Banner Before Header

Cheyenne Järvinen julkaisi koruttoman kuvan bikini fitness -vartalostaan – kertoo nyt, miten pudotti 18 kiloa painoaan ja romahti

Seitsemisen vuotta sitten Cheyenne Järvinen, 28, törmäsi sosiaalisessa mediassa lajiin, joka teki häneen heti suuren vaikutuksen. Hän alkoi Instagramissa seurata nuoria naisia, jotka treenasivat itsensä ensin huippukuntoon ja nousivat sitten kisalavoille näyttävissä bikineissä ja kampauksissa.

Järvisen mielessä alkoi kyteä haave siitä, että vielä jonain päivänä hän olisi itse yksi noista naisista.

Tänä syksynä se päivä viimein koitti. Järvinen debytoi Suomen Kehonrakennusliiton bikini fitness -kilpailuissa syyskuun alussa, ja paria viikkoa myöhemmin oli tarkoitus nousta kisalavalle vielä toistamiseen.

Tuossa välissä tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä sai Järvisen luopumaan vuosien unelmasta ja katsomaan rakastamaansa lajia täysin uusin silmin.

Järvinen aloitti kisaprojektinsa kaksi vuotta sitten. Tuolloin hän oli harjoitellut valmentajansa alaisuudessa vuoden päivät.

Heti projektin alussa tähtäin asetettiin syksyyn 2022.

– Valmentaja suositteli, että työskentelisimme pitkäjänteisesti ja rakentaisimme kuntoa rauhassa, Järvinen muistelee nyt.

Treenit pyörähtivät käyntiin toivotulla tavalla ja kehitystä tuli, vaikka kahden vuoden ajalle mahtuikin kaksi valmentajanvaihdosta. Viimeisimmän valmentajansa kanssa Järvinen teki yhteistyötä kesäkuun 2022 alusta asti.

Samoihin aikoihin alkoi neljän kuukauden kisadieetti, jonka aikana päivittäistä kalorimäärää vähennettiin vähitellen. Samalla kun ruokamäärä väheni, harjoitusten ja arkielämän kuormittavuus kasvoi.

Cheyenne Järvinen valmistautui bikini fitness -kilpailuihin kaksi vuotta. Asiat sujuivat pitkään hyvin, mutta aivan viime metreillä hän päätti luopua projektista mielenterveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi.

Aluksi yhtälö ei tuntunut haastavalta, mutta viisi viikkoa ennen ensimmäisiä kilpailuja Järvinen huomasi merkittävän muutoksen voinnissaan.

– Nälkä alkoi todella raastaa.

Seuraavien viikkojen aikana tilanne eskaloitui edelleen.

– Minua palelsi koko ajan, ja mieleeni alkoi hiipiä ahmimiseen liittyviä ajatuksia.

Nuo syömiseen liittyvät pakkoajatukset olivat tuttuja Järviselle vuosien takaa. Teini-iässä hän oli sairastanut anoreksiaa ja parikymppisenä kamppaillut bulimian kanssa.

Muutos normaalista häiriintyneeseen syömisajatteluun tapahtui todella nopeasti.

Juuri syömishäiriötaustansa vuoksi Järvinen oli harkinnut fitnesskilpailuihin lähtemistä pitkään. Pitkien, valmentajan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen hän oli kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei asia olisi ongelma.

– Mulle vakuutettiin, että pystyisin tähän syömishäiriötaustastani huolimatta, eikä mistään mahdollisista riskeistä puhuttu mitään.

Cheyenne Järvinen Suomen Kehonrakennusliiton bikini fitness -kilpailuissa syyskuun alussa.

Ensimmäisen kilpailun jälkeen tuli totaaliromahdus. Vaikka katse olisi pitänyt suunnata kohti parin viikon päässä häämöttävää seuraavaa koitosta, itsehillintä petti ja Järvinen sortui ahmimaan – ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

– Dieetin ensimmäisellä puolikkaalla kaikki sujui hyvin. Muutos normaalista häiriintyneeseen syömisajatteluun tapahtui todella nopeasti.

Heti kun Järvinen huomasi ajatustensa vinksahtaneen vaaralliseen suuntaan, hän keskusteli asiasta sekä miehensä että urheilupsykologinsa kanssa. Ulkomailla asuvan valmentajan puoleen hän ei uskaltanut kääntyä.

