“Kukaan ei panikoi, jos asiat menevät suunnitelman mukaisesti, vaikka suunnitelma olisikin kauhistuttava”, toteaa Lepakkomiehen umpihullu päävihollinen Yön ritari -elokuvassa. Jokeri tavoittaa mielestäni väitteellään jotain olennaista siitä, miten suhtaudumme tulevaisuuteen.
Epävarmuus tulevasta voi kalvaa ihmismieltä jopa enemmän kuin varma tieto kammottavasta kohtalosta. Syy voi löytyä siitä, miten aivomme ennustavat tulevaisuutta, ja miten tärkeä tämä tehtävä on toiminnallemme.
Aivojemme yksi päätehtävä on luoda malleja maailman toiminnasta ja ennustaa niiden avulla tulevaisuutta. Tehtävä on elintärkeä, sillä ilman malleja ja ennustuksia emme pystyisi toimimaan järkevästi runsaan tiedon maailmassa.
Mallien luominen ja niiden päivittäminen, eli oppiminen, on jatkuvaa ja suurelta osin tiedostamatonta taustapuuhaa. Esimerkiksi, mitä luultavimmin aivosi ovat luoneet vaivihkaa mallin sen tilan äänimaailmasta, jossa nyt olet. Malliin voi kuulua tasainen tietokoneen hurina, astianpesukoneen ääni ja vaikkapa naapurin kovaääninen mutta seinien vaimentama videopalaveri. Jos yksi äänistä yhtäkkiä muuttuu tai loppuu, mallin ennuste on virheellinen. Tällöin äänimaailman malli saattaa saavuttaa tietoisuuden – ehkä hätkähdät siihen, että jokin on ympäristössäsi muuttunut. Tai sitten aivosi korjaavat mallia täysin tietämättäsi vastaamaan uutta, muuttunutta tilannetta.
Tutkimusten mukaan tulevaisuuden kuvailu ja menneisyyden muistelu aktivoivat samoja aivoalueita.
Tulevaisuuden ennustaminen perustuu siis mielessämme vahvasti menneisyyteen.
Matalalla tasolla, esimerkiksi kuuloympäristön hahmottamisessa, menneisyys voi tarkoittaa muistiin tallennettuja viimeisimpiä sekunteja.
Korkeammalla tasolla, vaikkapa omaa tulevaisuutta pohtiessa, menneisyys tulee mukaan elämänkerrallisten muistojen muodossa. Tutkimusten mukaan tulevaisuuden kuvailu ja menneisyyden muistelu aktivoivatkin samoja aivoalueita. Yhteys näkyy siinäkin, että ikääntyessä kyky palauttaa mieleen tarkkoja yksityiskohtia muistoista heikkenee, mutta niin heikkenee tutkimuksen mukaan kyky tulevaisuudenkin vivaihtekkaaseen kuvaamiseen.
Usein kuitenkin ajatellaan, että tulevaisuuden ennustaminen on luovaa puuhaa, vielä olemattoman keksimistä. Onkin niin, että kun ihminen miettii tulevaisuutta, aktivoituu aivoissa verkosto, joka on yhteydessä mielikuvitukseen ja luovuuteen. Sillä on kuitenkin lukuisia muitakin tehtäviä.
Alun perin verkosto löydettiin vahingossa. Tutkimuksissa havaittiin, että kun osallistujia pyydettiin aivoskannerissa olemaan ajattelematta mitään, aktivoitui silti sinnikkäästi tiettyjen aivoalueiden joukko. Kävi niin, että kun mielellä ei ollut tehtävää, se alkoi harhailla, ja mielen harhailukin on aivan tiettyjen aivomekanismien tukemaa puuhaa.
Menneisyys ja tulevaisuus sekoittuvat mielessämme siksi, koska ne ovat kumpikin käytännössä kuvittelua.
Toimettomina hetkinä ihmisten ajatukset vaeltavat useimmiten menneisyyteen, tulevaisuuteen, tai toisten ihmisten mieliin. Menneisyys ja tulevaisuus sekoittuvat mielessämme siksi, koska ne ovat kumpikin käytännössä kuvittelua.
Mutta mitä tapahtuu silloin, kun sopivia menneisyyden malleja ei tunnu löytyvän?
Epävarmuus on tila, jonka aivomme pyrkivät jollain tavalla kiireesti ratkaisemaan, sillä tarvitsemme mallin tulevasta, jotta voimme valita miten nyt toimimme. Jos olemme epävarmoja, aivot joutuvat käyttämään paljon energiaa, sillä ne eivät pääse toteuttamaan yhtä tärkeimmistä tehtävistään.
Erään meta-analyysin mukaan epävarmuus aktivoikin aivoja enemmän kuin varmuus, ja erityisesti merkityksen, pelon ja ahdistuksen kokemukseen liittyviä alueita.
Tutkimusten mukaan epävarmuudensietokyky onkin yhteydessä koetun ahdistuksen ja stressin määrään. On jopa ehdotettu, että epävarmuus on ahdistuksen yleisin ja pääasiallinen syy.
Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että epävarmuutta miellyttävämpi tila on se, että on edes jonkinlainen kuva tulevasta, synkkäkin.
Ennen Suomen itsenäisyyttä syntynyt ja kaksi sotaa läpielänyt isoäitini opetti minulle, että “Sitä ei Katri koskaan tiedä, milloin se Venäjä taas tulee”. En tiedä oliko opetuksen taustalla epävarmuuden aiheuttama ahdistus vai muistoihin perustuva ennuste.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkinut empatian lisäksi tarkkaavuuden ja kuulotiedon käsittelyn aivomekanismien kehitystä Helsingin yliopistossa.
Kolumnista voi keskustella 9.6. klo 23.00 saakka.