Banner Before Header

Kommentti: Anne Kyllönen palasi tuskaisten vuosien jälkeen tasolle, johon vain harva uskoi – vastaavaa nousua ei muistu Suomen olympiahiihdon lähihistoriasta

Arvokisojen pitkät matkat tunnetaan hiihtohistoriassa kilpailuina, joilla on vuosien saatossa nähty lukuisia olympia- tai MM-debyyttejä. Miesten 50:n ja naisten 30 kilometrin tuloslistoilta löytyy nimiä, joita paatuneimmat urheilufanaatikot lisäävät tietovisoihinsa potentiaalisiksi kompastuskiviksi.

Mainittakoon esimerkkeinä Heikki Kivikon ja Antti Ticklénin sijat 29 ja 45 vuoden 1988 Calgaryn olympialaisten 50 kilometrillä, Päivi Simukan 37. sija Albertvillen 30 kilometrillä vuonna 1992 tai Juha Almin 54. sija Naganon kuninkuusmatkalla vuonna 1998.

Vaikka sijoitukset eivät päätä huimaa, suoritukset ovat kovia, koska niihin on ponnistettu A-maajoukkueen ulkopuolelta. Vuonna 2001 mukaan tulleen sprintin myötä vastaavaa kiilaa arvokisajoukkueeseen lyötiin B-maajoukkueesta esimerkiksi Vancouverin olympialaisissa 2010.

Tavatonta ei ole myöskään sprintin olympiajoukkueeseen murtautuminen täysin toisesta lajista, kuten yhdistetyn tähti Hannu Manninen teki Salt Lake Cityssä 2002 ja ampumahiihtäjä Mari Eder Sothsissa 2014.

Vuoden 2010 Vancouverin olympiajoukkueessa vaihtuvuutta nähtiin poikkeuksellisesti myös keskipitkillä matkoilla, kun Lari Lehtonen ponnisti kisakoneeseen B-maajoukkueen alapuolella olleesta haastajaryhmästä ja pääsi hiihtämään lopulta väliaikalähdön ja 50 kilometriä.

Näistä poikkeuksista huolimatta ovi olympialaisten pitkän viestin joukkueeseen on pysynyt visusti kiinni, kun kyse on ollut A-maajoukkueen ulkopuolisesta urheilijasta.

Tähän on kuitenkin tulossa kuukauden kuluttua muutos. Viime kauden päätteeksi B-maajoukkueeseen pudotettu ja yksityistallin avittamana kansainvälisiin kuvioihin palannut Anne Kyllönen antoi Tour de Skillä näytöt, joilla hän hiihtää terveenä pysyessään Pekingin olympialaisissa ainakin 10 kilometrin väliaikalähdön.

Kun vertaillaan Kyllösen näyttöjä distanssimatkoilla kilpakumppaneihin, 34-vuotias jyväskyläläinen on vahvasti tyrkyllä myös 4×5 kilometrin viestijoukkueeseen. Tähän tuskin uskoi kovin moni pisteettömän viime kauden ja vuosia kestäneiden terveysmurheiden jälkeen.

Anne Kyllönen putosi A-maajoukkueesta viime kauden päätteeksi, kun hän ei saavuttanut maailmancupin kilpailuista ainuttakaan pistettä. Tätä ennen hän ehti käydä muun muassa selkäleikkauksessa vuonna 2018. Kuva: Getty Images

Kyllönen kertoi marraskuussa Yle Urheilun haastattelussa pitävänsä esikuvanaan Riitta-Liisa Roposta, kun puhutaan uransa ehtoopuolella arvokisapaikoista taistelevista urheilijoista. Vuosi sitten 42-vuotias Roponen saavutti Oberstdorfin MM-laduilla viestipronssia ja oli vapaan hiihtotavan väliaikalähdössä kymmenes, vaikka oli harjoitellut edeltävän kesän A-maajoukkueen ulkopuolella.

Nyt Kyllönen on nousemassa kisakoneeseen ja luottotehtäviin samoista lähtökohdista, mitä ei ole tapahtunut olympiatasolla miesmuistiin.

Suomen joukkue venyi

Tiistaina päättynyttä Tour de Skitä voidaan pitää Suomen hiihtomaajoukkueilta nappisuorituksena. Vai mitä pitäisi sanoa siitä, että kahdeksasta maaliin tulleesta suomalaisesta seitsemän hiihti kiertueella kauden parhaan tuloksensa tai sivusi sitä?

Vaikka Virpi Sarasvuo on juhlinut kiertueen voittoa tammikuussa 2007 ja 2009, joista jälkimmäisessä kolmanneksi sijoittui Aino-Kaisa Saarinen, ja kauden 2016–2017 Tourilla Krista Pärmäkoski oli toinen ja Matti Heikkinen viides, tämävuotista kiertuetta voi pitää joukkuepanoksena jopa parhaimpana.

Niskasten historiallinen tupla Lenzerheidessa, kolme muuta podiumia kolmen eri hiihtäjän voimin, Iivo Niskasen kolmas sija lopputuloksissa ensimmäisenä suomalaismiehenä sekä liuta muita onnistumisia takasivat joukkueelle vahvasti plusmerkkisen tuloksen.

Iivo Niskasesta (vas.) tuli ensimmäinen suomalaismies, joka ylsi Tour de Skin kokonaiskilpailussa kärkikolmikkoon. Kuvassa suomalaistähden kanssa poseeraa kiertueen yli kahden minuutin erolla voittanut Johannes Hösflot Kläbo, jonka johdolla norjalaiset palasivat Tourille viimevuotisen koronaboikotin jälkeen. Kuva: Getty Images

Norjan naiset ja tuntematon saksalainen

Tämänvuotinen Tour de Ski tarjosi myös naisten kärkitaistelun osalta uusia tuulia. Norjalaisen hiihtokuningattaren Therese Johaugin poisjäänti oli luonnollisesti tekijä, joka on otettava huomioon tarkasteltaessa distanssietappien ja kokonaiskilpailun tuloksia.

Sen sijaan Johaugin maannaisten tulokset olivat edeltäviin vuosiin verrattuna merkittävästi heikompia. Jos Alpe Cermisin kiipeilykisa jätetään pois laskuista, etenkin normaalimatkoilla muilla norjalaisilla kuin Heidi Wengillä sijoittuminen kymmenen joukkoon oli työn ja tuskan takana.

Lopputuloksissa kolmanneksi hiihtäneen Wengin takana toiseksi paras norjalainen oli kymmenenneksi sijoittunut Tiril Udnes Weng. Kyseessä on Norjan naisten heikoin joukkuesuoritus sitten vuoden 2009–2010 kiertueen. Miesten puolella vastaavaa pudotusta ei nähty: Johannes Hösflöt Kläbon suvereenin voiton lisäksi yhdeksän parhaan joukkoon mahtui viisi vuonomaan sivakoijaa.

Absoluuttisen kärkitaistelun takana Tourin silmiinpistävimmästä suorituksesta vastasi saksalainen Katherine Sauerbrey. Vahvojen juniorivuosien jälkeen Sauerbrey kiersi vuosia kakkos- ja kolmoskategorian kisoja, kunnes pääsi 24-vuotiaana debytoimaan maailmancupissa henkilökohtaisilla matkoilla kiertueen avanneissa Lenzerheiden kisoissa. Tuloksissa myöhäinen herääminen ei kuitenkaan näkynyt: Sauerbrey keräsi Tourin kuudesta etapista pisteitä neljästä, piikkinä 12. sija uran viidennessä maailmancupin startissa.

Lue lisää:

Source Link yle.fi