– Valmentajani oli koko ajan hyvin kannustava, mutta pieni kielimuuri ja etävalmennussuhde vaikeuttivat asiaa. Sieltä puolelta tuli voimakasta viestiä, että nälkä pitää vain kestää, joten hänelle oli vaikea puhua tietyistä asioista.

Romahduksen jälkeen Järvinen kaavaili vielä lähtevänsä mukaan seuraaviin kilpailuihin, mutta auton äkillinen hajoaminen laittoi projektille pisteen.

– Olisinhan mä voinut mennä sinne Oulun kisoihin vaikka junalla, mutta auton hajoamisen jälkeen tiesin, että homma oli siinä. Se oli vähän kuin viesti kohtalolta.

Monien muiden fitnesskilpailijoiden tapaan Järvinen on jakanut treenikuulumisiaan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Siellä hän myös kertoi jättävänsä syyskuun toiset kisat väliin.

Muutamaa päivää myöhemmin hän avasi päätöksensä syitä julkaisussa, joka sai aikaan valtaisan palauteryöpyn.

Päivityksessä Järvinen kirjoitti rehellisesti kisaprojektinsa varjopuolista ja kertoi laihtuneensa viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä 18 kiloa. Noista kiloista kymmenen oli kadonnut neljän kuukauden kisadieetin aikana.

– Kun aloitin 6/22 kisaprepin, painoin 59 kg ja eilen 14. syyskuuta painoni oli vain 49 kg. Saman verran kuin 18-vuotiaana eli 10 vuotta sitten, Järvinen kauhisteli päivityksessään.

Samalla Järvinen kuvaili omaa kisavalmistautumistaan ”todella äärimmäiseksi”. Viimeisten viikkojen aikana hän söi vain 1 000–1 300 kilokaloria päivässä, kun aikuisen naisen päivittäinen energiantarve pyörii 1 800–2 100 kilokalorin välillä.

Treenejä saattoi kertyä viikossa jopa kolmetoista, joista osa oli voimaharjoittelua ja osa aerobista treeniä.

Lue lisää: Cheyenne Järvinen julkaisi paljonpuhuvia kuvia bikini fitness -vartalostaan – paljastaa, miten rajuja oireita äärimmäinen kisadieetti aiheutti

Suomen Fitnessurheilu ry:n toiminnanjohtaja Ville Isola on tutkinut fitnessurheilua vuosien ajan ja työstää tällä hetkellä aiheesta liikuntatieteiden väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa.

Isola pitää Järvisen kokemusta valitettavana, mutta muistuttaa, että fitnesslajit ovat tutkimustiedon valossa varsin riskittömiä.

– Suurin osa fitnesslajien epäterveellisyydestä on pelkkää spekulaatioita, eikä väitteelle ole tutkimuksellista pohjaa.

Tätä tukee vuonna 2016 julkaistu tutkimus, jonka mukaan raju dieetti ei vaikuta kilpailijoiden terveydentilaan pitkällä tähtäimellä, sillä valtaosa kilpailijoista palautuu dieettiä edeltäneeseen tilaan 3–4 kuukauden aikana. Tutkimukseen osallistui 27 fitnesslajeissa kilpaillutta naista.

Ville Isola työstää fitnesslajeista väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa, mutta työskentelee samalla myös itse valmentajana.

Cheyenne Järvisenkään tapauksessa rajoitteet eivät tulleet vastaan fyysisellä puolella, vaan hän päätti luopua kisahaaveesta syömiseen liittyvien pakkoajatusten takia.

Tämä ei ole poikkeuksellista, sillä Isolan mukaan painoluokkalajien urheilijoilla on kasvanut riski sairastua syömishäiriöön.

Tapauksia on tutkitusti 30 prosenttia enemmän kuin muissa urheilulajeissa. Fitnesslajien lisäksi painoluokkalajeihin lukeutuvat muun muassa paini ja nyrkkeily.

– Väite siitä, että fitnessurheilu aiheuttaisi syömishäiriöitä, ei pidä paikkaansa. Toki se riski on olemassa, mutta hyvällä valmennuksella sen pystymään minimoimaan, Isola kertoo.

