Kohti lentänyt luoti opetti, että kaikki voi päättyä hetkessä – Suomen jalkapallokentillä loistava Lavi Begolli näki lapsena sodan raakuuden
Kosovolaisen Lavdije Begollin, 29, muistikuvat sodasta ovat muuttuneet monien vuosien jälkeen irrallisiksi. Jotkut muistot eivät kuitenkaan katoa.
Begolli ei ole unohtanut, kuinka satapäinen suku ahtautui hänen tätinsä taloon, koska se oli ainoa paikka, jossa oli pommisuoja. Hän muistaa katsoneensa satojen metrien päässä tapahtuneita ammuskeluja seinänraosta isänsä ja serkkujensa kanssa. Hän muistaa pitkän kävelymatkan pakolaisleirille naapurivaltio Makedonian lähettyville, ulkona nukuttuja öitä ja kuorma-autoja, jotka toivat pakolaisille ruokaa.
– Muistan, kuinka luoti lensi pääni vierestä, kun kävelimme kotoa turvaan. Näin viisivuotiaana ammuttuja ihmisiä. Se oli kamalaa.
Pristinassa syntynyt Begolli oli viisivuotias, kun Kosovon sota alkoi vuonna 1998. Kuten sadat tuhannet Kosovon albaanit, myös Begollin perhe joutui pakenemaan kotiseudultaan. Perhe asettui hetkeksi Makedoniaan ja matkusti sieltä Slovenian kautta Saksaan.
Siellä he asuivat kaksi vuotta, kunnes Jugoslavian serbipresidentti Slobodan Milosevic veti joukkonsa Kosovosta ja sota päättyi.
Pristinaan palanneiden oli aloitettava uusi elämä raunioiden keskeltä. Sota opetti Begollille ennen kaikkea, miten haurasta elämä on.
– Tuo aika sai arvostamaan elämää suuresti. Meillä on vain yksi elämä, joten yritän nauttia joka hetkestä.
Omat kokemukset ovat painaneet taustalla, kun Kuopion Palloseuraa edustava jalkapalloilija on seurannut nykyistä maailmantilannetta. Hyökkäyssodan keskellä elävien ukrainalaissiviilien kohtalo on koskettanut syvästi monia sodan kokeneita kosovolaisia. Pieni maa Länsi-Balkanilla tuntee tiettyä yhteenkuuluvuutta Ukrainan kanssa.
– Puhun päivittäin perheeni kanssa puhelimessa. Äitini ei ole pystynyt nukkumaan, koska hän miettii koko ajan, mitä ukrainalaiset käyvät nyt läpi. Tällaista ei voi tapahtua vuonna 2022, Begolli sanoo.
”Jalkapallo on elämäni”
Begolli syntyi vuonna 1992 viisilapsiseen perheeseen. Perheen ja sukulaisten merkitys on kosovolaiskulttuurissa suuri, eikä Begollin perhe ollut poikkeus.
– Asuimme yhdessä isäni veljien ja heidän perheidensä kanssa. Meitä oli yli 30 ihmistä samassa talossa. Äitini ja setieni vaimot kokkasivat vuoroviikoin meille kaikille. Lapsena oli todella hauskaa, kun ympärillä oli niin paljon ihmisiä, Begolli kertoo.
Sisarukset ja serkukset pitivät huolta, että ympärillä riitti kuhinaa. Begolli innostui pallosta heti, kun oppi kävelemään. Päivät kuluivat jalkapallon ja pihapelien parissa.
Kaikki eivät olleet harrastuksesta innoissaan. Miesvaltaisessa kulttuurissa tyttöjä ei ollut totuttu näkemään futiskentällä.
– Minua kiellettiin koulussakin pelaamasta jalkapalloa poikien kanssa. “Mene pelaamaan lentopalloa tai muuta tyttölajia.” En kuitenkaan kysellyt lupia, tein mitä halusin.
Sen sai huomata myös isä-Begolli, joka kielsi toistuvasti tytärtään menemästä kentälle. Turhaan.
– Jalkapallo on elämäni. Karkasin kotoa ja pelasin koko päivän. Tein niin, kunnes isäni ymmärsi, ettei voisi pysäyttää minua. Lopulta hän käski minua etsimään itselleni joukkueen ja lupasi viedä minut treeneihin.
Begolli löysi joukkueen, jonne otettiin myös tyttöjä. Hän alkoi pelata kyseisessä sekajoukkueessa 13-vuotiaana ja harjoitteli imitoiden lapsuusaikansa suurta jalkapallosankaria: legendaarista kymppipaitaa Alessandro Del Pieroa. Begolli rakasti tapaa, jolla Juventuksen italialaishyökkääjä luki peliä.
