Helsingin Pohjois-Haagassa perjantaina puolilta päivin, Vantaan Tikkurilassa torstaina ja alkuviikosta Tuusulan Kalliopohjassa ja mahdollisesti Mäntsälässä havaittu poro teki katoamistempun perjantaina iltapäivällä.
Helsingin poliisin johtokeskuksesta kerrotaan, ettei uusia havaintoja enää tullut eikä poroa enää aktiivisesti etsitty poliisin toimesta, kun päivä kallistui iltaan.
– Omistaja ei ole ilmoittautunut. Olemme odottavalla kannalla. Jos se jossain metsässä nyt oleskelee, niin saa olla siellä.
Havainnoista pyydetään soittamaan hätänumeroon 112.
Päivällä poliisi joutui varoittamaan Hämeenlinnanväylän liikennettä etelässä harvinaisen porokolarin mahdollisuudesta
Pääkaupunkiseudulla Nuuksiossa toimivan porotilan kaikki seitsemän poroa ovat tallessa, kertoi yrittäjä Susanna Almén.
Hän kiinnitti Ilta-Sanomien uutisvideossa huomiota poron pitkiin koipiin ja pitkään häntään.
–Hiukan tuli mieleen metsäpeura, Almén sanoo.
Pitkäkoipinen poroksi, mutta ei metsäpeuraksi, arvioivat asiantuntijat.
Hän arvioi kyseessä olevan viime vuonna syntynyt yksilö. Sarvia ei ole ja olemus on varsamaisen hontelo.
Pitkät koivet mietityttävät myös Metsähallituksessa MetsäpeuraLife -projektia vetävää Sakari Mykrää.
– Jännä juttu, jos unohtaa tuon (piha)miljöön, niin kyllähän se vahvasti metsäpeuran mieleen tuo…
Mykrä oli jo aiemmin nähnyt Tuusulan poron kuvan ja pitää sitä samana yksilönä. Poron liikkumisen etäisyysmitta tunnetaan poronkusemana.
– Eiköhän se poro ole, mutta on kyllä pitkäkinttuinen tyyppi… Pään muoto on hiukan enemmän poroa, lyhyempi kuono, Mykrä pohtii.
– Epätodennäköistä se tietysti olisi, kun se on noin säyseäkin, mutta mahdollista. Jos metsäpeura ottaa asiakseen lähteä liikkeelle, kyllä se matkaa taittaa.
Pitkät koivet saavat videon eläimen näyttämään Mykrän silmissä suorakaiteen muotoiselta, kun taas poro on kehonkieleltään neliönmuotoinen.
Koipien tummuus viittaa Mykrän mukaan siihen, ettei kyseessä sittenkään olisi niin nuori yksilö kuin mihin ruipelomainen olemus viittaisi.
Nuuksion poropuistosta karkasi vuosi sitten Usva-niminen urosporo. Se vaelteli pitkin ja poikin ja edes, mutta ei takaisin ja saatiin muutaman yön jälkeen kiinni Hyvinvointikartano Kaisankodin pihalta Espoosta.
– Sillä oli remmi kaulassa, hoitaja lähestyi varovasti ja sai tartuttua remmistä, Almén kertoo.
Hänen neuvonsa onkin lähestyä Helsingin poroa yksin ja pitää otteet rauhallisina.
– Tämä tapaus oi kuitenkin olla hankala, kun sillä ei ole remmiä.
– Suopunki olisi tietysti paras.
Suopunki eli lasso on poronhoidossa porojen kiinniottoon käytetty heittopaula: noin 12–20 metriä pitkä ja noin 6–8 mm paksu tiukaksi punottu tervattu naru.
Jos on taipumusta harhaheittoihin, toinen helpompi vaihtoehto on ohuen riu'un kärkeen kiinnitetty nuorasilmukka eli vimpa eli vimpain, jolla poro silmustetaan kiinni.
Helsingin poliisin johtokeskuksesta kerrottiin, ettei poliisilla ole ”suoria edellytyksiä kiinniotto-operaatiolle”.
Tämä tarkoittaa, että ammattiapu tulee kyseeseen.
Etelä-Suomessa harhailee poroja vuosittain, kertoo Sakari Mykrä.
– Joka vuosi tulee tietoon yhdestä kolmeen tapausta. Osa jää omituisen selittämättömiksi, osan taustat selviävät myöhemmin.
Takavuosina Helsingin Lehtisaaresta löytyi joulun ja uudenvuoden välipäivinä lyhtypylvääseen kytketty poro, jolle oli jätetty heiniä.
Tämä IS:n uutisoima tapaus viittasi siihen, että joku oli ottanut kesäkissahengessä jouluporon ja kyllästynyt siihen joulun jälkeen.
Mykrä mainitsee pari tuoreempaa tapausta.
– Näsijärven saaressa oli kaksi poroa, jotka olivat ottaneet omaa lomaa kotieläintarhasta. Porin Kullaalla liikkui porovaadin.
– Eräs sorkkaeläimiä hyvin tunteva henkilö kertoi nähneensä Kirkkonummella poron tai metsäpeuran. Yksi poro nähtiin Degerbyssä.
Kopran mukaan Pohjpois-Suomessa sijaitsevan poronhoitoalueen ulkopuolella elää ihmisten seuralaisina ja eri syistä yllättävän paljon poroja, niin lemmikkeinä kuin kotieläintarhoissa.
– Mitään rekisteriä niistä ei pidetä.
Nuuksion poropuiston Susanna Almén muistuttaa poron olevan laumaeläin. Yhtä poroa ei pitäisi ottaa lemmikiksi. Nuuksiossa porotokassa elävät härät Niila ja Usva sekä vaatimet Taika, Lumi, Nella, Tähti ja Helmi.
Vuonna 2016 aloitettu MetsäpeuraLife on metsäpeuran kannanhoitohanke, jossa laji tuodaan takaisin vanhoille elinalueilleen Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle.
Metsäpeura eli muinoin koko Suomessa, mutta se metsästettiin sata vuotta sitten sukupuuttoon. 1950-luvulla metsäpeuroja vaelsi Kainuuseen itärajan takaa ja ensimmäinen siirto tehtiin 1970-luvulla Suomenselälle.
Poron kantamuoto tunturipeura ja metsäpeura ovat lähisukulaisia. Niiden yhteinen sukunimi on Rangifer.
Korkeasaaren eläintarhan metsäpeura pitkine koipineen.