Banner Before Header

Jopa yli 100 000 euron laskuja puretuista talokaupoista – 5 tapausta, joissa myyjälle kävi kehnosti

Talokaupoista väännetään säännöllisesti käräjillä rakennuksista löytyneiden virheiden takia.

Talokaupan purku on suuri tragedia paitsi ostajalle myös myyjälle, joka häviää riidan.

Viisi esimerkkitapausta hovioikeuksiin saakka menneistä kaupoista osoittavat, että kulut nousevat helposti jopa satoihin tuhansiin euroihin.

Hovioikeuksien ratkaisut ovat kolmen viime vuoden ajalta.

Talokauppa purettiin ja myyjä maksoi 103 000 euron oikeuskulut

Pirkanmaalainen talo myytiin 2015. Talossa kuntotarkastuksen tehnyt kokenut yrittäjä ei kertonut ostajalle mitään pytingin riskirakenteista.

Muutama kuukausi kului, ja selvisi, että kaikki ulko- ja väliseinät olivat tuhoutuneet lähes metrin korkeuteen saakka. Kunnostus olisi maksanut 170 000 euroa.

Kahden tuomioistuimen päätösten mukaan kuntotarkastuksen tehnyt yrittäjä oli töpeksinyt perusteellisesti. Kokemusta insinööriltä ei puuttunut – hän oli tehnyt uransa aikana jopa pari tuhatta kuntotarkastusta, ja ostaja ja myyjä hyväksyivät hänet tarkastuksen tekijäksi.

Ostajapariskunnan tietämys rakentamisesta oli olematon. Tärkeintä oli löytää talo, jossa ei tarvitsisi remonttia juuri tehdä ja sellaisen piti 1983 rakennetun tiilivuoratun talon olla.

Talo oli tehty valesokkelille, kuten kymmenet tuhannet muutkin sen ajan talot.

Muutama kuukausi myöhemmin ostaja tutkitutti talon rakenteet uudelleen ja teetti sisäilmatutkimuksen. Nyt talon ulkoseinistä ja väliseinistä paljastui kosteus- ja mikrobivaurioita.

Edessä olisi ollut kallis ja aikaa vievä remontti. Kosteus oli päässyt puutteellisesti eristetystä betonilaatasta seinärakenteisiin.

Pirkanmaan käräjäoikeus purki talokaupan eikä Turun hovioikeus muuttanut ratkaisua. Hovioikeudessa kuultiin todistajana tutkijaa, joka on ollut mukana valtakunnallisissa hometutkimuksissa. Hän piti kuntotarkastuksen tehneen yrittäjän toimintaa ammattitaidottomana, koska tämä ei ollut merkinnyt raporttiinsa mitään riskirakenteista.

Hovioikeus purki 240 000 euron kaupan. Myyjä joutui palauttamaan kauppahinnan ja maksamaan riidan 103 000 euron oikeuskulut.

Hovioikeuden ratkaisu on kolmen vuoden takaa.

”Erittäin hyvässä” talossa oli paljon vikoja – myyjälle 65 000 euron lasku

Lapsiperhe teki kaupat omakotitalosta, jota myyntiesitteessä kuvattiin ilmaisulla ”erittäin hyvä”. 120-neliöisen talon hinta oli 190 000 eurolla.

Perhe sairastui pian muuton jälkeen silmä-, korva- ja nielutulehduksiin. Sairastelujen syyksi asukkaat arvelivat seinistä löytynyttä kosteutta. Omistajat vaativat myyjältä kanteella kaupan purkamista ja rahojaan takaisin.

Talosta löytyi lähes 100 000 euron edestä korjattavaa: rakenteissa oli kosteutta, valesokkelin kautta oli kosteutta päässyt ulkoseiniin ja vesikattokin oli elinkaarensa päässä.

Edellinen omistaja asui talossa kuusi vuotta ja teki paljon remonttia, mutta lopputulos ei ollut paras mahdollinen – uutta oli rakennettu vanhojen rakenteiden päälle. Osa talon vaurioista oli sellaisia, ettei myyjäkään tiennyt niistä mitään.

Ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa ei ilmennyt ongelmia. Myyjä kiisti ostajan vaatimukset, mutta oli valmis 12 500 euron hinnanalennukseen. Myyjä myönsi ulkoseinien alaosien remontin tarpeellisuuden.

Monet muut ostajan mielestä selvät virheet myyjä kuittasi toteamalla, että ne oli tehty oman aikansa rakennusmääräysten mukaan. Talo oli rakennettu 1979–1980.

Keväällä 2019 Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus purki kaupan ja määräsi myyjän palauttamaan koko kauppahinnan ostajille. Ratkaisun mukaan talon ulkoseinissä ja kantavissa rakenteissa oli virheitä.

Oikeus arvioi asiantuntijoiden laskelmiin perustuen korjausten maksavan 80 000–90 000 euroa.

Korjauskustannukset olivat olennaisesti suuremmat kuin mihin ostajat olivat varautuneet. Oikeus piti ilmeisenä, että kauppaa talosta ei olisi tehty, jos sen kunto oli tiedossa.

Käräjäoikeuden ratkaisuun pettynyt myyjä valitti Helsingin hovioikeuteen, joka ei käräjäoikeuden ratkaisua muuttanut.

Myyjäpariskunta hävisi kiinteistöriidan ja joutui maksamaan myös vastapuolen oikeuskulut. Myyjän omat kulut olivat noin 19 000 euroa ja ostajan noin 46 000 euroa eli yhteensä 65 000 euroa.

Myyjän antamat virheelliset tiedot toivat lähes 80 000 euron oikeuskulut

Kymenlaaksossa valmisteltu talokauppa poiki erikoisen oikeusjutun, joka maksoi 80-vuotiaalle myyjälle oikeuskuluina lähes 80 000 euroa ja kauppa purettiin.

Hehtaarin tontilla joen tuntumassa seisovasta talosta oli tulossa kaupat 180 000 eurolla.

Myyntiesitteen mukaan kokonaispinta-alaltaan 250-neliöinen talo oli rakennettu 1941.

Ostajapariskunta halusi rakentaa tontille rantasaunan, kun myyjän mukaan rakennuslupakin oli kunnossa ja vesihuolto hoituisi omasta kaivosta.

Kauppakirja tehtiin ja käsirahana pariskunta antoi 5 000 euroa. Kuukauden kuluttua oli tarkoitus maksaa loppusumma.

Kuukauden aikana pariskunta sai tietoonsa, ettei kaivovesi ollut juomakelpoista, kuten myyjä lupasi. Tontille ei saanut rakentaa rantasaunaa ilman poikkeuslupaa, sillä yleiskaavassa alue olikin maatalousmaata. Rakennuslupaa tontille ei ollut edes haettu, vaikka myyjä osoitti kuopankin, joka oli kaivettu saunalle.

Talo olikin vuodelta 1920, ja sitä oli laajennettu 1941. Pinta-ala oli 50 neliötä kerrottua pienempi.

Ostaja halusi peruuttaa kaupan, sillä myyjä oli antanut tarkoituksellisesti virheellisiä tietoja.

Yllättäen myyjä nostikin kanteen ja vaati ostajaehdokkailta 65 000 euron vahingonkorvauksia. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Oikeuden mukaan kaupan purkaminen oli perusteltua eikä myyjällä ollut oikeutta vahingonkorvaukseen.

Itä-Suomen hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Koska myyjä hävisi juttunsa, hänen oli maksettava kaikki oikeuskulut.

Upottavalle tontille rakennettu talo toi myyjille 130 000 euron oikeuskulut

Eläkeläispariskunnan rakentaman talon myynti osoittautui suureksi tragediaksi. Talo myytiin kahdeksan vuotta sitten 175 000 eurolla, ja kauppa peruttiin viime kesänä.

Purku sinetöityi kesällä Helsingin hovioikeuden ratkaisulla. Myyjä joutui palauttamaan kauppahinnan ja maksamaan oikeus- ja selvittelykuluja 130 000 euroa.

Upottavalle maaperälle rakennettu talo oli tosiasiassa niin huonossa kunnossa, että uuden rakentaminen olisi tullut huomattavasti halvemmaksi kuin vanhan remontointi asuttavaan kuntoon.

