Banner Before Header

Ikijään sulaminen paljastaa yhä enemmän ja yhä vanhempia muistoja menneisyydestä

Kun ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja, ikirouta, jäätiköt ja muut jäiset maa-alueet sulavat yhä nopeammin. Samalla niiden kätköistä paljastuu esineitä, eläimiä ja ihmisiäkin. Jotkin jäänteet ovat olleet pakastetta jopa kymmeniätuhansia vuosia. Mitä paksumpi jää, sitä vanhempia asioita se kätkee.

Ne antavat arvokasta tietoa kaukaisista ajoista ja elämän evoluutiosta, mutta sulamisella on myös erittäin vakava huono puoli: hapelle altistuessaan löydöt eivät enää ole turvassa tuholta. Kaikkia paljastuneita esineitä tuskin saadaan ajoissa konservoitaviksi.

Norjassa Oslon yliopiston kulttuurihistoriallinen museo ja Innlandetin lääni perustivat kymmenen vuotta sitten jääarkeologisen Secrets of the Ice -ohjelman (siirryt toiseen palveluun). Sellaista arkeologian haaraa ei vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kannattanut ajatellakaan.

Yksi norjalaislöydöistä ylitti viime kuussa uutiskynnyksen täällä Suomessakin: Digervardenin vuoren jääalueelta seitsemän vuotta sitten paljastunut esihistoriallinen suksi oli saanut parin (siirryt toiseen palveluun). Se on ainutlaatuisen hyvin säilynyt.

Tapa, jolla suksi saatiin talteen on ilmastonmuutoksen ajalle hyvin kuvaava: ”Aina siitä asti, kun poikkeuksellinen suksi löytyi, olemme tarkkailleet sulamista sitkeästi ja toivoneen, että jäästä paljastuu toinen”, tutkijat kertovat Secrets of the Ice -ohjelman verkkosivulla.

Kun Digervardenia kartoitettiin vuonna 2016, jääpeite ei vielä ollut alkanut kutistua. Tämänvuotiset satelliittikuvat kertoivat toista. Niinpä arkeologit riensivät ensimmäisen suksen löytöpaikalle. Pari pilkotti jäästä vain viiden metrin päässä.

Vuosi sitten Secrets of the Ice esitteli The Holocene (siirryt toiseen palveluun) -tiedelehdessä jotakin yhtä poikkeuksellista kuin tämänsyksyinen suksilöytö: Jotunheimenin vuoristossa sijaitsevalta Langfonnen jääalueelta oli saatu talteen kaikkiaan 68 nuolta.

Nuorimmat ovat keskiajalta, vanhimmat kivikaudelta, noin kuuden vuosituhannen takaa. Niin vanhoja nuolia Pohjois-Euroopasta ei ennestään tunnettu.

Digervarden ja Langfonne ovat jääalueita mutta eivät jäätiköitä, koska jää ei liiku. Jäätikön alkuja ne olisivat voineet olla, jos jää olisi aikoinaan kasvanut kyllin paksuksi lähteäkseen liikkeelle. Nyt jää sen sijaan hupenee nopeasti.

Varsinaisilta jäätiköiltä vanhoja arkeologisia tai paleontologisia löytöjä ei juuri ole odotettavissa, ei ainakaan ehjiä. Suuren massan hidas mutta armoton liike hieroo ja rusentaa jäätikön sisään jääneet esineet ja vainajat.

Langfonne on menettänyt suurimman osan jäästään kahden viime vuosikymmenen aikana. Vain alle kolmannes on jäljellä. Alta on paljastunut vaaleanharmaata kalliota, jota ei täplitä jäkälä eikä sammal.  Kuva: Secrets of the Ice

Ilmastonmuutoksen ennustetaan sulattavan vähitellen kaiken jään Norjankin vuorilta. Muutos on jo vauhdissa ja kiihtyy entisestään. Arkeologeille se tarkoittaa yhä suurempaa kiirettä saada löydöt talteen.

Tuhoutumisvauhti riippuu myös materiaalista. Kivinen tai metallinenkin nuolenkärki kyllä säilyy paljaassa kivikossa mutta orgaaniset aineet eivät selviä pitkään alettuaan sulaa.

Ötzi tarvitsee yhä jäätä

Jos Digervardenin hiihtäjälle kävi aikoinaan onnettomasti ja hänen ruumiinsa löytyy, hän ei ole ensimmäinen muinainen vainaja, jonka jää luovuttaa.

Kuuluisin on tietysti Alppien jäämies, Ötzi (siirryt toiseen palveluun), jonka ruumiin löytymisestä Italian ja Itävallan välisiltä vuorilta tuli juuri kuluneeksi 30 vuotta. Vuoriston kuivissa ja kylmissä olosuhteissa hän oli muumioitunut nopeasti, ja jää oli säilyttänyt muumion 5 200–5 300 vuotta.

Muumiota on pidettävä jäätikön olosuhteita jäljittelevässä tilassa. Ötziä suojellaan niin pakkasasteilla kuin antamalla hänelle muutaman kerran vuodessa suihku. Steriili vesi jäätyy tukemaan muumiota.

