Kamala Harris teki historiaa ja nousi kovin odotuksin varapresidentiksi – tutkijalta tyly arvio ensimmäisestä vuodesta
Kamala Harris teki tammikuussa 2021 historiaa, kun hän aloitti ensimmäisenä naispuolisena Yhdysvaltain varapresidenttinä. Moni asiantuntija odotti, että Harris ottaisi presidentti Joe Bidenin hallinnossa tavallista näkyvämmän roolin, etenkin Bidenin korkeasta iästä johtuen.
Nyt Harrisin virkakauden ensimmäinen vuosi on pian täynnä, ja on helppo todeta että hänen profiilinsa on jäänyt odotettua matalammaksi. Harrisilla ei ole ollut hallinnossa mitään omaa selkeää osa-aluetta, ja hän on ollut suurelle yleisölle suorastaan näkymätön.
– Aika paljon hänen toimintansa on mennyt tällaiseen perinteiseen varapresidentin rooliin. Hän käy avaamassa näyttelyitä, vierailee ulkomailla aina kun presidentti ei itse kerkeä sekä ottaa vastaan vieraita. Ei siellä kovin vahvaa poliittista sisältöä ole, varsinkaan sellaista, mikä osoittaisi jonkinlaista omaa linjaa, sanoo Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Jani Kokko.
Lue lisää: Kamala Harris oli Yhdysvaltain presidentti tunnin ja 25 minuuttia
Varapresidentin rooli on vaihdellut suuresti Yhdysvaltain historian aikana, koska laki ei aseta tehtävälle juuri vaatimuksia. Viime vuosikymmeninä varapresidenttien suhteellinen vaikutusvalta on kuitenkin ollut kasvamaan päin.
Uusi, vahvempi varapresidentin rooli kehittyi etenkin George W. Bushin varapresidenttinä toimineen Dick Cheneyn kaudella 2001–2009 sekä Barack Obaman varapresidentin Bidenin kaudella 2009–2017. Heillä oli poikkeuksellisen paljon vaikutusvaltaa presidentin politiikkaan.
Tutkija arvelee, että haasteeksi Harrisin kannalta on koitunut muun muassa se, että presidentti Biden on itse niin kokenut.
– Harris kyllä osallistuu kokouksiin, mutta selkeästi hänellä ei ole niin paljoa painoarvoa itse presidentin politiikkaan kuin näillä edeltäjillä, Kokko sanoo.
– Biden on nyt halunnut olla tavallaan kaikkien asioiden päällä.
Bidenin presidenttikautta edeltäneeseen Donald Trumpin hallintoon ja tämän varapresidenttiin Mike Penceen on Kokon mielestä vaikea vertailla, koska kyseessä oli niin epätavallinen hallinto. Pencen tehtävä oli lähinnä vain toimia Trumpin lähettiläänä republikaanien uskonnollisessa siivessä ja varmistaa tämän ryhmän kannatus.
Harrisin, 57, haasteena voi Kokon mielestä olla se, että Biden, 79, on itse niin kokenut. Harris nousi varapresidentiksi oltuaan neljä vuotta senaattorina. Biden puolestaan on ollut 36 vuotta senaattorina ja kahdeksan vuotta varapresidenttinä. Hän tuntee molemmat tehtävät läpikotaisin, joten Harrisin on vaikeampi tuoda tässä suhteessa lisäarvoa.
– Hän ei niin sanotusti tarvitse apua ainakaan omasta mielestään oikein missään, Kokko sanoo.
Asetelma on täysin erilainen kuin Obaman kaudella, tämä kun valittiin presidentiksi neljän vuoden senaattorikauden jälkeen ilman minkäänlaista ulkopoliittista kokemusta. Biden oli keskeisessä roolissa muodostamassa Obaman hallinnon ulkopolitiikkaa, ja hän oli kokeneena senaattikettuna Obamalle myös tärkeä linkki kongressin väännöissä.
Hieman sama asetelma toteutui George W. Bushin presidenttikaudella. Texasin kuvernöörin paikalta Valkoiseen taloon valitulta Bushilta uupui kokemusta valtakunnan politiikasta. Kokeneempi Cheney sai raivattua itselleen vahvan aseman hallinnossa.