Pariskunta rakensi talon kodikseen noin 40 vuotta sitten. Rakennuksesta paljastui kaupan jälkeen useita virheitä. Talo oli painunut ajan saatossa savimaahan, ja ostajan oli lopulta muutettava talosta.

Ennen kaupan tekoa ostaja tutustui kuntotarkastusraporttiin. Hän ei löytänyt huomautettavaa, mutta vajaat kolme vuotta talossa asuttuaan hän kirjasi pitkän listan rakennusvirheitä.

Pohjavesi oli korkealla, ja kosteus aiheutti ongelmia. Tiilimuuratut seinät olivat murtuneet, räystäät roikkuivat, harja oli painunut notkolle talon vajotessa ja lattiat olivat vinot.

Ostaja teetti selvityksiä siitä, miten perustuksen alla olevaa maaperää olisi mahdollista vahvistaa. Asiantuntijat totesivat, ettei mitään varmaa menetelmää ollut olemassakaan.

Tarkemmissa tutkimuksissa rakenteista löytyi mikrobivaurioita, joiden vuoksi talossa ei ollut terveellistä asua. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus totesikin ratkaisussaan 2019, että talo oli mikrobien vuoksi asumiskelvoton.

Myyjien korkea ikä olisi puoltanut oikeudenkäyntikulujen alentamista, mutta oikeus muistutti, että he myivät rakennuttamansa talon ja jättivät kertomatta virheistä ostajalle eikä kuluja alennettu.

Talokaupasta tuli kuluja kolmelle toimijalle – myyjälle lähes 150 000 euroa

Talokauppojen oikeusriidoissa kustannukset voivat jakautua usealle maksajalle. Helsinkiläisen omakotitalon kaupasta maksettavaa saivat niin myyjä, ostaja kuin välittäjäkin. Pelkät oikeuskulut nousivat yli 120 000 euron.

Myyjän kulut ovat kaikkein suurimmat, lähes 150 000 euroa, kun hän joutui palauttamaan ostajalle vahingonkorvauksiakin noin 60 000 euroa.

Talo maksoi 440 000 euroa, ja ostaja vaati lähes koko kauppasummaa myyjältä ja välittäjältä.

Kaupat pohjoishelsinkiläisestä talosta tehtiin kahdeksan vuotta sitten. Taloa oli remontoitu useana vuotena ja muun muassa keittiö, salaojat ja katto oli uusittu. Pinta-alaksi kerrottiin 170 neliötä.

Ostajat mittauttivat neliöt. Tilaa oli noin 30 neliötä vähemmän kuin myyntiesitteessä luvattiin. Virheitä löytyi lisäksi rakenteista.

Ostaja nosti kanteen ja vaati myyjältä 221 000 euron ja välittäjältä 193 000 euron korvauksia.

Kaupungin rakennusvalvonnasta selvisi, että kaikkia tarvittavia lupia remontteihin ei ollut haettu ja taloa oli remontoitu luvatta. Myyjä ja välittäjä eivät olleet kertoneet todellista tilannetta.

Kiinteistönvälittäjä sai kritiikkiä, sillä välittäjä ei ollut selvittänyt rakennuslupia koskevia asioita ja oli antanut pinta-aloista virheelliset tiedot.

Myyjä kiisti ostajien vaatimukset ja esitti pariskunnalle yli 33 000 euron oikeudenkäyntikululaskun.

Läheskään kaikkia vaatimuksiaan ostajat eivät saaneet Helsingin oikeudessa hyväksyttyä, koska korjaukset oli tehty ja vaatimukset esitetty vasta kahden vuoden kuluttua kustannusten syntymisestä.

Ostajia käräjäoikeuden ratkaisu ei tyydyttänyt, vaikka tulossa oli noin 60 000 euron vahingonkorvaukset, koska ne menisivät osittain oikeudenkäyntikuluihin.

Hovioikeus puuttui oikeuskuluihin ja pienensi ostajan vastuita, mutta muutoin ratkaisu pysyi muuttumattomana. Kahden tuomioistuin käsittelyn jälkeen ostaja joutuu maksamaan 22 000 euron oikeuskulut, välittäjä noin 20 000 euron ja myyjä noin 92 000 euron kulut.

Source Link is.fi