Ilmastopäästöjen vähentäminen tuo Ruotsiin kaivosbuumin – luonnonsuojelu ja poronhoito uhattuina

Ruotsin pohjois- ja keskiosiin suunnitellaan kymmeniä uusia kaivoksia, kertoo Dagens Nyheter -lehden selvitys.

Lehden mukaan yli 20 kaivoshanketta on saanut viranomaisten hyväksynnän jatkotyöstämiseen. Lisäksi puolen tusinaa muuta hakemusta on käsittelyssä.

Hankkeiden taustalla on teollisuuden pyrkimys lopettaa ilmastonmuutosta edistävien kaasujen päästöt ja siirtyä päästöttömään teknologiaan. Tämä vihreä siirtymä edellyttää suurta lisäystä tiettyjen mineraalien käyttöön. Ruotsin kallioperässä näitä mineraaleja, kuten nikkeliä, kobolttia, grafiittia ja kuparia olisi tarjolla.

Mineraaleja tarvitaan muun muassa akkujen ja tuulivoimalaitosten rakentamiseen. Tarve on suuri, sillä fossiilisen energiankäytön päästöjä on vähennettävä rajusti jo lähivuosina.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut raportissaan, että sähköauton rakentaminen vaatii kuusi kertaa enemmän mineraaleja kuin polttomoottoriauton, ja tuulivoimala kuluttaa mineraaleja yhdeksänkertaisesti kaasuvoimalaan verrattuna.

Uudet kaivokset kohtaavat vastustusta, sillä varsinkin avolouhokset ja niistä tuleva valtava louhosjätteen määrä muuttavat maisemaa ja luontoa rajusti. Vastarinnassa ovat myös saamelaiset ja poronhoitajat.

Saamelaisten oikeudet laissa, mutta eivät käytännössä

Ruotsissa saamelaisten oikeudet poronhoitoon ja omaan kulttuuriinsa on kirjattu lakiin. Ongelmana on, etteivät säädökset ulotu kaivostoiminnan säätelyyn.

Poronhoito vaatii erittäin paljon maa-alaa. Sitä on vuosikymmenten saatossa nipistetty monenlaisin perustein.

Säädökset eivät pakota toimijoita ottamaan huomioon useiden hankkeiden yhteisvaikutusta. Tästä syystä laki on epäreilu, koska se loppujen lopuksi jättää perusoikeudet huomiotta, sanoo Ruotsin maatalousyliopiston dosentti Kaisa Rautio Dagens Nyheterille.

– Ei voida puhua vain yhdestä kaivoksesta erikseen. Konflikti olisi aivan erilainen, jos saamelaiskylillä olisi maansa tallella, ja vasta sitten tulisi kaivos. Eli vesivoimaa, metsänkäyttöä, petoeläimiä, tuulimyllyjä ja infrastruktuuria ei olisi. Tämä kumuloituva vaikutus on olennainen, jotta ymmärtää tilanteen., hän sanoo.

Ruotsissa ehkä eniten huomiota on saanut kiista Kallakin kaivoksesta (luulajansaameksi Gállok). Brittiläinen kaivosyhtiö Beowulf haluaa avata alueelle rautamalmikaivoksen. Alueen saamelaisasukkaat vastustavat kaivosta kiivaasti.

Beowulfin mukaan kaivos toisi työpaikkoja ja sen 13 neliökilometrin vaatima alue olisi vain 0,5 prosenttia Jåhkågasskan kylän poromaista. Poronomistajat huomauttavat, että kaivos halkaisisi poronhoitoalueen kahtia. Porot pitäisi viedä laitumelta toiselle kuorma-autoissa. Kallakin louhos ei sitäpaitsi tuottaisi vihreän siirtymän tarvitsemia mineraaleja, vaan tavallista rautamalmia.

Ruotsin hallitus pohtii nyt, missä määrin saamelaisten oikeudet poronhoitoon voivat vaikuttaa kaivoshankkeisiin. Kaisa Raution mielestä ainakin kaikkein vahingollisimmat hankkeet pitäisi saada siivilöityä pois.

Luonnonsuojelijat kahden tulen välissä

Ilmastonmuutoksen estäminen tuottaa päänvaivaa luonnonsuojelijoille. Ilmastonmuutoksen estäminen on välttämätöntä, mutta millä torjua päästöttömän teknologian aiheuttamat haitat luonnolle?

DN:n haastattelema Ruotsin luonnonsuojeluliiton pääsihteerin Svante Axelssonin mukaan paljon on tehtävissä.

Hänen mukaansa jo olemassa olevista kaivoksista voidaan saada enemmän irti. Kaivostoimintaa voidaan myös saada ympäristöystävällisemmäksi sähköistyksen, automatisoinnin ja robotisoinnin avulla.

Toiseksi Axelsson painottaa materiaalien kierrätystä. Louhintaa voidaan vähentää selvästi kierrättämällä jo olemassa olevaa materiaalia.

Kaivokset edullisia, kierrätys kallista?

Myös ympäristöjärjestö Greenpeacen kampanjapäällikkö Carl Schlyter painottaisi kierrätystä. Hän huomauttaa, että Ruotsin lainsäädäntö kannustaa perustamaan kaivoksia, mutta ei kierrättämään sieltä saatua materiaalia.

– Kaivoksia on verotettava enemmän, maaperän kaivamisen on oltava kallista, mutta kierrättämisen halpaa. Nykyään se on päinvastoin.

Schlyterin mukaan mineraalien kaivamisesta ei peritä lainkaan veroja, ja kaivosyhtiöt saavat lisäksi suuret alennukset sähkömaksuista. Sensijaan kierrätystä tekeville pienyrityksille ei anneta lainkaan tukia, hän sanoo DN:lle.

Jos vihreä siirtymä edellyttää lisää luonnonresurssien käyttöä, on suuntaus väärä, Schlyter sanoo.

– Uudenlainen teollisuus tulee olemaan jo valmistuessaankin myöhässä. Olemme silloin jo ehtineet tuhota ilmaston, ennustaa Carl Schlyter.