Suomalaisten työkyky parani tuntuvasti 2010-luvun alkuun asti, mutta 2010-luvulla myönteinen kehitys on jopa tyssännyt. Riskinä on nyt se, että pitkittyvä koronapandemia alkaa rapauttaa suomalaisten työkykyä.
Terveyden ja hyvinvoinnin (THL) laitoksessa tilanne huolestuttaa, sillä pandemia ei todellakaan ole vielä väistymässä, THL:n johtava asiantuntija Päivikki Koponen huomauttaa.
– Pitkittyminen muuttaa tilannetta aika paljon.
Mielenterveysongelmat, kuten masennus, ovat jo ennen koronaa nopeasti pahentunut kansanterveysongelma.
Koronapandemian aikana 25–49-vuotiaiden itse arvioima työkyky heikkeni. Naisista 23 prosenttia ja miehistä 22 prosenttia koki, että he eivät ole täysin työkykyisiä. Osuus on sitä suurempi, mitä vanhempaan ja alemman koulutustason ryhmään mennään.
Tiedot ovat peräisin FinTerveys- ja FinSote-tutkimuksista 2017–2020.
– Huolestuttava trendi kulkee mielenterveyden ongelmissa. Mitä enemmän psyykkisesti kuormittunut on valmiiksi, sitä heikommaksi työkyky koetaan.
Koponen viittaa ajatuspaja Akava Worksin juuri julkaistuun artikkeliin. Psyykkisesti paljon kuormittuneiden itse arvioima työkyky heikkeni huomattavasti vuodesta 2017 vuoteen 2020. Muussa väestössä työkyky ei muuttunut. Naiset kokivat merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta useammin kuin miehet.
– Koronapandemia näyttää kiihdyttäneen työelämän muutoksia, joihin sopeutuminen on psyykkisesti kuormittuneilla muita vaikeampaa. Näin he ovat myös erityisen suuressa vaarassa pudota pois työelämästä.
Ammattiryhmittäin mielenterveysdiagnoosien kasvu näkyi julkishallinnon valmistelu- ja valvontavirkamiehillä, erityisesti sosiaaliturvaetuuksien käsittelijöillä. Kasvua oli myös esimerkiksi sosiaalialan erityisasiantuntijoilla, monilla palvelualojen työntekijöillä ja hoitoalan työntekijöistä lähihoitajilla.
Terveyspalveluyhtiö Pihlajalinnan data herättää myös huolta. Yritys raportoi eilen torstaina, että sen työterveysasiakkaissa mielenterveyssyistä alkaneet sairauspoissaolopäivät tuhatta työntekijää kohden ovat kasvaneet 28 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.
Nuoret kärsivät työelämän murroksesta
Kelan luvut kertovat edellisiä tarkemmin koko väestön tilanteesta. Mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspäivärahapäivien määrä on Kelan mukaan kasvanut jyrkästi viime vuosina.
Näiden osuus kaikista sairauspäivärahoista on noin kolmanneksen.
Koronavuonna sairauspoissaolot kääntyivät Kelan datassa laskuun, myös mielenterveysperusteisten päivärahapäivät. Masennusdiagnoosilla sairauslomalla olleita oli vähemmän, mutta ahdistuneisuushäiriöt kasvoivat yhä.
Yleinen laskusuunta ei välttämättä jatku, sillä korona vaikeuttaa syiden analysointia. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointi näytti korona-aikana kohentuneen, myös pienten lasten vanhemmilla, jopa yllättävästi. Toisaalta sairauspäivärahakausissa tällaista kehitystä ei ole näkynyt vaan etätyö on voinut vain mahdollistaa työn tekemisen lievien sairausoireiden kanssa kotoa käsin.
Jos katsotaan työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syitä, mielenterveysperusteet korostuvat erityisesti nuorissa aikuisissa, Koponen sanoo.
– Nuorten mielenterveysongelmat heijastelevat työelämän muutoksia. Se on huolestuttava trendi.
Suomalaisilla hurjasti sairauksia
Kuinka paljon suomalaisilla on ylipäätään sairauksia? Tietoja voi kaivaa kahdesta raportista. Luvut ovat hätkähdyttäviä.
