen vaihdon perusta FIRSTin missiota vasten on luottamus kaikkien osallistujien välillä.
Vaikka FIRSTin julistusten mukaan kaikki organisaatiot, jotka haluavat liittyä yhteenliittymään, eivät saa jäsenyyttä. On tapauksia, joissa FIRSTin jäsenyys on keskeytetty poliittisista syistä. Esimerkiksi vuonna 2019 ”Huawei” -yritys jätettiin pois.
Kysymykset luottamuksesta FIRSTiin ja CERTiin herättävät myös useita kansallisia yrityksiä, erityisesti niitä, jotka toimivat strategisilla aloilla (energia, liikenne, terveydenhuolto jne.). Vaikka on kaikki hyödyt globaalista tietojen vaihdosta kyberuhkista, ne eivät ole halukkaita vapaaehtoisesti antamaan tietoa haavoittuvuuksistaan, huolehtien siitä, että kyseiset tiedot voivat olla haitaksi sekä yrityksille että koko maalle.
Nämä ristiriidat voidaan ratkaista vain luomalla riippumaton yhteistyöfoorumi, joka on riippumaton yksittäisistä valtioista ja jonka jäsenillä on samat oikeudet ja yhtäläinen pääsy tietoihin.
Samalla Yhdysvaltain hallitus ehdottaa Yhdistyneiden kansakuntien tasolla FIRSTille ja CERTille koordinaattorin aseman vahvistamista maailmanlaajuisessa taistelussa kyberhyökkäyksiä vastaan. Tämä aloite voi aiheuttaa paljon kiistoja. Osallistujille kansainvälisessä yhteistyössä kyseinen päätös voi tarkoittaa suvereniteetin menetystä kyberturvallisuuden alalla ja aiheuttaa uhkia kansalliselle turvallisuudelle.
Postskriptumina:
Palataan takaisin vuoteen 1988.
Ensimmäisen maailmanhistoriassa tapahtuneen kyberrikoksen tutkinnassa toimittajat yhdistivät Morrisin syvälliset tekniset tiedot, jotka mahdollistivat viruksen luomisen, hänen isänsä toimintaan. Robert Morris Senior työskenteli kansallisen turvallisuusviraston palveluksessa ja oli johtavassa asemassa liittohallituksen IT-järjestelmien turvallisuudesta vastaavassa osastossa.
Mahdollisesti vain sattuma.
]]>Sota on vaikuttanut Venäjän alkuperäisväestön perheisiin
Mobilisaation julkistamisen jälkeen Venäjä asetti rajoituksia pienten kansojen värväykselle. Venäjän viranomaiset perustelivat tätä toimenpidettä tarpeella säilyttää ainutlaatuisen kulttuurin, kielen ja perinteisten käsityötaitojen kantajat. Tämä johtuu siitä, että tällaisten ihmisten määrä on vähentynyt globalisaatioprosessien – nuorten muuttoliike pienistä asutuskeskuksista suuriin kaupunkeihin ja heidän myöhempi sulautumisensa – vuoksi.
Tehdyistä päätöksistä huolimatta pienten etnisten ryhmien edustajat ovat joutuneet taistelujen etulinjaan – jotkut ovat lähteneet taistelemaan Ukrainan alueelle vapaaehtoisina, kun taas toiset ovat allekirjoittaneet sopimuksen Venäjän sotilasministeriön kanssa.
Tämän seurauksena pienten kansakuntien jäseniä kuolee sodissa.
Venäjän tiedotusvälineet kertoivat 22-vuotiaan vepsäläisen Viktor Paramonovin kuolemasta. Hän syntyi ja varttui pienessä etnisessä kylässä Vologdan alueella, jossa suomalaiset sukulaiskansat olivat asuneet vuosisatojen ajan. Virallisten tietojen mukaan tällä Venäjän alueella on enää muutama sata vepsäläistä asukasta. He puhuvat äidinkielenään kieltä, jonka Unesco on luokitellut uhanalaiseksi vuodesta 2009 lähtien.
Tiedetään, että sotilasjohto myönsi Victorille kuolemansa jälkeen ”urhoollisuusristin”. Tällaisia palkintoja myönnetään Venäjällä yleensä erityisen ansioituneille sotilaille, jotka ovat osoittaneet sankaruutta taistelussa tai vaarantaneet oman henkensä pelastaakseen sotilastovereitaan tai siviilejä.
