Kolme nuorta pelasti palavan kerrostalon asukkaat – päätettiin jättää ilman hengen­pelastusmitalia

Savonlinna

Vuoden takaisen juhannusyön dramaattiset tapahtumat ovat jääneet lähtemättömästi savonlinnalaisten Eerika Pasasen, 18, Sari Veijalaisen, 20, ja Samu Silventoisen, 23, mieliin.

Nuoret istuivat autossa Savonlinnan keskustassa seuraamassa ukkosta ja sen salamointia, kun yksi salamoista iski kerrostaloon, jossa paikalla olleet talon asukkaat olivat nukkumassa. Talossa syttyi tulipalo.

Sen enemmän ajattelematta nuoret toimivat. Yksi heistä soitti välittömästi hätä­keskukseen. Sen jälkeen kaikki kolme riensivät herättämään kerrostalon asukkaita, jotka kaikki saatiin pelastettua.

– Kenenkään mieleen meistä ei tullut, että se saattoi olla vaarallista. Me vain menimme sinne ja aloimme ovi ovelta herätellä asukkaita, nuoret kertovat.

Samu Silventoinen riensi kuusikerroksisen talon ylimpään kerrokseen, Eerika Pasanen talon keskivaiheille ja Sari Veijalainen alarappuun. He huusivat ja hakkasivat oviin saadakseen asukkaat hereille ja turvaan palavasta talosta.

– Aluksi osa asukkaista oli meille äkäisiä, että mitä me olemme tulleet juhannusyönä heidän asuintaloonsa riehumaan. Mutta kun käytävässä tuntui savun hajua, ja ulkoa alkoi kuulua paloauton ääniä, asukkaat tajusivat tilanteen todeksi.

Palokunnan ehdittyä paikalle suurin osa asukkaista ja heidän pelastajansa olivat jo turvassa. Samu Silventoinen oli vielä avustamassa liikuntarajoitteista henkilöä ulos talosta.

Vasta jälkeen päin sankarinuorille selvisi, että he asettivat itsensä todelliseen vaaraan. Jo muutama henkäys myrkyllistä savukaasua voi viedä tajunnan sitä hengittäneeltä.

– Samu oli meistä ainoa, joka ymmärsi suojata itseään hengittämällä jonkin vaatteen läpi, Pasanen ja Veijalainen kertovat.

Samu Silventoisella on VPK-taustaa. Lapsena hän oli mukana VPK:n toiminnassa Savonrannalla ja hänen isänsä oli aktiivi vapaapalokuntalainen. Ainakaan kymmeneen vuoteen Samu ei kuitenkaan ole ollut enää toiminnassa mukana.

Sankarinuoret vietiin tarkastukseen keskussairaalan päivystykseen. Veijalainen ja Silventoinen pääsivät sairaalasta tarkastuksen jälkeen, Eerika Pasanen jäi yöksi tarkkailuun.

– Vasta kun sairaalassa minusta otettiin valtimosta verikoetta, sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Jälkeen päin olen saanut myös kriisiapua kouluterveydenhuollon kautta. Yön tapahtumat alkoivat tulla uniin, mutta vasta puoli vuotta tapahtuman jälkeen, Eerika Pasanen kertoo.

Rohkeasta – jopa uhkarohkeasta – toiminnastaan nuoret ovat saaneet paljon huomiota. Finanssiala palkitsi nuoret 1 000 euron stipendillä, kaupunki peräti 200 eurolla. Joulun alla järjestettiin myös talon asukkaiden ja nuorten välinen tapaaminen, jossa pelastajanuoria muistettiin.

– Talossa asui paljon ikäihmisiä. Heidän lapsensa ja jopa lastenlapsensa ovat olleet meihin yhteydessä ja kiitelleet omaistensa pelastamisesta. Myös ihan tuntemattomat ihmiset ovat tulleet juttusille ja kehuneet toimintaamme, nuoret kertovat.

Kaupunki ja Etelä-Savon pelastuslaitos hakivat nuorille myös hengenpelastusmitaleita, mutta niitä heille ei myönnetty.

Mitalilautakunnan päätöksen mukaan nuoret olivat pelastuslain mukaan velvollisia ryhtymään kykyjensä mukaan pelastustoimintaan, mutta palkitseminen ei olisi ollut linjassa pelastustoimen tekemän valistuksen ja neuvonnan kanssa. Savuiseen porraskäytävään ei kannusteta menemään.

Joka tapauksessa sankarinuorten toiminta mahdollisesti johti siihen, että uhkaavasta kerrostalopalosta selvittiin ilman ihmisuhreja. Palokunnan ehdittyä paikalle asukkaat olivat jo turvassa. Palokuntien tehtäväksi jäi vielä talon tarkastaminen, ettei sinne jäänyt ketään.

Palopäällikkö Antti Peltonen antaa nuorille heidän toiminnastaan vilpittömän tunnustuksen, mutta pelastustoimen ammattilaisena hän kuitenkin muistuttaa tulipalojen pelastustoimintaan liittyvistä riskeistä.

– Nuoret toimivat tilanteessa hyvin. He tekivät enemmänkin kuin heiltä olisi lain mukaan edellytetty, Peltonen sanoo.

Hän ymmärtää, että nuoret toimivat tilanteessa niin kuin heidän mielestään tuntui siinä hetkessä oikealta.

– Mutta porraskäytävään meneminen oli riski. Jo pari henkäystä myrkyllistä savukaasua ja meno loppuu siihen paikkaan. Eivät tulipalojen uhrit kuole kuumuuteen, vaan savukaasuihin, Peltonen sanoo.

Nuoretkin ymmärtävät nyt ottaneensa juhannusyönä ison riskin.

– Jos uudelleen joutuisin samanlaiseen tilanteeseen, tekisin varmaankin joitain asioita vähän eri tavalla. Toimisin rauhallisemmin, en samanlaisella häslingillä, Samu Silventoinen tuumaa.