Glasgow’n ilmasto­kokous alkaa – kovista odotuksista huolimatta COP26 ei ehkä pääse maaliin saakka, arvioi suomalais­asiantuntija

Hiilitase, vihreä siirtymä, nielu, päästökauppa, markkinamekanismi…

Meneekö jo kieli solmuun pohtiessa ilmastonmuutosta ja sen hillitsemistä? Ei ihme. Ihmiskuntaa uhkaa mutkikas ja monitasoinen ongelma, jonka vaikutukset tuntuvat kaikilla yhteiskunnan alueilla.

Ilmastonmuutos nousee jälleen kansainvälisen politiikan keskiöön, kun YK:n ilmastokokous COP26 alkaa Glasgow’ssa 31. lokakuuta. Kokouksen kirjainlyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Conference of Parties (suom. osapuolten välinen konferenssi) ja 26 tarkoittaa järjestysnumeroa.

IS selvittää seuraavassa, mitä Britannian isännöimä COP26 tavoittelee ja miksi se on tärkeä. Kysymyksiin vastaa Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen.

1. Millainen kokouksen aikataulu on?

COP26 alkaa Glasgow’n konferenssikeskuksessa sunnuntaina ja päättyy virallisen aikataulun mukaan 12. marraskuuta. Valtionjohtajien kaksipäiväinen huipputapaaminen järjestetään kokouspaikalla 1.–2. marraskuuta.

2. Keitä kokoukseen tulee?

Neuvotteluvaltuuskuntia saapuu lähes 200 maasta. Puhetta johtaa Britannian parlamentin jäsen Alok Sharma.

EU-jäsenmaat, Suomi mukaan luettuna, lähettävät omat valtuuskuntansa. Suomen delegaation puheenjohtaja on huippukokoukseen osallistuva presidentti Sauli Niinistö, ja pääneuvottelija on ympäristöneuvos Marjo Nummelin. Suomi toimii kokouksessa osana EU:ta eikä käytä salissa omia puheenvuoroja.

Suurten tupruttajamaiden johtajista osallistumisensa ovat varmistaneet muun muassa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei tule kokoukseen, eikä myöskään Kiinan johtajan Xi Jinpingin uskota saapuvan paikalle.

Neuvotteluja seuraa Glasgow’ssa suuri joukko kansalaisjärjestöjen edustajia. Myös yleisö pääsee kokouskeskuksen niin sanotulle vihreälle vyöhykkeelle.

3. Mikä on kokouksen aihe?

Valtuuskunnat tarkistavat, miten Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015 sovitut tavoitteet toteutuvat. Glasgow’ssa pitäisi viimeistellä Pariisin kokouksen sääntökirja, jossa on vielä auki olevia asioita.

Pariisissa syntyi sopu siitä, että maapallon keskimääräisen lämpötilan nousu pitäisi rajata 1,5 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Elokuussa ilmestyneen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n uuden raportin mukaan raja ylitetään todennäköisesti jo 2030-luvun alussa.

– Jotta Pariisin tavoitteissa voitaisiin pysyä, pitäisi maailman ilmastopäästöjä leikata noin seitsemän prosenttia joka vuosi, ja päästöt pitäisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen.

Tynkkynen on ilmastokokousten veteraani. COP26 on YK:n 20. ilmastokokous, johon hän ottaa osaa.

4. Miksi kokous on tärkeä?

Ilmaston lämpenemistä hillitsevillä toimilla on jo kiire, jos lämpötilan nousu halutaan rajata puoleentoista tai selvästi alle kahteen asteeseen.

– YK:n ilmastokokouksilla on kaksi eri luonnetta, Tynkkynen kertoo.

– Toisaalta kokoukset ovat muodollisia valtioiden välisiä neuvotteluprosesseja, mutta ne ovat samalla kansainvälisen huomion kiintopisteitä ja puhujakorokkeita. Molemmat puolet kokouksista ovat tärkeitä.

5. Mikä on merkittävin auki oleva kysymys?

Pariisin ilmastosopimus laadittiin jo 2015.

– Säännöt sen toimeenpanosta taputeltiin enimmäkseen Katowicen kokouksessa pari vuotta takaperin, mutta sieltä jäi vielä kotitehtäviä, Tynkkynen kertoo.

– Isoin auki oleva asia on markkinamekanismi. Asia on vaikea, ja maiden näkemyserot ovat suuria. Toisaalta sitä on jumpattu pitkään, ja suunnilleen tiedetään missä osapuolet ovat ja mistä sopu voisi olla löydettävissä.

Tynkkysen mukaan geopoliittinen asetelma Glasgow’n kokouksen alla on paljon otollisempi kuin edellisessä ilmastokokouksessa Madridissa.

– On varovaisia toiveita siitä, että tässä keskeisessä neuvottelukysymyksessä voitaisiin saada lopputulos.

Lisäksi COP26:ssa pitäisi muun muassa sopia ilmastotoimien raportoimisesta mahdollisimman läpinäkyvästi. Työtä riittää myös kehittyville maille suunnatun ilmastorahoituksen määrässä ja ennakoitavuudessa.

6. Mikä markkinamekanismi on?

Käytännössä markkinamekanismi tarkoittaa sitä, että maat voivat tehdä ilmastotoimia omien rajojensa ulkopuolella ja hyödyntää nämä ilmastotoimet omien päästötavoitteidensa saavuttamisessa.

Päästömarkkinat tarvitsevat sääntelyä. Ilman sitä päästövähennykset voitaisiin laskea tuplana sekä rahoittajamaan että toteutusmaan hyväksi, ja vähennysten pysyvyyttä olisi vaikea todentaa. Sovituilla säännöillä turvataan Pariisin ilmastosopimuksen mahdollisimman kattava toteutus.

