Eväät sakeaan hyttyskesään ovat ”älyttömän hyvät”

Seuraavat kaksi-kolme viikkoa ovat ”aika ratkaisevia”.

Näin sanoo tunnettu ja tunnustettu suomalainen hyttysasiantuntija, Kainuun ely-keskuksessa vieraslajikoordinaattorina työskentelevä Reima Leinonen.

Hyttyset eivät ole Suomessa vieraslajeja, mutta Leinonen tuntee vanhastaan niiden elämänmenon kuin omat taskunsa.

Millainen hyttyskesästä on tulossa, se kysymys on monen huulilla ja iholla.

– Ensinnäkin resurssit, lähtökohdat, olivat älyttömän hyvät, Leinonen aloittaa yhdistetyn analyysin ja prognoosin eli roknoosin.

Resurssit olivat ”hyvät” itikoiden itsensä kannalta ja myös niitä ravinnokseen nauttivien hyönteissyöjien näkökulmasta.

Ihmiset eivät kuulu jälkimmäisiin, joten se näkökulma ja nautinto on erilainen.

– Lunta oli paljon ympäri Suomea, Leinonen aloittaa.

– Mutta se ei vielä riitä, vaan olennaista on, miten se sulaa: lähtevätkö lumet paisteessa ja tuulessa vai vesisateen säestyksellä.

Hyttyset kiittävät, jos kosteisiin painanteisiin jää lillumaan lammikoita. Jos painanteet pysyvät veden alla kaksi-kolme viikkoa ja lämpötila on kesäinen, niin avot.

– Silloin niitä tulee runsaasti, Leinonen tietää.

– Jos taas painanteet kuivuvat, kun ne ovat lähteneet tulemaan munasta aikuisiksi, niitä tulee huomattavasti vähemmän.

Hyttysiä on Suomessa 43 lajia eli jokaiseen lähtöön. Kuva: Jaakko Avikainen / Lehtikuva

Sateisuuden vaihtelu ja veden viipyminen määrittelevät sen, millainen hyttyskesästä tulee missäkin päin Suomea.

– Siksi tilanne voi vaihdella rajusti pienelläkin matkalla, Leinonen korostaa.

Onkin mahdotonta ennustaa, missä päin Suomea hyttyskesästä tulee ankara, missä päin maltillisempi. Tosin pohjoisessa vesi viihtyy yleensä parhaiten lammikoissa.

Leinonen palauttaa mieliin viime kesän.

Alkukesä oli lämmin ja jopa helteinen ja samaan aikaan maastossa oli runsaasti kosteutta talven ja kevään jäljiltä. Kun lämmin jakso kohtasi viipyilevän kosteuden, seurasi hyttysten ”purskahdus”.

– Syntyi kuva, että niitä oli joka nurkka ihan piukkaan asti täynnä ja ettei kukaan pärjännyt niiden kanssa.

Kuva oli totta, mutta tavallaan valheellinen.

– Se johtui vain siitä, että ne kuoriutuivat niin yhtäaikaisesti. Mutta kun ajatellaan kesää kokonaisuutena, niin hyttyskausi loppuikin vähän nopeammin, koska ne yhtä aikaa kuoriutuneet lensivät vain sen tavanomaisen ajan, keskimäärin kolme viikkoa.

– Sitten se hellitti aika reippaasti.

Tänä kesänä niin sanottujen kesähyttysten lentokausi on jo käynnistynyt. Jo niitä ennen olivat lennossa aikuisina talvehtineet kirsi-, horkka- ja lintuhyttyset.

– Ne ovat vähän arempia, miettivät iholle istuttuaan, että mitähän hullua minun pitikään tehdä, ai niin, imeä verta.

– Kesähyttysillä se touhu on vähän robustimpaa. Otteet ovat roiseja. Piikki vaan lihaan, Leinonen kuvailee.

Vaikka luvassa olisi viileää kesäkuun säätä, sillä ei ole merkitystä, jos vaan saadaan sateita.

– Vesi on nyt se ratkaiseva tekijä.

Viileys enintään myöhästyttää hyttyssadon kypsymistä.

– Kuoriutuminen ajoittuu silloin pitemmälle ajalle, jos ei ole helteistä.

Yksi nyrkkisääntö pätee silti tänäkin kesänä.

– Käytännössä lennon huippu ajoittuu vuodesta toiseen juhannuksen kahta puolen riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan.

– Etelä-Suomessa on jo täysi lento päällä, Leinonen lisää.

Huippu on kuitenkin vielä edessä ja sen ajoittumiseen vaikuttaa lämpösumman kertyminen. Koska on kesä, lämpösumma karttuu väkisinkin.

– Pohjoisessa ollaan vielä vähän alkutekijöissä, mutta äkkiä sielläkin viimeiset lumijuotit sulavat.

Hyttyslajeja on Suomessa 43. Tämä laaja lajikirjoisuus vaikuttaa jonkin verran lentoaikojen ajoittumiseen. Osa lajeista lentää luontojaan aikaisemmin, osa myöhemmin.

Suuren kuvaan sillä ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta.

Sää vaikuttaa.

Hyönteissyöjien kannalta pitkä eli ei-niin-jyrkkähuippuinen lentoaika on hyvä, ihmisten tapauksessa se on enemmän makuasia.

– Se on vähän, miltä kantilta asiaa ajattelee. Ihmisten mukavuudenhalun kannalta kertarytinä on saattaa tuntua paremmalta kuin ainainen kitinä, Leinonen pohtii.

Sikäli viime kesä oli hyvä.

Rauhallisuutta, neuvoo asiantuntija. Ei hiilidioksidia, ei hikeä. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Asiantuntija antaa vielä muutaman neuvon sen varalle, mitä tuleman pitää.

Hän suosittaa rauhallisuutta pintaverenkiertoon. Ja mitä rauhallisemmin hengittää, sen vähemmän syntyy hiilidioksidia.

Mitä vähemmän huitoo, sen vähemmän erittää hikeä.

Näin ihminen voi jossain määrin piileskellä hyttysiltä, vaikka ei kadota kokonaan.

Ulkona kannattaa olla paljastelematta itseään kehollisesti ja suosia ajallisesti keskipäivää.

Oleskeluun parhaita ovat tuuliset, paahteiset ja avoimet paikat. Varmimmin hyttysiä kohtaa ilta- ja yöaikaan kosteissa pusikoissa.

– Siellä niitä on pilvin pimein. Kuhina alkaa illalla, Leinonen maalailee.

Hyttyset syntyvät seisovassa vedessä, mäkärät virtaavissa vesissä.

– Niitäkin tuntuu olevan etelässä lennossa jo aika lailla, Leinonen kertoo.

Jos viihtyvät hyttyset varjossa, on auringonpaahde paarmojen suosiossa.

– Niitäkin alkaa vähitellen tulla. Kainuun korkeudella parasta paarma-aikaa on heinäkuussa, kun ollaan lakkasoilla.

Paarmat viihtyvät myös rehevillä lahtivesillä.