Kirjeenvaihtajalta: “Miksi poliisi ei suojele meitä” kysyvät lapsensa haudanneet maahanmuuttajavanhemmat
TUKHOLMA Poliisiautoja on parkkeerattu riviin Rinkebyn koulun ulkopuolelle lokakuisena lauantai-iltana. Kaksi virkapukuista aseistettua poliisia vartioi ovella, kun ihmiset kulkevat sisälle saliin.
Tänä iltana puhutaan siitä, miten tappava väkivalta pysäytetään.
Poliisi on keskustellut alueen imaamin kanssa ja päättänyt järjestää tilaisuuden, koska väkivalta on yltynyt viime kuukausina Tukholmassa. Ampumisissa on kuollut useita nuoria somalitaustaisia poikia.
Tilanne on muuttunut niin vakavaksi meneillään olevissa konflikteissa, että monet nuoret eivät uskalla liikkua ulkona Rinkebyn alueella.
Jos jengiläiset eivät löydä henkilöä, jolle he haluavat kostaa, he ottavat poliisin mukaan kohteekseen tämän nuorempia sisaruksia, ystäviä tai sukulaisia.
Poliisit ovat kattaneet mehua ja keksejä tervetuliaisiksi.
Olen saanut kutsun tilaisuuteen poliisilta, mutta en saa nauhoittaa tilaisuutta. Siksi osa henkilöistä on tässä jutussa nimettöminä.
Puhun muutaman vanhemman kanssa ennen tilaisuuden alkua.
Eräs äiti sanoo, että tilanteen kuvaamiseen ei ole sanoja, mutta hän kertoo esimerkin. Joka kerta, kun hän kuulee yöllä helikopterin äänen, hän säntää tarkistamaan nukkuuko lapsi sängyssään.
Hänellä on viisi lasta, joista nuorin, parikymppinen poika, asuu vielä kotona.
Vanhempien ei pitäisi joutua hautaamaan heitä, joiden tehtävä on aikanaan haudata meidät, hän sanoo.
Äiti on tullut paikalle vaatimaan viranomaisilta suojelua heidän lapsilleen.
Paikalla on viitisenkymmentä ihmistä. Äidit ryhmittyvät toistensa seuraan salin keskelle, isät reunemmalle.
Salissa on vanhempia, joiden lapsi on kuollut ampumisissa.
Mohammed Hagi Farah on pitänyt kirjaa. Hän näyttää käsin kirjoittamaansa tilastoa.
– Yhdeksän kymmenestä Tukholman ampumisissa kuolleista on meidän poikiamme, Husbystä, Tenstasta, Rinkebystä.
– Poliisin täytyy suojella myös meidän lapsiamme. Mekin olemme veronmaksajia.
Tunnelma on vakava, mutta vanhempien, kuten Farahin odotukset ovat korkealla.
He toivovat saavansa tänä iltana hyviä uutisia. Konkreettisia lupauksia siitä, mitä poliisi tekee väkivallan pysäyttämiseksi.
Toisin kuitenkin käy ja isä, jonka lapsi on ammuttu kuoliaaksi, lähtee pettyneenä pois jo reilun puolen tunnin kuluttua.
Aluepoliisin päällikkö Martin Marmgren aloittaa kuvaamalla seudun väkivaltatilannetta hyvin vakavaksi. Poliisi tarvitsee vanhempien apua, muuten rikoksia ei pystytä ehkäisemään.
He esittelevät toimintaa, jossa jengiläisiä autetaan jättämään rikolliset piirit. Siihen on valtio myöntänyt enemmän rahaa ja nyt yhä useampia voidaan auttaa.
Seuraavana puhuvien sosiaalitoimen edustajien toive on, että vanhemmat ottaisivat yhteyttä, jos he epäilevät lastensa olevan vaarassa tai mukana rikollisuudessa.
He kertovat rinkebyläisille vanhemmille myös ymmärtävänsä, miksi niin harva ottaa yhteyttä. Moni pelkää, että sosiaalitoimi kyseenalaistaa heidän vanhemmuutensa ja lapset sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Vanhemmille vakuutetaan, että muutakin tukea on tarjolla.