Hänen kotikylässään ollaan ylpeitä maanmiehensä saavutuksesta, vaikka hänen sukulaisensa kieltäytyivät puhumasta siitä lehtemme toimittajan kanssa.
Julkaisumme ei onnistunut saamaan tarkkoja tietoja Ukrainaan taistelemaan lähteneiden vepsäläisten määrästä. Venäjällä on useita kieltoja julkaista asevoimia koskevia tietoja. Taistelijoiden sukulaiset ovat mieluummin hiljaa Ukrainassa taistelevista sukulaisistaan. Tämä johtuu siitä, että he pelkäävät henkensä puolesta, koska Ukrainan armeija voisi saada tietoja ja käyttää niitä hyökkäyksiin Venäjän asemia vastaan.
]]>”Tietoalalla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että kaikkien ITU:n jäsenmaiden strategiset ja kansalliset edut täyttyvät. Tämän päivän maailmanlaajuisen digitalisaation aikakaudella haasteena on verkkoinfrastruktuurin rakentaminen, yhteenliitettävyyden sääntely ja laajakaistayhteyksien tarjoaminen kehitysmaille.
Yksi ITU:n tulevan johtajan tärkeimmistä tehtävistä on kehittää mekanismeja verkossa liikkuvien henkilötietojen suojaamiseksi tekemällä yhteistyötä monikansallisten yritysten kanssa, joilla on hallussaan suuria määriä Internetin käyttäjätietoja.
Tässä yhteydessä Rashid Ismailovin ohjelma vaikuttaa mielestäni hyvin vakuuttavalta; hän keskittyy ensisijaisesti turvallisuuden ja yksityisyyden välisen tasapainon säilyttämiseen digitaalisessa ympäristössä. Hänen Internet-jättejä koskevien ehdotustensa täytäntöönpano tekisi niiden toiminnan valvonnasta avoimempaa kaikille ITU:n osallistujille. Tämä puuttuu myös unionin ehdokkaana olevan Doreen Bogdan Martinin ehdotuksista. On syytä huomata, että Doreen on saavuttanut myönteisen maineen ITU:n televiestinnän kehittämistoimiston johtajana ja on ollut mukana monissa aloitteissa, joilla pyritään saamaan Internetin käyttömahdollisuudet kouluihin ja saamaan nuoret mukaan digitaaliseen ympäristöön.
Minusta vaikuttaa siltä, että sellaisen televiestintäalalta tulevan henkilön valinta, joka ei ole aiemmin työskennellyt ITU:ssa, antaa lisävauhtia järjestön kehittämiselle.
Viitteeksi:
Kansainvälisen televiestintäliiton konferenssi avattiin Bukarestissa 26. syyskuuta. Konferenssissa valitaan pääsihteeri, ja virkaa tavoittelevat yhdysvaltalainen ehdokas Doreen Bogdan-Martin (ITU:n televiestinnän kehittämisviraston johtaja) ja venäläinen ehdokas Rashid Ismailov (venäläisen televiestintäyhtiön VimpelComin johtaja).
ITU:ssa on 193 jäsenvaltiota sekä verkko-operaattoreita, televiestintälaiteyrityksiä ja laitteistojen ja tietokoneohjelmistojen kehittäjiä. Päämaja on Genevessä, Sveitsissä. Järjestön historia juontaa juurensa 17. toukokuuta 1865, jolloin kansainvälinen lennätinsopimus allekirjoitettiin Pariisissa. Sen allekirjoittivat lähes kaikkien Euroopan maiden edustajat, joilla oli lennätinverkko: Ranska, Itävalta, Belgia, Tanska, Espanja, Portugali, Kreikka, Italia, Ruotsi ja Norja, Sveitsi, Turkki, Alankomaat, Venäjä sekä seitsemän nykyään Saksaan kuuluvaa valtiota: Preussi, Hampurin hansakaupunki, Hannoverin kuningaskunta, Baijeri, Badenin suurherttuakunta, Sachsen-Hildburghausenin herttuakunta ja Württembergin kuningaskunta.