Samalla hän väittää, että parhaassa tapauksessa fitnessurheilu voi tukea syömishäiriöstä paranemista.

– Tässä syömistä kontrolloidaan huomattavasti terveellisemmin.

Isolan mukaan suuri osa fitnessurheiluun liittyvistä ongelmista kumpuaa huonosta valmennuksesta.

Vaikka Suomen fitnessurheilu ry velvoittaa valmentajiltaan tietynlaista minimikoulutusta, Suomessa toimii edelleen kymmeniä yhdistyksen ulkopuolisia valmentajia vailla minkäänlaista koulutusta.

Suomen fitnessurheilu ry on maan virallinen fitness- ja kehonrakennuslajien lajiliitto, joka on Olympiakomitean ja Paralympiakomitean virallinen jäsenjärjestö.

Ville Isola toivoisi fitnessvalmennuksen pohjautuvan tutkimustietoon yhä enenevissä määrin.

Isola määrittelee hyvän valmentajan henkilöksi, joka on läsnä valmennettavansa arjessa ja pystyy tukemaan suojattiaan tilanteessa kuin tilanteessa.

– Hyvässä valmennuksessa treeniohjelma ja ruokavalio eivät ole pääroolissa, vaan valmentajan on oltava tukena myös vaikeina hetkinä.

Isolan mukaan valmentajan ei kuitenkaan pitäisi olla yksin vastuussa urheilijasta.

– Valmentaja ei voi olla joka alan asiantuntija, vaan hänen pitää ohjata urheilija tarpeen vaatiessa eteenpäin esimerkiksi urheilupsykologille tai ravitsemusterapeutille.

Cheyenne Järvinen oli kääntynyt urheilupsykologin puoleen heti kisaprojektin alkumetreillä. Vaikka hän pystyi purkamaan ajatuksiaan sekä ammattilaisen että kumppaninsa kanssa, olisi hän kaivannut myös vertaistukea.

– Toivoisin, että urheilijat toisivat somessa enemmän esiin myös lajin riskejä ja ongelmakohtia.

Jos Järvinen olisi seitsemisen vuotta sitten nähnyt Instagramissa muutakin kuin leveästi hymyileviä fitnessurheilijoita, olisi hän saattanut tehdä toisenlaisen päätöksen tulevaisuutensa suhteen.

– En olisi varmaankaan lähtenyt mukaan koko hommaan.

– Olen myös pohtinut sitä, olisinko innostut lajista, jos en olisi voinut jakaa matkaani somessa.

Cheyenne Järvinen toivoo luoneensa omalla esimerkillään realistisempaa kuvaa fitnessmaailmasta.

Myös Ville Isola tunnistaa sosiaaliseen mediaan liittyvän pulman.

– Kisakuntoa lähdetään helposti romantisoimaan.

Isola huomauttaa, ettei sosiaalisen median kautta aina välity se, miten haastavasta lajista todellisuudessa on kysymys.

– Jokaisen fitnesskisoihin tähtäävän pitäisi kysyä itseltään, olenko valmis elämään täyspäiväistä urheilijan elämää. Muutos tavallisesta arjesta siihen treenitahtiin ja ruokavalioon voi olla aika suuri harppaus.

Olen pohtinut sitä, olisinko innostut lajista, jos en olisi voinut jakaa matkaani somessa.

Samoilla linjoilla on Cheyenne Järvinen, joka toivoo luoneensa esimerkillään realistisempaa kuvaa fitnessmaailmasta.

– Kisakunto ei todellakaan ole terveellinen tai tavoiteltava kunto. Lajiin liittyy paljon riskejä ja kisoihin tähdätessä saattaa vääristyä se, mikä on normaalia ja mikä ei.

Vaikka Järvisen fitnesstaival päättyi ikävällä tavalla, hän löytää projektistaan hyviä asioita.

– Olen pystynyt todistamaan itselleni, että voin saavuttaa ihan mitä tahansa, kunhan jaksan työskennellä sinnikkäästi sen eteen.

Lue lisää: 27-vuotiaan kehonrakentajan kuolema pysäytti lajipiirit – psykologi kertoo fitnessurheilun vaietuista varjopuolista

Source Link is.fi