Balkanin futispiireissä huomattiin nuoren pelaajan potentiaali. Parikymppisenä Begolli kutsuttiin Albanian maajoukkueeseen. Euroopan jalkapalloliitto Uefa ei ollut tunnustanut vielä Kosovon maajoukkuetta, joten Begolli liittyi Albanian vahvuuteen.
– Albanian maajoukkuekutsu oli valtava kunnia. Sanoin saman tien kyllä. He hoitivat passini ja muut paperit kuntoon.
Begolli juhli seurajoukkuetasolla Albanian ja Kosovon mestaruutta ja pelasi Mestarien liigaa. Sittemmin keskikenttäpelaaja halusi kokeilla siipiään muualla Euroopassa. Agentti löysi kiinnostavan seuran pohjoisesta: Jyväskylän Pallokerhon.
Begolli saapui Suomeen vuonna 2017 osaamatta sanaakaan englantia. Sosiaalinen persoona ylitti kielimuurin sinnikkyydellään, mutta pohjoisen ilmastoon hän ei ole tottunut täysin nykypäivänäkään.
– Talvi, metsä ja -30 astetta. Luulin, etten selviäisi siitä kaikesta, mutta täällä olen edelleen, Begolli sanoo nauraen.
Sääolosuhteiden lisäksi Begolli on pannut merkille muitakin eroja suomalaisen ja balkanilaisen elämänmenon välillä. Suhde perheeseen ja sukuun on niistä yksi.
– Kosovossa perheen vanhimmat nauttivat suurta arvostusta ja perheenjäsenet asuvat yhdessä. Suomessa isoisät ja -äidit menevät yleensä vanhainkotiin, kun eivät voi enää asua omillaan. Meille se ei ole vaihtoehto. Minä ja perheeni hoidimme muistisairasta isoisääni kolme vuotta. Kylvetimme, ruokimme, teimme kaiken hänen eteensä, Begolli sanoo.
”Minun ei tarvitse kuin panna pallo verkkoon”
Begolli on ollut nopea sopeutumaan mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Siitä on ollut hyötyä niin arjessa kuin pelikentällä. Keskikenttäpelaaja vietti Jyväskylässä kolme kautta, mutta suurin menestys odotti naisten jalkapalloon määrätietoisesti panostaneessa KuPSissa, jonne Begolli siirtyi kaudeksi 2020.
Viime vuonna Begolli juhli keltapaidoissa ensimmäistä Suomen mestaruuttaan. Kuluvalla kaudella keskikentältä hyökkääjäksi siirtynyt taituri on ollut maalintekijänä pysäyttämätön. Elokuun toiseen viikkoon mennessä Begolli oli viimeistellyt 16 ottelussa 23 osumaa.
Begolli on ollut aisaparinsa ja hyvän ystävänsä Gentjana Rochin (19 maalia 15 ottelussa) ohella KuPSin ehdoton avainhahmo, mutta hän ei halua nostaa yksilöitä joukkuetta isommiksi.
– Joukkue saa meidät näyttämään paremmilta. Meillä on selvä peli-identiteetti, ja yritämme kehittää joka päivä hyökkäystämme. Joukkue luo loistavia paikkoja, minun ei tarvitse kuin panna pallo verkkoon.
– Olemme parhaita Suomessa, koska teemme valtavasti töitä. Harjoittelemme kovaa ja laadukkaasti 8–9 kertaa viikossa.Se työ maksaa itseään takaisin joka pelissä.
Begollin tavoitteena on saavuttaa jalkapallourallaan lisää mestaruuksia ja voittaa Mestarien liiga. Unelmia riittää myös peliuran jälkeiseen elämään. Kokiksi Kuopiossa opiskeleva Begolli haluaa avata tulevaisuudessa Suomeen oman, balkanilaisia perinneruokia tarjoavan ravintolan.
– Suomessa ei ole käsittääkseni kovin montaa balkanilaista ravintolaa. Haluan valmistaa suomalaisille asiakkaille kulttuurimme herkkuja, kuten perinteistä lettukerrosta fliaa.
Begollin edustama Kuopion Palloseura kohtaa lauantaina Kansallisen liigan huippuottelussa PK-35 Vantaan. Ottelu alkaa Kuopiossa klo 15 ja sitä seurataan Yle Puheen Urheilukierroksella.
Lue myös: