Citymarketin myyjä, taksinkuljettaja, sairaanhoitaja… Tavalliset suomalaiset paljastavat, kuinka paljon he saavat palkkaa

”Tätä pidetään läpikäyntialana”

Aada Uhlgrén, 19, tarjoilija, Turku

• Bruttopalkka: noin 2 000 euroa

• Nettopalkka: 1 600 euroa

”Olen töissä turkulaisessa baarissa. Vaikka olen töissä osa-aikaisena, viime aikoina olen tehnyt paljon täyttä työaikaa. Osittain se johtuu siitäkin, että alalla on kova työvoimapula.

Kun korona tuli, jossain vaiheessa oli mielessä, että mitä jos kovat rajoitukset jatkuvat pitkään. Henkilökuntaa oli jo valmiiksi lomautettuna. Nyt ainakin näyttää siltä, että töitä riittää.

Kävin amiksessa tarjoilija-baarimikkokoulutuksen ja valmistuin tämän vuoden alkukeväästä.

Oma palkkani on nyt noin 2 000 euroa, kun saan ilta- ja yölisiä. Verojen jälkeen käteen jää ehkä 1 600 euroa. Lisät ovat iso osa palkkaa. Aika usein meidän alalla kuukausipalkka jää noin 1 500 euroon.

Asun vielä opiskelijakämpässä, joten asumiskustannukset ovat pienet. Palkka riittää yksinelävälle nuorelle, mutta vaikka tykkään työstäni, palkka on kyllä sellainen, että välillä mietin, haluanko jäädä tälle alalle. Tosin onhan tässä etenemismahdollisuuksia.

”

Minulle tämä työ sopii tähän elämäntilanteeseen hyvin, ja tykkään työstäni tosi paljon.

Alamme on vähän hankala työvuorojen ja palkkakehityksen suhteen. Se saa ihmiset vaihtamaan alaa. Tosi moni on vaihtanut.

Ravintola-alalla ja joillakin muillakin yksityisillä palvelualoilla on se ongelma, että tätä pidetään läpikäyntialana, eli moni ei ajattele alaa tosiasiallisena vaihtoehtona tulevaisuudessa. Nuoria ja opiskelijoita on paljon. Se varmasti osaltaan selittää, miksei alan ongelmia korjata.

Työajat sopivat meille, joilla ei ole perhettä. Mutta kollegoilla, joilla on lapsia ja puoliso, joka tekee töitä kahdeksasta neljään, on todella vaikeaa sovittaa elämää yhteen.

Minulle tämä työ sopii tähän elämäntilanteeseen hyvin, ja tykkään työstäni tosi paljon. Pidän siitä, kun on paljon tekemistä, samoin siitä, että saan olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Koen intohimoa baarialaa kohtaan.”

”Iso osa vapaapäivistä kuluu yövuoroista palautumiseen”

Hannes Lindroos, 41, sairaanhoitaja, Helsinki

• Bruttopalkka: 3 800 euroa

• Nettopalkka: 2 600 euroa

”Työskentelen Laakson sairaalassa ja hoidan muun muassa koronapotilaita. Valmistuin sairaanhoitajaksi 2006, eli 15 vuotta sitten. Jo opiskeluaikana tein töitä jonkin verran.

Olen tykännyt työstäni, vaikka ongelmiakin on. Olemme aika kovan kritiikin kohteena, mistä ei paljon puhuta julkisuudessa. Kritiikki tulee potilailta ja sitä saa kuulla työn ulkopuolella. Puhutaan, miten surkeaa hoito on ollut ja miten huonosti on kohdeltu.

Teemme aina parhaamme, ja iso osa potilaista ja omaisista onkin tyytyväisiä. Kritiikki tuntuu pahalta, jos sitä tulee liikaa, vaikka aika usein sen pystyykin laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Henkinen kuormitus tässä työssä on välillä aika kova, varsinkin jos on paljon kuolevia ja huonokuntoisia potilaita. Hoitaja joutuu kuuntelemaan potilaiden ja omaisten tuskaa, myös kuoleman pelkoa.