– Cheneyhän päätti ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta ja sekaantui vielä energiapoliittisiin kysymyksiinkin. Nyt kun presidentti on niin kokenut ja hänellä on pitkä ura, ei ole ehkä ollut samanlaista tarvetta ja tyhjiötä, jonka Harris sitten täyttäisi.
Jamaikalaisen isän ja intialaisen äidin tyttärenä Harris teki historiaa sukupuolensa ohella myös ensimmäisenä vähemmistöihin kuuluvana varapresidenttinä. Harrisin valinnassa oli siis vahvaa symboliikkaa, ja hän toi demokraattien vaalikampanjaan huomattavasti lisää monimuotoisuutta vanhan valkoisen miehen Bidenin rinnalle.
Harris ja hänen puolisonsa Doug Emhoff vierailivat Los Angelesissa paloasemalla joulukuussa.
Kokko kuitenkin näkee, että Harris on toistaiseksi jäänyt hallinnossa tietynlaiseksi symboliksi.
Kun Biden valitsi itselleen viime vuonna varapresidenttiehdokasta vaaleihin, oli yhtenä loppusuoran ehdokkaista Yhdysvaltain entinen YK-suurlähettiläs ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Susan Rice. Kokon mielestä esimerkiksi Rice olisi voinut olla parempi valinta, koska hän olisi voinut tukea Bidenia ulkopoliittisissa kysymyksissä Harrisia paremmin.
Jotkut asiantuntijat odottivat, että Harris ottaisi mustana amerikkalaisena ja entisenä yleisenä syyttäjänä roolia rotukysymysten hoidossa, mutta tälläkin osa-alueella hänen profiilinsa on jäänyt matalaksi.
Harrisin noustua Bidenin vaalivoiton myötä varapresidentiksi hän nousi monien silmissä suurimmaksi suosikiksi Bidenin seuraajaksi ja mahdollisesti Yhdysvaltain ensimmäiseksi naispresidentiksi. Jotkut odottivat hänen pyrkivän presidentiksi jo 2024, jos iäkäs Biden jättäisi tehtävänsä yhden virkakauden jälkeen.
Nyt tilanne on kuitenkin jossain määrin muuttunut Harrisin näkymättömyyden ja vaisun henkilökohtaisen kannatuksen takia.
– Eihän hän enää sellainen yksiselitteinen seuraajasuosikki ole, Kokko sanoo.
Lue lisää: Kommentti: Luvassa kaikkien aikojen ikämiessarja – uusinta Biden vastaan Trumpista?
Harris on rakentanut poliittista uraansa huolella, ja varovaisuus ja virheiden välttäminen voisi olla myös osa tietoista strategiaa. Kokon mielestä nykytilanne ei kuitenkaan toimi Harrisin eduksi.
Harris tavoitteli itsekin demokraattien presidenttiehdokkuutta vuoden 2020 vaaleissa, mutta vahvan alun jälkeen hänen kannatuksensa romahti nopeasti.
– En usko että Harrisilta olisi mitenkään tarkoitushakuista pysyä syrjässä. Hänen kannatuslukunsa ovat erittäin alhaiset. Ei tämä kauhean vahvaa pohjaa anna olla presidenttiehdokkaana.
Harrisin asemaa on mutkistanut myös Bidenin ilmoitus siitä, että hän aikoo pyrkiä toiselle presidenttikaudelle. Istuvaa presidenttiä ei tavallisesti haasteta oman puolueen sisällä, joten kilpailevien demokraattien seuraava realistinen presidenttimahdollisuus olisi vasta 2028. Siihen mennessä areenalle ehtii nousta monia uusia haastajia, joten Harrisin ei ole helppo säilyttää paikkaansa manttelinperijänä.
Harris tavoitteli itsekin demokraattien presidenttiehdokkuutta vuoden 2020 vaaleissa, mutta vahvan alun jälkeen hänen kannatuksensa romahti nopeasti, ja hän vetäytyi kisasta ennen esivaalien alkua.