Kalle Rovanperän Harri-isä herkistyi – padot murtuivat: ”Se on ollut kuule sellaista touhua…”

Entinen rallin ammattilainen Harri Rovanperä, 56, on ollut aina poikansa Kalle Rovanperän, 22, tukena. Ensisijaisesti Harri on tietenkin isä, mutta ralli on yhdistänyt isää ja poikaa tiiviisti.

Nyt kaukana Suomesta, Uudessa-Seelannissa Kalle nappasi rallin maailmanmestaruuden. Se vetää kokeneenkin rallijermun – isän – herkäksi.

– Aivan upea ja mahtava juttu, eihän siitä mihinkään pääse. Kalle on tämän itse ajanut ja ansainnut – toki Jonnen (kakkoskuljettaja Jonne Halttunen) ja Toyotan tallin panosta unohtamatta, Harri Rovanperä sanoo Ilta-Sanomille.

Nuoremman Rovanperän mestaruuden ansiosta päättyi suomalaisten pitkä kuiva kausi rallin MM-sarjassa. Edellinen suomalainen maailmanmestari oli Marcus Grönholm parinkymmenen vuoden takaa vuodelta 2002. Grönholm ajoi aikoinaan isä-Rovanperän tallitoverina Peugeot’lla.

Kalle siis toi MM-tittelillään eräänlaisen kunnianpalautuksen upeisiin sinivalkoisiin ralliperinteisiin.

– Olihan se jo aikakin, että saatiin taas suomalainen maailmanmestari. Ja toki on hienoa, että Kalle pystyi näitä Suomen mahtavia perinteitä jatkamaan, Harri Rovanperä toteaa.

Kalle ajoi ensimmäisen kerran Peugeot 206 WRC-huippuautoa isänsä sylistä jo kaksi ja puolivuotiaana Jyväskylän MM-rallin testeissä Päijälässä 2003. Jo 8-vuotiaana Kalle porhalsi F-ryhmän Toyota Starletilla 150 kilometrin tuntivauhtia ajoharjoitteluradalla.

Harri on entinen MM-sarjan rallikuljettaja ja kokenut ammattilainen. Kalle oppi lapsena pelkästään Harria seuraamalla muun muassa vasemman jalan jarrutuksen. Ylipäätään Harri-isä on mahdollistanut Kallen elämässä paljon asioita, mutta Kallen uran ammattimaistuttua hän on siirtynyt entistä enemmän taka-alalle. Isän tuki kuitenkin on ja pysyy.

Harri on tietenkin seurannut Kallen otteita tiiviisti myös kuluvalla kaudella. Kalle oli tyrmäävässä vireessä etenkin kauden ensimmäisellä puoliskolla.

– Se on ollut kuule tänä vuonna sellaista touhua, että Kalle on pystynyt rallista toiseen hämmästyttämään minua. Ehkäpä muita jopa enemmän kuin minua, Harri Rovanperä sanoo.

– Kallen perusvauhti on ollut hyvää, ja hän on pystynyt tarvittaessa vielä kiristämään kyytiä. Hän on pystynyt kontrolloimaan, sanotaanko näin. Ja paineidenkin alla on tullut hyvää jälkeä – venymiskykyä ja vauhtivaroja tuntuu tosiaan riittävän, isä-Rovanperä jatkaa.

Harri Rovanperä on mielissään etenkin siitä, että Kalle on saavuttanut huippumenestystä eri luonteisissa ralleissa sekä erilaisilla ajoalustoilla, eli lumella, soralla ja asfaltilla.

– Kisat ovat eri luonteisia. Joissain on kyse enemmän selviytymisestä. Joissain kisoissa pitää vetää ihan kaasu pohjassa koko ralli ja sitten vielä vähän kiristää loppua kohden, Rovanperä heittää edesmenneen rallilegendan Henri Toivosen sanontaa mukaillen.

Suomen MM-rallista Kallelle ei irronnut suuren yleisön himoitsemaa kotivoittoa, mutta kisan toinen sija oli erittäin tärkeä kokonaiskuvan ja MM-tittelin tavoittelun kannalta. Harri ylistää poikansa suoritusta Keski-Suomen soraränneissä.