Meiltä vaaditaan monenlaisia taitoja ja meidän pitää myös osata kohdata erilaisia ihmisiä. Meidän, alalla pidempään olleiden pitäisi pysytä myös perehdyttämään muita ja ohjaamaan opiskelijoita.

”

Henkinen kuormitus tässä työssä on välillä aika kova, varsinkin jos on paljon kuolevia ja huonokuntoisia potilaita.

Hyvä puoli on se, että työ on monipuolista ja vaihtelevaa. Päivät saattavat olla hyvin erilaisia, koska teen kolmivuorotyötä: arkiaamut ovat ihan toisenlaisia kuin yövuorot.

Tulen toimeen palkallani ihan hyvin, mutta tiedän, että ne sairaanhoitajat, jotka tekevät samantyylistä työtä, mutta eivät pysty tekemään kolmivuorotyötä, heillä voi olla aika tiukkaakin. Peruspalkka alalla ei ole kauhean hyvä. Itse saan ilta-, yö- ja pyhälisiä, samoin ikälisät, ja Helsingissä palkat ovat vähän paremmat kuin muualla Suomessa.

Iso osa vapaa-ajasta kuluu yövuoroista palautumiseen. Menemisiä on vaikea suunnitella kovin pitkälle ennakkoon, kun ei tiedä, mitkä viikonloput ovat vapaita ja mitkä eivät. Usein pitää olla töissä silloin kun muut ovat vapaalla.

Aion mennä opiskelemaan vähän lisää, ettei enää yli 50-vuotiaana tarvitsisi tehdä raskasta kolmivuorotyötä.”

”Provisiopalkalla en enää lähde ajamaan”

Juha Hakkarainen, 62, taksinkuljettaja, Mikkeli

• Bruttopalkka: 2 514 euroa

• Nettopalkka: 1 793 euroa

”Olen ajanut taksia vuodesta 2008 lähtien. Ensimmäiset neljä vuotta työskentelin invataksifirmassa, jossa ajettiin provisiopalkalla. Pyhätyöstä ei maksettu mitään ylimääräistä, kuten ei alalla ole tapana, vaikka ne kuuluisi maksaa.

Minulla on linja-autokortti, ja hetken aikaa sain ajaa linja-autoa ja taksia linja-autoalan työehtosopimuksen mukaisella palkalla, joka on noin 14 euroa tunnilta. Sitten tuli 2018 tes ja kaikki edut jäivät pois. Tuntipalkaksi tuli 14,50 euroa. Oli se kuitenkin parempi kuin provisiopalkkaus.

2014–2021 minulla oli hyvä työnantaja. Ajoin koulubussia, taksia ja linja-autoa, mitä vain pyydettiin. Vuosiansio oli 30 000-36 000 euroa.

Kun työnantaja ajautui vaikeuksiin tämän vuoden alussa, jäin ansiosidonnaiselle ja hain aktiivisesti työpaikkoja. Hakuni palkittiin, sillä pääsin 62-vuotiaana vakituiseen päivätyöhön sähkömieheksi UPM:lle.

”

Kyllä ihminen pärjää, kun on valmis tekemään töitä.

45 vuotta tulee kohta täyteen työelämää. 24 vuotta olin nuohoojana, siitä 18 vuotta yrittäjänä. Silloin kolme lastani olivat pieniä. 6 vuotta olin sähköasennustöissä. Vain kaksi kertaa olen ollut tänä aikana lomautettuna, ja molemmilla jaksoilla opiskelin jotakin.

Jatkuvasti olen pitänyt yllä ammattipätevyyksiäni, ja aion pitää jatkossakin. Ei sitä koskaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Se on kuitenkin varmaa, että provisiolla en enää lähde ajamaan taksia. On todella raskasta päivystää tolpalla tyhjin käsin ja odottaa kyytiä.

