Syksyn edetessä kylmää ei ole vain Puolan rajalla. Se ei ole ainoa este, jota siirtolaiset yrittivät Euroopassa ylittää henkensä kaupalla. Myös Englannin kanaalissa on kriisi. Puolassa pyritään sisään EU:n alueelle, kanaalissa pois sieltä.
Pienoiskoossa Britannian ja Ranskan rannoilla tiivistyy eurooppalaisen siirtolaispolitiikan tappava sekavuus.
Viime torstaina kanaalin yli saapui 1 185 siirtolaista. Se oli uusi ennätys. Kolmen pelätään tuona päivänä hukkuneen. Tänä vuonna tulijoita on ollut jo yli 23 000.
Viime viikolla sää oli suotuisa ennen talven tuloa. Monet tulijoista luottavat siihen, että Brexit on tehnyt palautukset kauttakulkumaihin entistä hankalammaksi.
Pohjois-Ranskassa on vuosia ollut suuria leirejä, joiden asukkaat toivovat pääsevänsä livahtamaan Britanniaan. Välillä Ranskan poliisi on hajottanut niitä kovin ottein, mutta toiveikkaat ovat silti jääneet odottamaan tilaisuuttaan. He uskovat sulahtavansa helposti Britannian harmaille työmarkkinoille.
Myös turvapaikan saamiseen on todellinen mahdollisuus. BBC esitteli tuoretta arvioita myönnetyistä turvapaikoista. Suuri osa tulijoista oli viidestä maasta: Iranista, Irakista, Sudanista, Syyriasta ja Vietnamista. BBC:n mukaan noin kahdella kolmasosalla näistä maista tulleilla turvapaikan saaminen on onnistunut.
Moni pitää riskiä kanaalin kylmissä vesissä kannattavana.
Britannian kovaotteinen sisäministeri Priti Patel ei tulijoita halua. Kanaalin yli veneillä tulleiden turvapaikan saantia haluttaisiin kiristää muita reittejä saapuvia tiukemmaksi. Tämä ei ole lainsäädännössä läpihuutojuttu.
Patel ajaa myös sitä, että tulijoiden veneet yksinkertaisesti pakotettaisiin takaisin Ranskaan. Guardianin mukaan merivartijoiden ammattiliitto vastustaa tätä vaarallisena.
– Jos joku kuolee, Priti Patel ei nosta ruumista vedestä. Se, että merivartijoille luvataan syytesuoja, ei jäsentemme mielenterveyttä auta, liiton edustaja Kevin Mills sanoi Guardianille.
Britannian ja Ranskan välienkään kannalta tilanne ei ole hyvä. Niillä on jo menossa samoilla vesillä kalastuskiistakin.
Viime viikolla Britannia lähetti muutaman sotilaansa avuksi Puolan rajalle. Eleen voi tulkita sen oman siirtolaiskriisin vinkkelistä.
Tosin koko kriisin olemassaolo kyseenalaistetaan. Pandemiavuosina turvapaikanhakijoiden määrä Britanniassa on kokonaisuutena vähentynyt, kun lentomatkustusta on rajoitettu. Ongelmana on nimenomaan kanaali ja suurin ongelma siellä on tulijoiden hengenvaara.
Kun Britannia äänesti Brexitistä, suurin mörkö oli ”puolalainen putkimies”. Maiden toistensa löytämisessä on ironiansa.
Työvoimapula Britanniassa on ehtinyt aiheuttaa jonoja huoltoasemille ja tyhjää kaupan hyllyille. Brittihallitus on yrittänyt jo houkutella EU-maiden kuorma-autokuskeja takaisin.
Muutama vuosi sitten paljastui, että Britannia oli heppoisin perustein karkottanut maassa vuosikymmeniä asuneita ihmisiä takaisin brittiläisen kansainyhteisön maihin. Usein kyse oli viranomaisten vanhoista virheistä. Asia koski erityisesti Karibialta tulleita, joita Britannia vuosikymmeniä sitten värväsi työvoimaksi isoilla kampanjoilla.
Jotkut maahanmuuttajataustaiset menestyvät. Priti Patelin intialaissyntyiset vanhemmat muuttivat Englantiin Ugandasta. Parin muunkin Boris Johnsonin avainministerin sukutausta on Aasiassa.
Vielä muutama vuosikymmen sitten aasialaisia vainottiin ja hakattiin Britannian kaduilla. Osa heistä on silti onnistunut nousemaan konservatiivipuolueen ja bisneksen eliittiin asti.
Tämä olisi monen nytkin Englannin kanaalin vastarannalla värjöttelevän toiveuni.
Maahanmuuttajien työvoimaa tarvittaisiinkin, mutta muukalaispelon paineessa halukkaiden tie ollaan valmiina tukkimaan voimakeinoin.
Poliittisten suhdanteiden vuoksi järkevän ja turvallisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen oli liki mahdotonta sekä EU:ssa että Britanniassa.
Siksi ihmiset lähtevät hengenvaaraan pelissä, jonka poliittisia hyötyjiä riittää sekä Euroopassa että sen ulkopuolella.