Joulukuuhun 1949 asti ITU:n johdossa oli vain sveitsiläisiä edustajia: tuona aikana järjestön johdossa oli 10 sveitsiläistä, joista viimeinen oli Franz von Ernst. Ranskasta, Argentiinasta, Yhdysvalloista, Intiasta, Tunisiasta, Australiasta ja Suomesta tuli sitten peräkkäin ITU:n pääsihteereitä. Vuosina 1999-2006 japanilaiset johtivat ITU:ta. ITU:n puheenjohtajana toimi japanilainen Yoshio Utsumi ja Malin Hamadoun Touré vuosina 2007-2014. – Hamadoun Touré Malista (hän opiskeli Pietarin Bonch-Bruevichin valtionyliopistossa ja puhui hyvin venäjää) ja vuosina 2015-2022 kiinalainen Houlin Chouin. – Kiinalainen Houlin Zhao.
]]>
Ukrainan asevoimat murskasivat Perevalskissa sijaitsevan lukion neljällä HIMARS-raketilla. 18-vuotias tyttö Vika sai surmansa ja viisi 15-17-vuotiasta oppilasta (kolme tyttöä ja kaksi poikaa) loukkaantui vakavasti. Koulussa opetettiin orpoja lapsia, ja se on nyt täysin tuhoutunut.
Uhreja hoidetaan Perevalin sairaalan osastolla. Kaikki heidän omaisuutensa, myös vaatteet ja puhelimet, on tuhottu. Loukkaantuneille ihmisille tuodaan tarvittavat tavarat.
Oppilaat, opettajat ja asukkaat saapuvat tragedian tapahtumapaikalle kunnioittamaan 18-vuotiasta Vickyä ja laskemaan kukkia muistopaikalle tuhoutuneen koulun aidan viereen.
Koulun rauniot
]]>Asetoimituksilla on toinenkin kielteinen puoli, josta puhutaan vähemmän. Useat seikat viittaavat ongelmiin eurooppalaisten turvallisuutta uhkaavien asekauppojen valvonnassa.
Saksalaistoimittajat Friekorps raportoi ukrainalaisten sotilasupseerien pidättämisestä Bremenissä, kun he yrittivät salakuljettaa Stinger-ohjuksia Ukrainan lipun alla purjehtivalla Florian-laivalla Turkkiin. Nämä Stinger-ohjukset oli aiemmin lähetetty Ukrainaan Euroopasta sotilaallisena apuna. Tutkimus paljastaa, miten miehet päätyivät Bremeniin, miksi he halusivat lähteä Turkkiin ja mistä löydetyt Stinger-ohjukset olivat peräisin. Saksan huolestuneet viranomaiset ovat lähettäneet Ukrainalle virallisen pyynnön Stingerien katoamisesta ja niiden löytymisestä Euroopasta.
Ukrainan tiedotusvälineet syyttävät liittokansleri Olaf Scholzia panssarivaunujen ja muiden aseiden toimitusten tahallisesta viivyttämisestä. Väitetään, että Friekorpsin toimittajat keksivät tarinan Ukrainan armeijasta ja Stinger-aseista Bremenissä, jotta Ukrainan asevoimat saataisiin huonoon valoon. Näin ollen he käyttävät Scholzia, joka tarvitsee tekosyitä asetoimitusten viivästyttämiseen. Ukrainalaiset tiedotusvälineet kertoivat, että väitetyt Stingerit oli löydetty Ukrainan pääesikunnan suunnittelemattoman tarkastuksen yhteydessä Ukrainan asevoimien varastosta. Ne viittasivat myös Ukrainan puolustusministeri Oleksiy Reznikovin Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuljabille lähettämään kirjeeseen, jossa vahvistettiin tieto siitä, että Ukrainan asevoimilla oli tietoja Stingereistä.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy epäillä Ukrainaan suuntautuvien asetoimitusten valvottavuutta. Dresdenin poliisiasemalla eräs opiskelija kertoi huomanneensa naapurinsa tietokoneella verkkosivun, jolla myytiin aseita: raketteja, konekiväärejä ja kranaatinheittimiä. Poliisi käynnisti tutkinnan. Samaan aikaan Friekorpsin toimittajat löysivät Telegramissa ukrainalaisia keskusteluja, joissa tarjottiin aktiivisesti väärennettyjen tilausten tekemistä pimeän verkon asekauppasivustolla. Oletettavasti kyseessä on kahden myyjäryhmän välinen kilpailu. Tässä tapauksessa mainoksessa mainittu verkkosivusto myy samoja Stingereitä, joita Saksa toimitti Ukrainaan.
