Huuhkajien salassa pitämä tempaus huipensi suurten tunteiden illan – seurasimme aitiopaikalta, kuinka pettymys vaihtui ylpeydeksi
”Onko tänään joku iso peli? Kaupungilla näkyi paljon huiveja”, jalkapallosta vähemmän välittävä ystävätär viestittää.
Kello lähestyy seitsemää ja Kampin Narinkkatori alkaa pikkuhiljaa täyttyä sinivalkohuivisista kannattajista.
Suurin osa on miehiä, 20 ja 30 ikävuoden väliltä, mutta on joukossa myös naisia ja lapsia – kokonaisia perheitäkin. Jalkapallo yhdistää.
Ystävättären huomio osuu oikeaan. Huiveja ei ole pelkästään kannattajilla, vaan niitä näkyy myös raitiovaunukuljettajilla. Joku kuski on asettanut omansa raitiovaunun ikkunaan. Kyseessä on yhdessä Palloliiton kanssa toteutettu kampanja, mikä tuo Lasipalatsin edessä hymynkareen useamman ohikulkijan kasvoille.
Kaikesta välittyy, että tänään on merkittävä päivä suomalaiselle jalkapallolle. Miesten jalkapallomaajoukkue ei ole pelannut montaakaan näin isoa peliä: panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin MM-jatkokarsintapaikka.
Sinne Huuhkajat ei ole vielä koskaan yltänyt, vaikka pariin otteeseen on oltu lähellä. Martti Kuusela oli johdattaa Suomen Meksikon 1986 MM-kisoihin, mutta paikka jäi lopulta kahden pisteen päähän. Lokakuussa 1997 Suomi oli etenemässä MM-jatkokarsintaan, kunnes Unkari nousi tasoihin ja vei paikan Suomen nenän edestä.
– Uusi aikakausi koittaa, kiitos riveluution! Ja Pohjoiskaarre laulaa, aika meidän tullut on.
Nyt on Suomen vuoro, ainakin jos kannattajamarssiin osallistuvilta kannattajilta kysytään. Ei haittaa, vaikka vastassa on maailmantähtiä vilisevä hallitseva maailmanmestari, jonka pelaajiston arvo paperilla on monta sataa miljoonaa enemmän.
Kello lyö 19.15 ja porukka lähtee liikkeelle. Joku sytyttää soihdun, joka häikäisee pimeää taivasta. Monella on mukana virvokkeita, jos reilun kahden kilometrin matkalla syttyy jano – ja aika monella näyttää syttyvän.
Fanaattisimmat hakeutuvat marssin etujoukkoihin, kun taas perheet jättäytyvät suosiolla taaemmas. Siellä on rauhaisampaa: soihdut ja savut tuntuvat syttyvän etupäässä.
Väki etenee hitaasti mutta varmasti kohti Olympiastadionia. Normaalisti vilkas Mannerheimintie on toiselta puolen pyhitetty vain marssille. Siitä pitää huolen poliisi, joka ajaa joukon edellä valot vilkkuen. Liikenne pysäytetään aina seuraavassa risteyksessä, jotta arviolta muutamasatapäinen kannattajajoukkio pääsee rauhassa etenemään.
Aina risteystä ennen joukkio pysähtyy. Laulu vaihtuu, joku ampuu raketin. Pauke on valtaisa, ja saa marssia hieman kauempaa vierestä seuraavan lapsen pitelemään korviaan. Tunnelma ei kuitenkaan ole aggressiivinen, päinvastoin.
Tätä iltaa on odotettu.
Marssin alkamisaikaa on aikaistettu, sillä kaikki haluavat ajoissa pelipaikoille. Edellinen MM-karsintaottelu, uudistetun Olympiastadionin ensimmäinen tulikoe, oli päättyä katastrofiin, kun väki joutui jonottamaan niin sisään, myyntipisteille kuin vessaankin. Moni kysyi, minne stadionin remonttiin uponneet 336 miljoonaa todellisuudessa menivät.
Happy Hour toimii
Palloliitto otti tapauksesta opikseen ja tiedotti parannuksista, joilla vastaava farssi pyritään estämään: myyntipisteitä ja sisääntuloväylien lukumäärää on lisätty. Myös opasteita on lisää niin saapumisväylille kuin saniteettitiloihinkin. Stadionin ulkopuolella päivystääkin lukuisia opastajia vihreissä OPAS-paidoissa.
Katsojia on myös pyydetty saapumaan ajoissa, mielellään tuntia ennen avauspotkua, jotteivat jonot pääsisi kasvamaan liian suuriksi. Väkeä houkutellaan ajoissa paikalle muun muassa happy hour -tarjouksin: nakkimukin ja oluen saa halvemmalla, kun ne ostaa viimeistään puolta tuntia ennen ottelun alkua.