Alppien jäämiehen lisäksi tiede tuntee Kanadan jäämiehen, 300–550 vuotta sitten kuolleen Kwäday Dän Tsʼìnchin. (siirryt toiseen palveluun) Hänelle annettu nimi, ”Kauan sitten elänyt ihminen, joka löytyi”, on etelätutchonen intiaanikieltä.

Hänen ruumiinsa löytyi Tatshenshini-Alseikista Brittiläisestä Kolumbiasta vuosikymmen Ötzin jälkeen. Terveen nuorukaisen kuolinsyyksi arvellaan paleltumista, vaikka hänellä oli taskurottien nahoista tehty kaapu, yhtä lämmin kuin nykyiset untuvamakuupussit.

Isotooppitutkimusten perusteella hän oli kulkenut sisämaan ja rannikon väliä, ja niin oli kaapukin: se oli tehty sisämaassa mutta korjaamiseen oli jossakin vaiheessa käytetty sinivalaasta saatua jännettä.

Ötzin ja Kwäday Dän Tsʼìnchin tavoin jäämuumioiksi on päätynyt muitakin ihmisiä. Siperian ikiroudasta on löydetty muun muassa tatuoitu prinsessa, joka kuoli rintasyöpään 2 500 vuotta sitten, ja suunnilleen samaan aikaan elänyt teinityttö, jota aseittensa takia luultiin pitkään nuorukaiseksi.

Alaskan Troija

Arktinen maailma on täynnä ihmeellisen hyvin säilyneitä löytöjä, joista avautuu ikkuna esihistorian metsästäjä-keräilijöiden elämään – tai oli, sanoo skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologi Rick Knecht.

Ilmastonmuutoksen vuoksi ikirouta ei enää ole ikuista, ei Siperiassa eikä myöskään Alaskassa, jossa Knecht johtaa Nunalleqin alueen tutkimuksia.

Aloittaessaan työnsä Alaskassa 12 vuotta sitten Knecht luuli tutkivansa keskivertokylän raunioita 500 vuoden takaa, mutta ne osoittautuivatkin ”yup’ikien Troijaksi”, ainutlaatuiseksi kuvaksi intiaanien sodankäynnistä, hän kuvailee The New York Times (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Alueella oli vuosisatojen ajan muisteltu, miten vihollisheimo oli sodassa tappanut kaikki asukkaat kylästä, jonne se oli tehnyt kostoiskun, kun soturit olivat sieltä poissa. Löytöjen perusteella kyseessä saattoi hyvinkin olla Knechtin tutkima kylä.

Sen viimeisistä hetkistä kertovat sadat liuskekivestä tehdyt nuolenkärjet ja talojen palaneet jäänteet. Pitkin poikin levinneet luut ovat peräisin ainakin 28 vainajasta. Kaikki olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Useiden kädet oli sidottu ruohosta punotulla köydellä, ja joidenkin kaula oli katkaistu.

Siperian talvet ovat lämmenneet 50:n viime vuoden aikana 2–4 astetta. Ikiroudan sulaminen on noidankehä: mitä lämpimämpää on, sitä enemmän routa sulaa, ja mitä enemmän routa sulaa, sitä enemmän ilmaan vapautuu lämpenemistä aiheuttavia kaasuja.

Ikiroudasta paljastuvia muinaislöytöjä uhkaavat sulamisen synnyttämien lampien ja hapen vaikutusten lisäksi ryöstelijät.

Kun Siperian routaisesta maasta alkaa pilkottaa mammutin syöksyhammas, ryöstäjät pumppaavat vettä sen päälle sulattaakseen sen irti. Syöksyhampailla on tuottoisat mustat markkinat. Ikiroudasta nousseiden esineiden poimimista omaan taskuun on havaittu myös Alaskassa.

Jää sulaa, eroosio nakertaa

Kolme vuotta sitten Antiquity (siirryt toiseen palveluun) lehdessä julkaistiin artikkeli, jota varten iso joukko asiantuntijoita Yhdysvalloista, Kanadasta, Venäjältä, Norjasta, Tanskasta ja Skotlannista oli kammannut kulttuuriperintöä listaavia tietokantoja.

He löysivät arktisilta alueilta 180 000 arkeologista kohdetta mutta sanoivat, että todellinen luku lienee vielä suurempi. Venäjältä puuttuu tietoa, ja kohteen määrittely vaihtelee maittain, mutta paljon on joka tapauksessa tutkimatta.

Arktisten alueiden ilmastonmuutos on muita nopeampaa, ja pohjoisten rannikoiden eroosio voimistuu, koska merenpinta nousee, meret ovat avoinna aiempaa pitempään ja myrskyjen ennustetaan yltyvän.

Rannikot ovat seutua, jonne ihmiset aikoinaan mieluiten asettuivat. Sieltä asutuksen muistot myös herkimmin katoavat. Arktinen rannikko on ilmastonmuutoksen eturintama.

Monet arkeologiset kohteet ovat olleet jään suojissa jopa kymmeniätuhansia vuosia. Nyt kulttuuriperintöämme uhkaa katastrofaalinen menetys, ennen kuin se ehtii auttaa meitä ihmiskunnan tarinan palapelin kokoamisessa, tutkijat murehtivat.

Source Link yle.fi