– Jyväskylä oli tosi järkevästi ajettu. Se oli eräänlainen työvoitto, vaikka varsinaisesti se ei osakilpailuvoitto ollutkaan, Harri sanoo aitoa kunnioitusta huokuvalla äänellä.

Kysyttäessä Harri nostaa kuluvasta vuodesta esiin kohokohtia. Hänelle mieleen painui erityisesti Kallen nousu voittoon Kroatian asfalttirallin loppuhetkillä, jota esimerkiksi rallilegenda Markku Alén kuvaili yhdeksi ”kovimmista jutuista” ikinä.

Kalle-poika on tarjonnut isälleen myös muita ikimuistoisia hetkiä tällä kaudella.

– Portugalin voitto oli hieno työnäyte. Ja tietysti Safari-rallin voitto oli ehdottomasti sellainen kohokohta.

– Toki kaikki MM-sarjan kilpailut ovat vaikeita, mutta Safari on sellainen spesiaalikilpailu ja vaikea tosiaan. Eihän Safari ole enää ihan takavuosien veroinen kestävyyskilpailu, mutta hiekassa ne siellä tuulilasia myöten nytkin pöllyttivät, Harri tuumaa.

Kalle Rovanperän kauteen mahtui toki myös vastoinkäymisiä. Täysin ilman ongelmia pitkän kauden läpi vieminen on itse asiassa sula mahdottomuus – tätä asiaa toistelivat isä-Rovanperän lisäksi myös suurmestarit Juha Kankkunen ja Tommi Mäkinen.

Kallelle sattui ulosajo sekä Belgian että Kreikan MM-osakilpailussa.

– Ne olivat eräänlaisia tilastotappiota, mutta toki tarpeetonta dramatiikkaa, Harri sanoo.

Harri Rovanperä aloitti oman uransa MM-tasolla 27-vuotiaana vuonna 1993 Jyväskylän rallissa takavetoisella Opel Mantalla. Siitä kului vielä vuosia, että hän pystyi vakiinnuttamaan paikkansa MM-sarjan ammattilaisena. Hän voitti urallaan yhden MM-osakilpailun, eli Ruotsin rallin Peugeot´lla vuonna 2001.

Poika-Rovanperä on jo napannut useita MM-osakilpailuvoittoa ja on jo 22-vuotiaana maailmanmestari.

Harri painottaa, että isä ja poika eivät keskenään puhu päivät läpeensä vain rallista.

– Pikkaisen rallista voidaan toki höpöttää, mutta välillä ei puhuta siitä yhtikäs mitään. Kyllähän moottoreista ja motorsportista tietysti jutellaan, mutta varsinaisista kisa-asioista ei meidän kannata keskenämme kauheasti jauhaa, kun sitä juttua tuntuu muutenkin joka paikassa piisaavan.

– Asiasta tietysti puhutaan, mutta kyllähän Kallenkin pitää saada olla vapaapäivinään rauhassa, ettei koko ajan ole vain pelkkää rallia, Harri kuvailee.

Hän muistuttaa, että rallissa on kyse yhteistyöstä. Ilman kilpailukykyistä autoa ja toimivaa tallia toivottuja tuloksia ei yksinkertaisesti tule.

Kallen edustaman Toyotan tallin raikasta ilmapiiriä on kehuttu kautta linjan. Puhe vaikuttaa vilpittömältä, ja Harri Rovanperän mukaankin henki tallissa on hyvä, eikä kehuissa ole kyse pelkästä sananhelinästä.

– Kuljettajien ja tallin yhteistyö toimii helkkarin hienosti. Siellä ymmärretään toinen toisiaan, että mitä halutaan. Kalle kertoo mitä autolta haluaisi ja tiimi pystyy sen tekemään. Yhdessä he niitä hommia siellä painavat.

– Ja hyvä ilmapiiri on tosi tärkeä perusasia. Jos harmittaisi mennä työpaikalle, niin ei se olisi hyvä fiilis paiskia hommia.

Kausi jatkuu vielä kahden osakilpailun verran, mutta nyt on aika nauttia MM-tittelistä.

– Eihän siinä mitään, tämä on ollut mahtava vuosi – ihan huippukausi kokonaisuudessaan, Harri Rovanperä riemuitsee.