Kyllä ihminen pärjää, kun on valmis tekemään töitä.”

”Vastuuta on paljon, mutta pidän työstäni”

Leila Kvarnström, 54, perhepäivähoitaja, Lieto

• Bruttopalkka 2 093 euroa

• Nettopalkka noin 1 640 euroa

”Aloitin perhepäivähoitajana 1994, ja olen sen jälkeen ollut töissä kolmessa eri kunnassa. Meillä Varsinais-Suomessa on hyvä tilanne palkkojen suhteen, sillä täällä monessa kunnassa perhepäivähoitajille maksetaan kuukausipalkkaa. Se on saatu sovittua paikallisesti. Peruskuukausipalkka on Liedossa 1 894,34 euroa.

Suomessa on paljon kuntia, joissa palkka voi jäädä alle 850 euroon kuukaudessa, vaikka työaika on melkein 40 tuntia viikossa. Kyse on siitä, että perhepäivähoitajille maksetaan varattujen hoitopaikkojen mukaan. Jos on vain yksi tai kaksi lasta hoidossa, palkka voi tippua alimmillaan 813,16 euroon. Siinä ei oikein voi suunnitella elämää eteenpäin, kun ei tiedä, onko parin kuukauden päässä töitä ollenkaan.

Perhepäivähoitajan arki on sellaista, että ensimmäinen lapsi voi tulla aamukuudelta ja viimeinen lähteä viiden jälkeen iltapäivällä. Itselläni on ihanteellinen työaika, vähän yli 8 tuntia päivässä.

Kotona työtään tekevä perhepäivähoitaja on yksin vastuussa hoitolapsista, hän valmistaa itse ruuat ja hoitaa siivoukset. Kaikki hankinnat tehdään vapaa-ajalla, eli käydään kaupassa, kirjastossa ja hankitaan askartelutarvikkeet.

Jos hoidossa on yksivuotias, joka ei kävele ja laittaa kaiken suuhun mitä löytää, joka päivä täytyy imuroida. Se tehdään useimmiten työajan ulkopuolella. Osa lapsista voi olla myös allergisia, eli ruokaa on tehtävä useampaa eri lajia.

”

Toivon, että perhepäivähoidon arvostus olisi koronan myötä kasvanut.

Kun muutin Lietoon 2009, meitä perhepäivähoitajia oli yli 30, nyt on enää 16. Perhepäivähoitajien määrä on vähentynyt kaikkialla, ja monissa kunnissa nämä hoitopaikat jaetaan vasta viimeisenä sen jälkeen, kun päiväkotipaikat on täytetty.

Toivon, että perhepäivähoidon arvostus olisi koronan myötä kasvanut. Meillä lapset ovat olleet hoidossa koko pandemian ajan, eikä yhtään sairastumista ole ollut. Muutenkin olen sitä mieltä, että tämä on varsinkin pienelle lapselle paras ensimmäinen hoitomuoto sekä turvallinen ja joustava myös vanhempien kannalta.

Moni ei tiedä, että me noudatamme esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelmaa yhtä lailla kuin muutkin hoitomuodot.

Pidän työstäni. Olen työskennellyt välillä keittiöissä ja ravintoloissa, ja näen, että tässä työssä on paljon hyviä puolia. On hienoa kun näkee lapsen kehityksen, ja pystyy itse vaikuttamaan moniin asioihin. Ulkoillakin saa työpäivän aikana paljon.”

”Alalla on paljon osa-aikaisia”

Tarja Puotsaari, 62, Citymarketin myyjä, Turku

• Bruttopalkka 2 089 euroa

• Nettopalkka 1 640 euroa

”Olen melkein koko ikäni tehnyt tätä työtä, ja saan korkeinta mahdollista myyjän palkkaa, jota kokoaikamyyjä voi saada. Lisäksi tulee jonkin verran ilta- ja sunnuntailisiä, mutta aika vähän teen ilta- ja sunnuntaityötä.