Kun alueen kahden koulun rehtorit saavat puheenvuoron, he sanovat, että oppimistulokset ovat parantuneet. Se nostaa myös itsetuntoa ja suojaa rikollisuudelta, he kannustavat.
Keski-ikäinen isä nostaa kätensä salin keskiosassa, kun vanhemmat saavat vuoron esittää kysymyksiä reilun puolen tunnin jälkeen.
Isä kertoo olevansa hyvin pettynyt.
Sen sijaan, että olisi puhuttu siitä, miten aseet saadaan pois ja miten lapsia suojellaan, on puhuttu sosiaalipalveluista ja koulusta, isä sanoo. Hän parahtaa, että on poliisin eikä sosiaalitoimen tai koulun asia suojella lapsia.
Hänen lapsensa ammuttiin perheen kotiin vain muutama viikko sitten. Poliisi ei ole ottanut vielä ketään kiinni teosta.
Poliisi vastaa ja vakuuttaa, että he tekevät kaikkensa, mutta 15–16-vuotiaiden murhia ei pysäytetä ilman vanhempien apua.
Vanhemmat voivat auttaa asekätköjen löytämisessä kotoa. Poliisin mukaan aseiden pääsyä maahan on vaikea estää, koska jokaista autoa ei voida tutkia maan rajoilla.
Poliisi muistuttaa, että heidän työtään on saada niin pitävät ja riittävät todisteet, että näyttö epäiltyjä vastaan riittää varmasti tuomioistuimessa – ja siksi vanhempien pitää kertoa kaikki havaintonsa.
Lapsensa menettänyt mies ottaa takkinsa ja poistuu salista. Hän halusi kuulla, mitä poliisi tekee, ei mitä hänen on tehtävä.
Seuraavat kysymykset tulevat äideiltä. Ensimmäinen haluaa tietää, miten taitavia poliisin tutkijat ovat, koska murhia jää niin paljon selvittämättä.
Poliisi vastaa, että tutkijat ovat erittäin taitavia, mutta heitä ei ole tarpeeksi Tukholmassa. Vahvistusta on kyllä luvattu.
Vanhemmat voivat auttaa. Poliisi neuvoo, että jos iso ryhmä, esimerkiksi sata isää ja äitiä, tekee ilmoituksen jostain havainnosta, ei kukaan käy silloin yksittäisen todistajan kimppuun.
Toinen äiti kertoo olevansa mukana yöpartiossa. Ongelmana on, että nuorille ei ole järjestetty mitään vapaa-ajan toimintaa tai paikkaa, jonne he voivat mennä.
Tunnelma salissa kiristyy. Seuraavissa puheenvuoroissa useat vanhemmat sanovat, että kukaan ei yhteiskunnassa välitä heistä eikä siitä, että heidän lapsiaan ammutaan.
He eivät saa apua, jota tarvitsevat.
Heidän äänestään kuulee, että he ovat hädissään.
Poliisin pitäisi valvoa heistä ankarammin lain noudattamista.
Vain sitä kautta vanhemmat uskovat, että turvallisuus paranee alueella.
Kiihtyneet puheenvuorot hiljenevät kun tapahtuman ideoinut poliisi Rissa Seidou avaa suunsa.
Paikalliset kuuntelevat häntä. Seidoun itsensä mielestä siksi, että asukkaat samaistuvat häneen saman ihonvärin vuoksi.
– Tiedän, että olette turhautuneita. Mekin olemme turhautuneita. Mutta pyydän, auttakaa meitä ja kertokaa, kun me onnistumme. Kertokaa, kun emme onnistu. Meillä on sama tavoite ja me pääsemme siihen vain tekemällä yhteistyötä, Seidou sanoo.
Tilaisuus päättyy lopulta hataraan yhteisymmärrykseen. Näitä tilaisuuksia on jatkettava.
Ne ovat keino lisätä luottamusta, sanoo tilastoja pitävä Mohammed Hagi Farah kuulijoille ja moni nyökkää.
Rinkebyläiset isät ja äidit lähtevät kävelemään pimeään iltaan.
Katsomaan kotiinsa, ovathan lapset turvassa.
Lue myös:
Nuoren räppärin surma puhuttaa Ruotsissa, jossa jengiväkivaltaa ei ole saatu kuriin