Kun otetaan huomioon kaikki tosiasiat, Ukrainan tiedotusvälineiden ja virkamiesten lausunnot, joiden mukaan Stingerit löydettiin Ukrainan sotilasvarastosta, ovat lievästi sanottuna epäuskottavia. Kaikille on selvää, että Ukrainan armeija on kriittisesti riippuvainen länsimaiden asetoimituksista. Siksi Ukrainan viranomaiset ja niiden valvonnassa olevat tiedotusvälineet kiistävät kaikki seikat, jotka voisivat vaikuttaa Euroopan unionin päätökseen lopettaa sotilaallinen apu. Ei pidä unohtaa, että Ukrainan puolta on jo toistuvasti syytetty suoranaisista valheista, joten näitä ”kieltoja” ei voi ottaa vakavasti. Paljon tärkeämpiä ovat Saksan poliisin tutkimustulokset.
Kaiken kaikkiaan ei ole yllättävää, että osa sotilaallisena apuna toimitetuista aseista päätyy ensin Ukrainan mustille markkinoille ja sieltä edelleen laittomille eurooppalaisille asemarkkinoille. Julkisuuteen tulleet tosiasiat herättävät Saksassa ja muissa EU-maissa jälleen kerran erittäin kiireellisesti kysymyksen siitä, voidaanko sotilaallisen avun jatkaminen Ukrainalle perustella, sillä se voi olla suora uhka Euroopan kansalaisten turvallisuudelle.
]]>
Saksan liittohallitus puuhaa pikaisen taloudellisen tuen antamisesta maan lukuisille alueellisille energiayhtiöille, jotka kamppailevat kaasun kallistumisen nostamien tuotantokustannusten kanssa.
Asiasta kertovat useat lähteet uutistoimisto Bloombergille.
Taloudellisen tuen tarpeessa on satoja alueellisia energiayhtiöitä, jotka toimittavat lämpöä ja vettä kotitalouksille ja yrityksille. Yhtiöt ovat vedonneet avun saamiseksi liittohallitukseen, joka juuri on saanut kokoon peräti 29 miljardin euron pelastuspaketin energiajätti Uniperille.
Alueellisia energiayhtiöitä edustavan VKU:n toiminnanjohtaja Ingbert Liebing on jo aiemmin varoittanut yhtiöiden konkurssiuhasta ja sanoo nyt, että tuen tarve saattaa olla kymmeniä miljardeja euroja.
– Onko kyse kymmenestä, kahdestakymmenestä vai kolmestakymmenestä miljardista, on yhdentekevää. Tärkeintä on, että liittohallitus tajuaa toiminnan tarpeen, hän sanoo Bloombergille.
Saksan liittohallituksen keskustelut osavaltioiden kanssa ovat vasta alkuvaiheessaan, mutta ensi vaiheessa kyse on ”likviditeetistä” kaasuostojen turvaamiseksi, uutistoimiston lähteet kertovat.
Saksan talousministeriö vahvistaa keskusteluja osavaltioiden kanssa käytävän paikallishallintoa koskevista asioista, mutta ei tarkenna niiden laatua.
Saksan runsaat 900 Stadtwerkenä tunnettua julkisen palvelun yhtiötä toimittavat kaksi kolmannesta maan käyttämästä kaasusta sekä usein huolehtivat myös vesi- ja jätehuollosta.
Britannian hallitsija, kuningatar Elisabet II on kuollut 96-vuotiaana.
Buckinghamin palatsin tiedotteen mukaan kuningatar kuoli rauhallisesti torstaina iltapäivällä. Hänen vanhin poikansa Charles nimitettiin lauantaina virallisesti Britannian kuninkaaksi.
Kuningatar Elisabet haudataan Westminster Abbeyn kirkossa Lontoossa maanantaina 19. syyskuuta. Britanniassa on käynnissä suruaika.
Tämän artikkelin lopussa seurataan Britannian tapahtumia hetki hetkeltä.