Warning: PHP Request Startup: open(/var/cpanel/php/sessions/ea-php82/sess_833b736f4496f0b5f93f293b04e99afe, O_RDWR) failed: Disk quota exceeded (122) in Unknown on line 0

Warning: PHP Request Startup: Failed to read session data: files (path: /var/cpanel/php/sessions/ea-php82) in Unknown on line 0
Kari Enqvistin kolumni: Miksei Joku Muu hoida vihreää siirtymää? – Uutisalue

Kari Enqvistin kolumni: Miksei Joku Muu hoida vihreää siirtymää?

Miksei kukaan tee mitään? Tätä kysellään, kun ilmastoahdistus iskee. Liikenne kun pitäisi sähköistää heti ja vetytalouteen siirtyä viimeistään ylihuomenna.

Yhteiskunnan muuntamista hiilineutraaliksi, kierrättäväksi ja ilmastoystävälliseksi voi laajassa mielessä kutsua vihreäksi siirtymäksi. Fossiilisista polttoaineista luopuminen ja yhteiskunnan yleinen sähköistyminen ovat sen eräitä ilmentymiä.

Sähköistymisen tiellä on kuitenkin konkreettisia kompastuskiviä. Sähköautojen akkumetalleista, kuten litiumista, alkaa olla pulaa. Kobolttiakin pitäisi kaivaa koko ajan lisää. Tuulimyllyjen lavat ovat muodostumassa ongelmajätteeksi, josta on hyvin vaikea päästä eroon.

Vihreään siirtymään tarvitaan siis paljon uusia keksintöjä. Siihen vaaditaan uusia materiaaleja ja fysikaalisia läpimurtoja. Ihmettelen kovasti, ettei näistä vaatimuksista keskustella asiaan kuuluvalla äänekkyydellä.

Sillä aikaa kun me muut sometamme, Joku Muu joutaa tutustumaan tuulimyllyissä tarvittavaan neodyymiin.

Mutta ilmeisesti kaikki tietävät, kuka kyseiset haasteet ratkaisee. Hän on spesialisti, jota käytetään aina silloin, kun minä itse en viitsi paneutua asiaan. Hommassa kuin hommassa hänen kontolleen sysätään kaikki ikävät asiat.

Hänen nimensä on Joku Muu.

Joku Muu on väsymätön ja ahkera. Joku Muu ei pidä kesälomia eikä pekkaspäiviä. Koulussa Joku Muu opiskelee tylsät matematiikat, fysiikat ja kemiat. Niitä tarvitaan viherpuuhissa, sillä vedyn ominaisuuksista ei opita Lappeenrannan torilla eikä tietoa sähköstä saada töpselistä.

Sillä aikaa kun me muut sometamme, Joku Muu joutaa tutustumaan tuulimyllyissä tarvittavaan neodyymiin. Hän saa luvan pohtia, millä litiumin voi korvata ja millaisista metalliseoksista voi tehdä parempia kestomagneetteja.

Joku Muu ei ehdi poseerata Instassa kierrätyskassi kainalossa eikä tuomita toisten lomamatkoja. Hän valvoo öisin ja muistaa, että 90 prosenttia tuulimyllyjen turbiinien harvinaisista maametalleista tulee Kiinasta (siirryt toiseen palveluun) ja 97 prosenttia kaikesta koboltista Afrikasta, osaksi lapsien louhimana (siirryt toiseen palveluun).

Mutta jostakin näitä elintärkeitä alkuaineita on saatava tällä hetkellä ja yhä enemmän myös tulevaisuudessa.

Ironista kyllä, EU-maista kobolttia on merkittävässä määrin vain Suomessa. Mutta meistä on parempi, että sen kaivaa esiin Joku Muu, jossakin muualla, omalla takapihallaan. Kaukana meidän etu- ja takapihoista.

Valtiovarainministeriö julistaa sivuillaan (siirryt toiseen palveluun), että ”tavoitteena on nostaa Suomi maailman kärkimaaksi vety- ja kiertotaloudessa, päästöttömissä energiajärjestelmissä ja muissa ilmasto- ja ympäristöratkaisuissa.”

Mutta se ei kerro, kuka kaikki tarvittavat toimet suorittaa. Kuka tietää, miten vety käyttäytyy, mistä se tulee, milloin se on kaasua, milloin metallia? Ehkä jälleen Joku Muu.

Tässä kiteytyy vihreän siirtymän sisältämä paradoksi: vaikka päämäärä itsessään elähdyttää ja tuntuu pörröiseltä ja lämpimältä, sen saavuttamiseksi tarvittavat keinot eivät ole pehmeitä vaan kovia.

Siirtyminen hiilen polttamisen aikakaudesta sähkön aikakauteen edellyttää nimittäin lisää luonnontieteitä kouluihin, lisää insinöörejä, lisää alan korkeakouluopiskelijoita.

Jos uskot, että vihreä siirtymä on ihmiskunnan kohtalonkysymys ja jos haluat tehdä työtä sen eteen, sinun olisi siis opiskeltava matematiikkaa.

Kun matematiikan painoarvoa yliopiston sisäänpääsyssä äskettäin korotettiin, suuri huoli nousi historia-aineiden ja harvinaisten kielien asemasta. Sanottakoon, että minulla ei ole mitään harvinaisten kielten opiskelua vastaan. Päinvastoin. Pidän sitä erittäin tärkeänä. Mutta kieliä puhumalla yhteiskunnan sähköistymisen tiellä olevia kompastuskiviä ei poisteta.

Jos on sitä mieltä, että vihreä siirtymä ei ole ihmiskunnan kohtalonkysymys, silloin voi tietenkin opiskella ja harrastaa mitä lystää. Mutta jos on vastakkaista mieltä, silloin on pakko myöntää, että tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.

Toki tarvitaan paljon muutakin, mutta kokonaan ilman luonnontieteitä vihreää siirtymää ei synny.

Yksilön kannalta kyseessä on pohjimmiltaan eettinen päätös: teenkö minä itse jotakin asian eteen? Opiskelenko luonnontieteitä, vai jätänkö ne jonkun muun harteille?

Tätä mietiskellessä on hyvä muistaa, että kello käy koko ajan.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Kolumnista voi keskustella 16.2. klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Source Link yle.fi