Kaikki keinot ovat käytössä ja ne tuntuvat toimivan. Väkeä lappaa sisään tasaiseen tahtiin, eikä minnekään näytä muodostuvan pahempia jonoja. Käytävillä pääsee kulkemaan vapaasti ja matsieväät saa ostaa rauhassa. Jonoa ei muodostu edes varttia ennen avauspotkua. Yleisö ja ennen kaikkea kisajärjestäjä on selvästi ottanut opikseen.
Pohjoiskaarre, Suomen maajoukkuekannattajien katsomolohko, alkaa täyttyä kunnolla varttia ennen ottelun alkua. Kannattajat hakeutuvat fanikatsomon keskelle, missä tunnelma näyttää silminnähden tiiviiltä. Ottelutapahtumassa on suositeltu maskin käyttöä, mutta monella se on jäänyt taskuun.
Tunnelma tiivistyy entisestään, kun näyttävä valoshow käynnistyy. Stadionin tauluilla näytetään videota Huuhkajien parhaista hetkistä. Viimeisetkin lähes 32 000 katsojasta ovat pikkuhiljaa löytäneet paikoilleen.
Edellisissä otteluissa Stadionin äänentoisto on saanut kritiikkiä, mutta nyt äänet kuuluvat selkeästi ja kovaa. Se ei ole ihme, sillä kentän tasolle on viety 18 kaiutinta. Ratkaisu on tilapäinen, ja ensi kevääksi on tarkoituksena rakentaa pysyvästi toimiva järjestelmä.
Kannattajat heittävät ilmaan konfetteja, ja meteli yltyy. Toisessa päässä muutamakymmenpäinen ranskalaiskannattajien joukkio sytyttää savun. Sen katku leijailee myös vieressä sijaitsevaan mediakatsomoon.
Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, jollaista Suomessa ei ole nähty sitten koronapandemian alkamisen. Edellisessä Huuhkajien kotiottelussa Ukrainaa vastaan lehtereille otettiin 29 485 katsojaa, mikä oli Olympiastadionin suurin yleisömäärä kahdeksaan vuoteen. Nyt paikalla on yli parituhatta katsojaa enemmän ja panoksetkin ovat kuukauden takaista suuremmat.
Suomen maajoukkueen kannattajat pitävät ääntä ensiminuuteista alkaen. Eikä pelkästään Pohjoiskaarre, sillä ryhdikkäät ”Oi Suomi on!” – huudot kantautuvat tasaisesti ympäri stadionia.
Joko nyt?
Kannustusta Huuhkajat tarvitseekin, sillä vastustaja Ranska on supertähtiä vilisevä hallitseva maailmanmestari. PSG-tähti Kylian Mbappen ja kumppaneiden palkkapussit pesevät suomalaisten vastaavat monikymmenkertaisesti, eikä joukkueiden syyskuinen kohtaaminen Lyonissa jättänyt mitään arvailujen varaan. Ranska oli parempi kaikilla osa-alueilla, ja Antoine Griezmannin ja Karim Benzeman yhteispeli oli paikoitellen jalkapallotaidetta.
Nyt Ranska on kuitenkin jo varmistanut MM-kisalippunsa, eli lopputuloksella ei ole sille suurempaa merkitystä. Lisäksi Suomella on aikaisempaakin kokemusta Ranskan kaatamisesta. Vuosi sitten Huuhkajat kukisti harjoitusottelussa Pariisissa Ranskan 2-0 Marcus Forssin ja Onni Valakarin osumilla.
Molemmat Ranskan kaatajat aloittavat vaihtopenkin puolelta, mutta uudemmista maajoukkuetulijoista päävalmentaja Markku Kanerva on nostanut avauskokoonpanoon KuPS:n Urho Nissilän. Toppariosastolla vastuuta saavat voitokkaan Bosnia-ottelun tapaan Leo Väisänen, Robert Ivanov ja Daniel O’Shaughnessy.
Nissilästä on kuoriutunut nopeasti myös yksi kannattajien suosikeista. Keskikenttäpelaajan onnistunut suoritus saa Pohjoiskaarteen hoilaamaan Nissilän nimeä.
Kun Suomi saa ensimmäisen kulmapotkun, myös eteläisessä päädyssä noustaan seisomaan ja haukotaan henkeä. Rasmus Schüllerin pallonriisto ja siitä käynnistynyt vastahyökkäys saa 32 000 katsojaa lähes hurmioon. Glen Kamaran veto saa kannattajat puolestaan mylvimään – siitäkin huolimatta, että kuti menee monta metriä ohi maalin. Tänään taistellaan tärkeistä pisteistä.