Olen viihtynyt työssäni, ja jos olen käynyt jossain muualla, aina olen palannut takaisin myyjän työhön. Ehkä tämä on sitten kutsumus.

Meidän alalla on se ongelma, että osa-aikatyötä on niin paljon, ja siksi palkka jää pieneksi. Kokopäivätyö on harvinaista, mutta meillä Kupittaan Citymarketissa se ei ole harvinaista. Onkin onni saada tehdä kokoaikatyötä.

Palkka kyllä saisi olla parempi työn määrään nähden. Kun ajattelee elinkustannuksia ja mahdollisia lainanlyhennyksiä, palkasta ei jää käteen yhtään ylimääräistä.

Usein on vielä niin, että molemmat puolisot ovat töissä kaupan alalla.

”

Olen viihtynyt työssäni, ja jos olen käynyt jossain muualla, aina olen palannut takaisin myyjän työhön. Ehkä tämä on sitten kutsumus.

Itse työskentelen kodinosastolla ja teen myyntityötä asiakkaiden kanssa. Tänä päivänä työ on sellaista, että myyjän pitää revetä moneksi ja tietää periaatteessa koko kaupan kaikki asiat. Moniosaaminen on se juttu. Se lisää henkistä kuormitusta, kun on oltava perillä niin paljosta.

Meillä on kauppa auki 24/7. Itsen en diabeetikkona voi tehdä yötyötä. Usein yötyön tekijät ovat nuoria, ja heitä houkuttaa yölisä, joka on 5,98 euroa tunnilta.

Työ on haastavaa siksikin, että kauppa on auki joulut ja kaikki pyhät, ja työvuorot ovat sellaisia, ettei muuta elämää paljon pysty järjestämään. Työkavereista tuleekin parhaimpia ystäviä. Meillä on hyvä työyhteisö.

Oma haaveeni tällä hetkellä on päästä kahden vuoden päästä terveenä eläkkeelle.”

”Palkka ei ole ykkösasia, mutta sillä pitää tulla toimeen”

Satu Lehtola, 52, toimistosihteeri, Lahti

• Bruttopalkka: 2 405 euroa

• Nettopalkka: 1 890 euroa

”Olen ollut töissä 16 vuoden ikäisestä, ensin tuotantotyöntekijänä einestehtaassa. Tykkäsin kauniista vaatteista ja ihailin sihteeri-palkanlaskijaa, joka siellä tepasteli nättinä korkokengissä. Ajattelin, että tuommoinen haluan olla itsekin.

Lasten jälkeen lähdin kouluttautumaan. Ensi vuonna tulee 20 vuotta täyteen tätä työuraa. Olen toiminut Lahden soten palveluksessa arkistovirkailijana ja osastosihteerinä, Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen hallinnon sihteerinä ja vuodesta 2017 toimistosihteerinä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä.

Olen työsuojeluvaltuutettu ja mukana joissakin luottamustehtävissä, myös kunnallispolitiikassa varavaltuutettuna. Palkkatyön ohessa minulla on talous- ja kirjanpitopalveluita tarjoava toiminimi.

”

Palkka ei ole ykkösasia, mutta sillä pitää tulla toimeen. Sitä mieltä olen, että palkankorotukset kuuluvat kaikille.

Jäin kolmen lapsen yksinhuoltajaksi kymmenen vuotta sitten. Elämä on ollut taloudellisesti niukkaa, joka ainoa penni on pitänyt laskea. Välillä olen tehnyt kahta työtä.

Ruoka on ollut kasvispainotteista ja kaurapuuroa on syöty paljon. Suunnittelen viikon ruuat ja teen kaiken itse. Harvoin käydään ulkona syömässä. Onneksi lapset ovat olleet terveitä.

Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat olleet henkireikäni. Ne sekä lapset ovat pitäneet minut vahvana.

Palkka ei ole ykkösasia, mutta sillä pitää tulla toimeen. Sitä mieltä olen, että palkankorotukset kuuluvat kaikille. Oma peruspalkkani on 2 223 euroa, lisäksi saan palvelusvuosista 182 euron lisät.

Opiskelen työn ohessa tradenomitutkintoa ja haaveilen esimiestyöstä. Mielestäni sovin hyvin esimieheksi ja olisin osallistava ja keskusteleva johtaja, joka ymmärtää yhdessä tekemisen merkityksen. Osaisin antaa ihmisille vapautta toteuttaa osaamistaan. Siihen pyrin – tai sitten ryhdyn päätoimiseksi yrittäjäksi ja olen itseni herra.”

”Harvassa ammatissa käydään töissä kaksi kertaa päivässä”

Anne Ahola, 56, maatalouslomittaja, Kuhmoinen

• Bruttopalkka: 3 100 euroa

• Nettopalkka: 2 100 euroa

”Aloitin maatalouslomittajana 37 vuotta sitten. Tämä on ollut minulle unelmatyö, sillä tykkään eläimistä: lehmät ja vasikat ja kaikki eläimet on ihania. Teen työtäni Sastamalan kaupungin lomituspalveluissa.

Lomittajan työpäivät ovat kaksiosaisia. Ensimmäinen vuoro alkaa aamulla anivarhain, suunnilleen viiden aikaan ja jatkuu aamupäivään kello 10–11:een. Sen jälkeen navettaan mennään uudestaan kello 15–16 aikaan ja tullaan takaisin kello 19–20 aikaan. Työpäivän pituus on 6–10 tuntia.

Samana päivänä käydään samalla tilalla, ja tilat ovat yleensä tuttuja. Joskus kyllä voi joutua ex tempore sellaiselle tilalle, jossa ei ole koskaan ennen käynyt.

”

Koen tekeväni tärkeää työtä osana ruokaketjua. Suomalaisen ruuan puolesta tätä työtä tehdään.

Tiloja on nykyään niin harvassa, että matkaa tulee väkisinkin paljon ja matkoihin kuluu aikaa. Itse ajan päivässä keskimäärin 200 kilometriä. Toisesta matkasta työnantaja maksaa kilometrikorvauksen.

Jos päivä on 6-tuntinen, ehdin hyvin ajaa kotiin välillä, mutta jos matka on pidempi, en ehdi olla kotona kuin yhden tai kaksi tuntia. Varsinkin talvella, kun keli on huono ja matka pitkä, jään autoon odottelemaan seuraavaa työvuoroa. Harvassa ammatissa käydään töissä kaksi kertaa päivässä.

Koen tekeväni tärkeää työtä osana ruokaketjua. Suomalaisen ruuan puolesta tätä työtä tehdään. Ja tuntuu hyvältä, kun saan auttaa maatalousyrittäjiä niin, että he pääsevät välillä lomalle ja voivat lomailla rauhassa. Tämä on tärkeää työtä.

Kun aloitin, työ tiloilla tehtiin käsin ja se oli fyysistä. Voimaa piti käyttää ensimmäiset 20 vuotta, ja tunnen sen nyt kropassani: lonkkia kolottaa ja kipuja on öisin. Välillä otan lomarahoja vapaana, jotta saan vähän helpotettua työtäni.

Vastuullista ja vaativaa tämä työ on. Karjakoot ovat kasvaneet niin, että kun ennen lehmiä oli 4–20, nyt niitä on 60–300. Itse työskentelen nykyään pääasiassa robottitiloilla, joissa työ on kevyempää.

Alan ongelma on osa-aikaisuus ja siitä johtuva pieni palkka. Minulla on kokoaikatyö, ja 3 100 euron palkassani ovat mukana kaikki ilta- ja pyhälisät sekä kokemus- ja henkilökohtaiset lisät. Peruspalkka ilman lisiä on 2 100 euroa.

Olen tyytyväinen työhöni ja palkkaani, en minä muuten tätä tekisi.”