Jopa 1,9 miljoonalla työikäisellä suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Kyse on yli puolesta työikäisiä. Heistä 600 000, vajaa viidennes työikäisiä, katsoo, että sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työhönsä tai työmahdollisuuksiin.
Luku pohjautuu Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen 2011. THL:llä on myös uudempia lukuja. Vuoden 2017 FinTerveys -tutkimuksessa arvioitiin, että 30–69 vuotiaista lähes miljoonalla on vähintään kuuden kuukauden ajan kestäneitä rajoituksia tavanomaisissa toimissa terveysongelma vuoksi
Kyselyiden muodot ja rajaukset vaikuttavat eri tuloksiin, mutta sairauksien ja työ- ja toimintakyvyn rajoitteiden yleisyys on yhtä kaikki hurjaa.
– Tämä on erittäinkin huolestuttavaa, jos ongelmien ennaltaehkäisyyn ei paneuduta, Koponen sanoo.
– Jos ihmiset lisäksi ovat jättäneet käymättä syöpäseulonnoissa tai perinteisten kansantautien hoito on laiminlyöty koronaepidemian aikana, ne alkavat näkyä jatkossa.
Kyselyistä ei käy ilmi, mistä sairauksista on kyse. Yleisesti tiedetään sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyystilastojen perusteella, että ykkösenä ovat mielenterveysongelmat, perässä tulevat sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä muun muassa astma, keuhkoahtaumatauti ja kirjo erilaisia neuropsykiatrisia ongelmia.
Korkeita lukuja saattaa osin selittää kansanluonne. Suomessa osallistumisprosentti on korkea myös heikomman työkyvyn ryhmässä, ja suomalaiset ”vaatimattomana kansana” voivat herkemmin vähätellä terveyttään ja työkykyään, kun taas jossain toisessa maassa niitä mieluummin kehutaan, Koponen kertoo.
Isojen kansanterveysongelmien keskeisiä syitä ovat perinteiset, tutut elintavat. Liian vähän liikuntaa, epäterveellinen ravinto, riittämätön uni, tupakointi ja päihteet ja alkoholi erityisesti Suomessa. Mielenterveydessä näkynee esimerkiksi yksinäisyyden kulttuuri, perheiden ja läheisten puuttuminen, työelämän kiire. Lapsiperheissä on paljon ylisukupolvisia ongelmia.
– En haluaisi moittia ihmisiä laiskuudesta tai huonoista elintavoista vaan paljon on kyse siitä miten mahdollistetaan ihmisille erilaisia terveyttä edistäviä elämäntapavalintoja.
Ikääntyminen pienentää työikäistä väestöä, ja vaikeuksia on edessä, jos työikäiset ovat yhä sairaampia ja vain osatyökykyisiä, ja samaan aikaan suomalaisten mieli järkkyy työelämän paineissa yhä useammalla. Yhtälö ei toimi työllisyysasteen nostotavoitteen kanssa.
”Juuri nyt pitäisi satsata”
Myönteistä on, että uudessa kansallisessa mielenterveysstrategiassa on paljon toimenpiteitä, kuten työelämän mielenterveysohjelma. Moni työnantaja on esimerkiksi alkanut tarjota matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja työntekijöilleen ja työpaikoilla kiinnitetään huomiota mielenterveyttä vahvistaviin toimiin.
Toisaalta iso osa ihmisistä, etenkin nuorista, joilla ei ole pysyvää työsuhdetta, ei ole työterveyspalvelujen piirissä.
Koponen toivoisi toimiviin tukimalleihin jatkuvuutta ja katsetta pidemmälle tulevaisuuteen, jossa säästöt vasta näkyvät. Inhimilliset hyödyt vaikuttavat nopeastikin.
– On uusia varhaisen tuen ja puuttumisen malleja kehitteillä ja vanhoja hyviä peruspalveluja, mutta näistä on leikattu ihan liikaa, myös korona-aikana. Tästä syntyy pitkällä tähtäimellä isoja kuluja ja suuriakin ongelmia. Niiden ratkomiseen pitäisi satsata juuri nyt.
– Avainasemassa on myös se, miten työelämä joustaa ja mahdollistaa myös osatyökykyisten työllistymisen ja työssä jaksamisen.