Toisessa päässä Lukas Hradecky onnistuu pitämään maalinsa koskemattomana, ja tauolle lähdetään 0–0-tasatilanteessa. Suomi on taistellut hyvin ja pelitapahtumat ovat pitäneet yleisön jännityksessä, sillä kovin moni ei ole uskaltanut jättää paikkaansa ja poistua ajoissa tauolle, vaikka edellisestä ottelusta päätellen niin olisi varmaan kannattanut tehdä.
Pääkatsomon käytävillä onkin hetken päästä ahdasta, kun tuhannet katsojat purkautuvat samaan aikaan janoisena. Vuonna 1938 valmistuneen stadionin käytävät ovat kapeat, eikä remonttikaan ole tuonut ongelmaan kunnon ratkaisua.
Nyt jännitetään vain, toteutuuko Huuhkajien kapteeni Lukas Hradeckyn toive.
– Toivottavasti kaikki pääsevät kuselle, totesi Huuhkaja-vahti ottelua edeltäneessä tiedotustilaisuudessa.
Moni hapuaa vessaan, mutta käytävällä ei täydy pyörähtää täyttä kierrosta ympäri wc-kyltin havaitakseen. Opasteita on todellakin lisätty. Nopeimmat pääsevät vessaan ja myyntipisteille jonottamatta, kun mattimyöhäisten kohtalona on päätyä kiemurtelevan jonon hännille.
– Ei tämä ole mitään Ukraina-peliin verrattuna, joku huikkaa jonosta.
Rohkeimmat lähtevät ja yrittävät löytää tiensä hehkutettiin wc-maailmaan, joka löytyy pääkatsomon toiselta puolelta. Kylttiopastukset tosin alkavat vasta kannattajien kansoittamasta Pohjoispäädystä – jonne sinnekin on tuotu kymmenien bajamajojen rivi.
Kuuntele Matti Härkösen puoliaikashow alla olevasta soittimesta:
Matka stadionin toiselta puolelta on yllättävän pitkä, ja pettymys on valtaisa, kun vastassa on portaiden päästä alkava jono. Eräs kannattaja tyhjentää rakkoaan wc-maailmaan ohjaavan kyltin vieressä olevaan tolppaan.
Toinen jakso on alkamassa, kun arviolta parisen sataa katsojaa on vielä vessajonossa. Joku purkaa ärtymystään kiroten ja käynnistää kännykästä ottelulähetyksen. Naisten puolelle pääsee kuitenkin sujahtamaan jonon toiselta puolelta, sillä jono on ainoastaan miesten puolelle.
– Tulkaa tänne, täällä on ihan tyhjää, mieskannattaja opastaa kavereitaan naisten puolelle ja jono nytkähtää.
Nopeasti kansa kuitenkin kaikkoaa ja löytää tiensä takaisin katsomoon, sillä myyntipisteillä ei wc-maailmasta poistuessa ole enää juurikaan jonoja.
Fiksuimmat tekevät ostoksensa nyt.
Viimeisetkin vessajonoon jämähtäneet ehtivät juuri katsomoon, kun vaihdosta sisään tullut Real Madrid -tähti Karim Benzema vie Ranskan johtoon. Ranska ei säästele supertähtiään, sillä sisään on otettu Benzeman lisäksi myös Bayern Münchenin Kingsley Coman.
Suomen tilanne MM-jatkokarsintapaikan kannalta näyttää huonolta, mutta kannattajat eivät lamaannu. Koko stadion, muutamaa kymmentä ranskalaisfania lukuunottamatta yltyy ”Suomi!” -huutoihin lähes välittömästi maalin jälkeen.
Se ei kuitenkaan auta. Kymmenen minuuttia edellisestä, ja Mbappe iskee Ranskan jo 2–0-johtoon. Suoritus on ilmiömäinen ja saa vaihtopenkillä myös joukkuekaveri Antoine Griezmannin taputtamaan. Suurin osa yleisöstä hiljenee hetkeksi, mutta Eteläisessä päädyssä osa nuorista kannattajista vaikuttaa olevan paikan päällä juuri Mbappen takia.
Tilannetta synkistää entisestään lohkon toisen MM-karsintaottelun tilanne. Ukraina johtaa Bosnia-Hertsegovinaa, mikä merkitsee, että MM-jatkokarsintaan edetäkseen Suomen olisi iskettävä viimeisen vartin aikana kolme osumaa.
Pari katsojaa tekee omat johtopäätöksensä, ja poistuu stadionilta.