7. Mistä kiikastaa, kun sopua ei ole syntynyt?

Neuvottelijoilla on ristiriitaisia tavoitteita.

– Brasilia on ollut tässä suhteessa ylivoimaisesti hankalin, Tynkkynen arvioi.

– Eihän Brasilia toki tässä ihan yksin ole, näkemyseroja on muidenkin valtioiden kesken. Peruskysymys on, kuinka tiukat säännöt markkinamekanismille laaditaan.

Pohdittavana on Tynkkysen mukaan se, annetaanko valtioiden ostaa ja myydä päästöoikeuksia vapaasti piittaamatta paljonkaan siitä, kuinka kestävää kauppa on ilmaston ja ympäristön kannalta.

– Vai tehdäänkö aika tiukat pelisäännöt, jolloin moni valtio jää nuolemaan näppejään eikä voi myydä niin paljon päästöoikeuksia. Taustalla on aika isot taloudelliset intressit.

8. Entä päästövähennykset?

Uudet päästöleikkaukset eivät ole virallisesti COP26:n asialistalla – perusasetelma on se, että osapuolet tarkastelevat viiden vuoden välein omien vähennystavoitteidensa tasoa. Välitarkastus piti tehdä viime vuonna, mutta koronapandemian vuoksi tarkastuspiste siirtyi tälle vuodelle.

– Välitarkastus kertoo, että maailma on nykyisillä virallisilla sitoumuksilla matkalla reilusti yli kahden asteen kuumenemiseen, eli ollaan vielä aika kaukana Pariisin sopimuksen selvästi alle kahden asteen tavoitteesta, saatikka sitten puolentoista asteen, Tynkkynen sanoo.

– Eli lisää töitä on runsaasti vielä edessä. Maiden pitää tiukentaa selvästi nykyisiä päästösitoumuksia, jotta päästään Pariisin sopimuksen mukaiselle uralle. Tämä on se iso kuva.

Tynkkysen mukaan asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin huonosti kuin kuvitellaan.

– Julkisessa keskustelussa on usein vähän katteetontakin pessimismiä. Kun on näin vanha ukko, muistaa vielä ne ajat, jolloin maailma oli matkalla yli kolmen asteen kuumenemiseen ja lähelle neljää astetta. Nyt ollaan kahden asteen pinnassa. Ero on kuin yöllä ja päivällä – on tässä saavutettukin yhtä ja toista.

9. Päästäänkö Pariisin tavoitteeseen koskaan?

Tynkkynen on toiveikas sen suhteen, että Glasgow’ssa pystytään etenemään sekä virallisella neuvottelurintamalla että epävirallisessa ilmastotyössä.

– Onko mahdollista edetä maaliin saakka? Ei, tähdet eivät ole sellaisessa asennossa, että päästäisiin riittävän pitkälle. Joka tapauksessa tämä on maratonlaji. Askel kerrallaan maalia kohti. Jos Glasgow’ssa päästään kivasti eteenpäin, pysyy ovi auki, ja Pariisin sopimuksen lopulliseen maaliin on ehkä mahdollista päästä myöhemmin.

10. Miksi Suomen pitää osallistua ilmastotalkoisiin?

Suomen aktiivisuus ja jopa johtajuus ilmastokriisin ratkaisemisessa ei ole Tynkkysen mukaan hyväntekeväisyyttä, vaan kansallisen edun puolustamista.

Tynkkynen lähestyy kysymystä kahdesta näkövinkkelistä.

– Ensimmäinen on se, että jos maailma epäonnistuu ilmastokriisin ratkaisemisessa, myös meillä Suomessa on kusiset paikat. Kyllä se iskee myös meihin, monelta suunnalta ja monella tavalla, Tynkkynen sanoo.

– Toinen näkövinkkeli on se, että ilmastokriisin ratkaiseminen tarjoaa Suomelle erilaisia etuja. Nyt koko maailma yrittää vähentää päästöjä. Se tarkoittaa sitä, että kun Suomessa keksitään fiksuja ilmastoratkaisuja, niille löytyy markkinoilta maailmalta. Jos me myymme niitä muille, saamme siitä vientituloja, verotuloja ja työpaikkoja. Kansainvälispoliittisesti tämä on pienelle maalle mahdollisuus saada näkyvyyttä ja myönteistä huomiota.

11. Onko yksilön valinnoilla merkitystä kokonaisuudessa?

Tynkkynen vertaa yhtä ihmistä television kuvaruudun yhteen pikseliin.

– Voi tietysti kysyä, onko yhdellä pikselillä väliä. Eihän sillä tietenkään ole: voihan televisiota katsella, vaikka siellä on yksi pikseli pimeänä. Mutta sitten, kun pikseleitä on riittävästi, kyllä se alkaa vaikuttaa, Tynkkynen sanoo.

– Miten yksilö voi vaikuttaa? Kannattaa miettiä, miten voimme olla enemmän kuin yksilöitä. Mehän olemme kaikki osa erilaisia yhteisöjä, ovatpa ne sitten seurakuntia, urheiluseuroja, oppilaskuntia, puolueita tai joitakin muita. Me kaikki vaikutamme, paitsi yksilöinä, niin osana yhteisöä. Jos meitä onkin sen yhden ihmisen sijaan sata, tuhat tai kymmenen tuhatta, sillä onkin jo enemmän vaikutusta. On sillä väliä, mitä teemme, mutta asiaa kannattaa tarkastella vähän laajemmin kuin yksilön näkökulmasta.