Banner Before Header

Ensin villisika kohtasi Pyryn, sitten huutavan Unton, sitten auton ja viimeiseksi neljä metsästäjää

Villisika eli metsäkarju oli nimensä mukainen, villi ja myös vihainen.

– Se hyökkäsi päin autoa, tuli suoraan kohti uhittelemaan, kertoo Virolahden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jarmo Koskela.

Sitä ennen oli tapahtunut paljon.

Ja sen jälkeen.

Virolahtelainen Unto Teittinen oli perjantaina ulkoilemassa Pyryn kanssa. Pyry on pienimünsterinseisoja, rodullisesti erikoistunut avustamaan kanalintujahdissa, mutta luonteeltaan hurja, paitsi lapsia ja vauvoja kohtaan, joita se palvoo.

– Supikoiria se vihaa, on tappanut muutaman, juoksee jäniksenkin kiinni ja nappasi pihalta rusakon, Teittinen kertoo.

Lunta oli puolisen metriä, kun villisika, Sus scrofa, ja pienimünsterinseisoja Pyry kohtasivat toisensa virolahtelaisessa metsässä.

Perjantaina vastus koveni. Pyry joutui lumisessa metsässä taisteluun villisian kanssa, satakiloisen emakon, joka eteni korkeassa hangessa kolmen porsaan kanssa.

Kokoeroa oli ja se korostui, kun villisika kävi Pyryn kimppuun ylärinteen puolelta. Se nousi takajaloilleen, Pyry samoin, rähistiin, Pyry jäi altavastaajaksi.

Teittinen ryntäsi hetkeäkään siekailematta erottamaan pukareita. Keinoja oli vähän, etäisyyttä samoin, viitisen metriä.

– Ei siinä ehtinyt ajatella mitään, mölisin suoraa huutoa kiinnittääkseni sen huomion itseeni, Teittinen kertoo.

Mies karjui metsäkarjulle, se oli pelin henki.

– Pelkäsin, että se repii koiran vatsan auki.

Erityisen vaaralliseksi tiedetään uroksen, metsäkarjun, kulmahampaat. Uros voi painaa jopa 300 kiloa, emakolle 100 kiloa on tyypillinen paino.

– Koiran selviäminen hengissä oli siinä tilanteessa minulle numero uno.

Kun metsään menet, saatat yllättyä, vaikka se takuuvarmaa ei olekaan.

Nyt villisika kiinnitti pienten silmiensä pistävän katseen Teittiseen ja lähti tulemaan kohti. Teittinen huusi vielä kovempaa, jos se oli enää edes mahdollista.

Villisika kääntyi ja johdatti porsaansa pois.

– Siinä olisi voinut itsellekin käydä huonosti, Teittinen myöntää.

Pelko tuli vasta myöhemmin. Ihan vammoitta hän ei selvinnyt: rynnistyksessä revähti pohje ja Teittinen joutui ottamaan kepin avuksi kävellessään.

– Ensi kerralla otan mukaan haulikon ja täyteiset, kaikki luvat ovat kunnossa.

Yhteenotosta kertoi ensimmäisenä Kymen Sanomat.

Virolahdella käynnistyi villisikajahti.

Kaksi porsaista saatiin kaadettua vielä perjantaina. Emakko ja viimeinen porsas kulkivat lumijälkien perusteella kohti itää, Vaalimaata ja Venäjän rajaa. Välillä ne käyttivät latuja, välillä painelivat umpihangessa.

Sunnuntaina iltapäivällä Jarmo Koskela ja kolme muuta metsämiestä paikallistivat emakon ja porsaan Hämeenkylän-Kurkelan -alueelta.

– Motitimme ne neljään mieheen ja kaksi lähti seuraamaan lumijälkiä ja sieltä ne löytyivät noin 200 metrin päästä.

Emakko ja porsas makasivat muurahaispesässä, jonka emakko oli kaivanut puolimetrisestä hangesta esiin ja tonkinut auki.

– Etsivät sieltä lämpöä, se oli maastossa lämpimin paikka, Koskela selittää.

Tuttua arjen selviytymistä villisioille. Vanha kikka. Porsas ei kauemmaksi näkynyt, sen verran paljon lunta sen ympärillä oli.

Villisika tiedetään äkäisenä vaaralliseksi. Se ryntää kohti, jolloin osuma-alue on pieni ja ampujalle tulee kiire. Siksi arsenaalissa olivat kiväärin sijasta haulikot.

– Haulikolla täyteisen kanssa se on turvallisinta ja varminta, kun matkat ovat lyhyitä.

Täyteinen on haulikon lyhyiden matkojen erikoispatruuna, jossa on satojen pienten haulien sijasta yksi iso luoti.

Matkaa oli 30 metriä, kun villisika lähti tulemaan kohti. Ensimmäisestä laukauksesta se muutti suuntaa, vielä pari laukausta ja tilanne oli ohi.

Porsaan kohtalo oli sama.

Viimeinen kolmesta pienestä porsaasta.

Virolahdella ammuttiin viime vuonna 92 villisikaa, joista 84 aivan Venäjän rajan pinnassa Hämeenkylän-Kurkelan -alueella.

Villisika on sorkkaeläimiin kuuluva suurikokoinen sikalaji, joka on levinnyt Suomeen Venäjältä ja Virosta etenkin 1950-luvun jälkeen.

Luonnonvarakeskuksen mukaan se määritellään Suomessa vieraslajin sijasta tulokaslajiksi, joka on palaamassa muutaman tuhannen vuoden tauon jälkeen.

Villisikaa suosivat lämpenevät roudattomat ja vähälumiset talvet sekä riistaruokinta.

Ajankohtaisen uhkakuvan muodostaa villisian mukana mahdollisesti saapuva ja pahimmassa tapauksessa sikaloihin leviävä afrikkalainen sikarutto, tappava verenvuotokuume, johon ei ole rokotetta.

Maailmanlaajuisesti tarkastellen kaikkiruokaista villisika luonnehditaan yhdeksi maatalouden haitallisimmista nisäkästuholaisista.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa on 1100−1750 villisikaa.

Emakko painoi tyypillisesti sata kiloa. Viime vuonna Virolahdella ammuttiin 92 villisikaa, joista 84 samalla Kurkelan-Hämeenkylän -alueella itärajan pinnassa.

Source Link is.fi