Pettymys vaihtuu ylpeyteen
Suurin osa kuitenkin jää. Kannattajat jaksavat kannustaa viimeiseen saakka ja Suomen kulmapotkun kohdalla meteli yltyy: siitäkin huolimatta, että tehtävä on käytännössä mahdoton.
Monikaan tuskin uskoo Huuhkajien nousevan, mutta Suomen esitykseen on vaikeaa olla pettynyt. Jos peli pyöri Lyonissa vain yhdessä päässä, sai Suomi nyt luotua kelpojakin maalipaikkoja.
Ranska puolestaan on osoittanut, että sen pelaajamateriaali on maailman absoluuttista huippua. Tasoero on valtaisa, kuten Mbappen suorituksista näkyy. Nämä kaverit pelaavat illasta toiseen maailman parhaita pelaajia ja joukkueita vastaan.
Jälleen yksi lähellä oleva MM-kisapaikka on lipumassa pois käsistä, mutta ilmassa ei ole turhautuneisuutta tai pettynyttä aggressiivisuutta.
Eikä yleisö vielä edes tiedä, mikä sitä odottaa.
Kun italialainen päätuomari Marco Guida viheltää ottelun päättyneeksi, ei stadionia valtaa syvä hiljaisuus. Kentälle ryntää arviolta parikymmentä nuorehkoa kannattajaa.
Osa hyppää kentälle Suomen vaihtoaition takaa, mutta suurin osa viheriölle pyrkivistä lähtee stadionin eteläpäädystä. Järjestyksenvalvojat toimivat näille nuorille vain pujottelukeppeinä, kun he pyrkivät vauhdilla kohti idoleitaan. Suomen pelaajat saavat olla rauhassa, sillä kohteena ovat Ranskan supertähdet.
Suomalaiskannattajat ilmaisevat mielipiteensä tempauksesta buuaten. Järjestyksenvalvojilla on täysi työ saada kentälle ryntääjät kiinni, mutta muutaman minuutin kuluttua viimeinenkin heistä saatu poistettua kentältä.
Samaan aikaan Suomen joukkue on kokoontunut kentän keskelle ympyrään, jossa he ovat viettäneet yhdessä jo tovin. Kannattajille on pian kerrottavaa, sillä ikoninen topparikaksikko Paulus Arajuuri ja Joona Toivio päättää maajoukkueuransa tähän sateiseen tiistai-iltaan. Vielä EM-kisoissa kaksikko nähtiin kentällä Suomen jokaisessa ottelussa, mutta syksyllä peliaika on vähentynyt. Ranska-ottelua kaksikko on seurannut penkin puolelta.
Molemmilla on päällään ”Pohjoiskaarre – kiitos kaikesta” -paidat. Hetken päästä sama teksti ilmestyy stadionin valotaululle höystettynä Toivion ja Arajuuren kuvilla. Huuhkajat lähtee kiertämään stadionia ja kiittämään kannattajia tuesta.
– Heeeei, Arajuuri, Hu, ha! Väistäkää, pulkka tulee jo!
Pohjoiskaarteen edessä aika pysähtyy. Tappiosta huolimatta hetki on tunteikas. Kannattajat villiintyvät varsinkin Toivion ja Arajuuren huudattaessa lehtereitä. Arajuuri saa kuulla hänelle tehtyä kannatuslaulua lukuisia kertoja ja Joona Toivion nimi raikaa useampaan otteeseen – nyt viimeistä kertaa. Se herkistää.
Megafoniin tarttuu tuttuun tapaan myös kapteeninnauhaa ottelussa kantanut Lukas Hradecky. Kannattajien ikisuosikki jaksaa huudattaa tihkusateesta huolimatta.
Fanien ja pelaajien yhteinen MM-kisaunelma on jälleen kerran livennyt käsistä, mutta pettymys kaikkoaa nopeasti. Stadionilta ei purkaudu läjäpäin pettyneitä kannattajia. Kenenkään poskilla ei näy kyyneleitä, ja päivystävät poliisipartiotkin saavat olla rauhassa aggressiivilta vihanpurkauksilta.
– Ei harmita yhtään. Hieno peli oli ja Suomi pelasi hyvin. Kiitos siitä, tiivistää eräs kannattaja.
– Ainakaan ei tarvitse lähteä Qatariin, kuuluu puolestaan helpottunut henkäys käytävältä.
Katsojat jatkavat matkaansa tihkusateisiin tiistaiyöhön. Unelma näistä MM-kisoista on nyt lopullisesti haudattu, mutta tulossa on uusia.
Toivottavasti sellaisia, joissa ei tarvitse miettiä ihmisoikeusrikkomuksia.
Lue myös: