Kirsi Kunnaksen pojat olivat vierellä viimeisellä hetkellä – elämä­kerturi: vointi heikkeni kesän jälkeen

Kirsi Kunnaksesta elämäkerran kirjoittanut Leena Kirstinä tapasi hyvän ystävänsä viimeisen kerran viime viikon tiistaina.

– Olen erittäin kiitollinen, että tapasimme vielä. Kirsi oli olosuhteisiin nähden erittäin hyväkuntoinen, tosin nopeasti väsyvä, Ylöjärvellä vieraillut Kirstinä kertoo.

– Sitten tuli käänne (terveydentilaan).

Kirstinä sopi soittavansa Kunnakselle seuraavan kerran maanantaina. Hän soittikin, mutta aika oli jo jättänyt legendaarisen kirjailijan.

Kunnas kuoli poikiensa läsnäollessa.

– Martti ja Mikko (Syrjä) olivat paikalla, Kirstinä kertoo.

Mikko ja Martti Syrjä Vuonna 85 -elokuvan ensi-illassa 2013. Kuva: Jukka Vuokola

Kunnaksen lähipiiri vahvistaa IS:lle Kirstinän tiedon. Paikalla olivat myös molempien Eppu Normaali -muusikoiden puolisot. Viimeiset aikansa Kunnas asui Martin kotona Ylöjärven Rantalassa.

Kirstinän mukaan Kunnaksen vointi heikkeni viime kesän jälkeen.

– Se harmitti häntä. Kirsi olisi halunnut olla iloisesti kaikessa mukana. Hän ei halunnut jäädä syrjään.

Vielä toissa kesänä Kunnas viimeisteli täysillä viimeiseksi jäänyttä lastenkirjaansa Tiitiäisen metsä (WSOY, 2020).

– Hän halusi hioa ja hioa kirjaa, jotta hänen ajatuksensa luonnon, ihmisen ja kaiken yhtenäisyydestä tulisi näkyviin.

– Kirsi oli todella hämmästyttävän voimakas. Henki piti hänen heikon fysiikkansa kunnossa.

– Tämä on uskomaton menetys. En oikein vielä tiedäkään, mitä kaikkea se koskettaa, Leena Kirstinä sanoo. Kuva: Olli Koikkalainen

Kirstinä oppi tuntemaan Kunnaksen läheisesti kirjoittaessaan tämän elämäkertaa Kirsi Kunnas: Sateessa ja tuulessa (WSOY, 2014).

– Suru on nyt suuri. Minulle jäi Kirsistä äärettömän paljon muistoja. Hän oli tavattoman älykäs, sydämellinen ja energinen – kaikesta kiinnostunut.

Kunnaksen merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle on Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden emeritaprofessori Kirstinän mukaan valtava.

– Tiitiäisen satupuun (WSOY, 1956) ilmestyminen oli radikaali teko. Hän kykeni uudistamaan koko lastenlyriikan. Ilman Kirsiä ja Kirsin kokoelmia olisimme aika köyhiä lasten kirjallisuudessa.

Samalla Kirstinä muistuttaa Kunnaksen merkityksestä sotienjälkeisessä aikuisten lyriikassa. Heti esikoisteos Villiomenapuu (1947) viitoitti tietä.

– Se oli merkittävä avaus uudenlaiseen lyriikkaan, kun Suomi oli palaamassa sota-ajan kulttuurista. Nuorison ajatus oli uudistaa isänmaallinen ja paatoksellinen lyriikan kieli. Kirsi suoritti tehtävän kokoelmissaan.

Aikuisten lyriikkaan Kunnas palasi 80-luvulla. Kirstinä pitää myös tuon ajanjakson Kunnaksen teoksia vaikuttavina.

Kunnas ehti elää melkein 97-vuotiaaksi ja tehdä paljon. Mutta jotain jäi keskenkin.

– Ensi kesäksi oli suunniteltu näyttely Päivälehden museoon. Ajateltiin, että siihen tulisi joku näytelmämäinen osuus. Nyt en tiedä, toteutuuko se.

Kunnaksen poismeno riipaisee syvältä myös henkilökohtaisesti.

– Tämä on uskomaton menetys. En oikein vielä tiedäkään, mitä kaikkea se koskettaa, Kirstinä sanoo.