Arsenalin entinen valmentaja Arsène Wenger oli alkuviikosta Rio Ferdinandin vieraana keskustelemassa jalkapallon tulevaisuudesta. Keskustelu striimattiin YouTube-kanavalla.
Yksi teemoista oli neljän vuoden välein pelattavien jalkapallon MM-kisojen muuttaminen joka toinen vuosi pelattavaksi turnaukseksi.
Se on ollut polttavimpia futispuheenaiheita siitä lähtien, kun Saudi-Arabia esitti uudistusta toukokuussa Fifan kokouksessa, jossa olivat virtuaalisesti läsnä kaikki maailman 211 jalkapalloliittoa.
Esitys on saanut täystyrmäyksen faneilta, seuroilta, aktiivipelaajilta ja merkittävimmiltä maanosaliitoilta kuten Uefalta.
Silti Fifa ajaa uudistusta väenväkisin suurimpina äänitorvinaan juuri Wenger sekä tunnettuja entisiä pelaajia kuten Ronaldo, Michael Owen ja Peter Schmeichel.
Yhdistävä tekijä puoltajille on se, että he ovat joko Fifan palkkalistoilla tai olleet ainakin syyskuussa mukana Dohassa, jonne kansainvälinen jalkapalloliitto lennätti 80 entistä pelaajaa.
Dohan-reissun lopputulema oli se, että joka ikinen matkalla ollut entinen pelaaja piti ajatusta kahden vuoden välein järjestettävistä kisoista pelkästään hyvänä. Niin se toimii.
Monet entiset pelaajat kuten Peter Schmeichel puhuvat kahden vuoden välein järjestettävien MM-kisojen puolesta.
Samaan aikaan aktiivipelaajat, ne joilta asiaa oikeasti pitäisi kysyä, vetoavat nykyisen systeemin puolesta. Kilpailukalenteri koettelee jo pelaajien fyysistä ja henkistä sietokykyä.
– Meille tulee vammoja, eikä kukaan enää välitä meistä, sanoi Real Madridin maalivahti Thibaut Courtois lokakuussa Sky Sportsin haastattelussa.
Kaupalliset intressit menevät jälleen kerran kaiken muun edelle.
Wenger, joka on yksi modernin jalkapallon suurimmista mullistajista ja ajattelijoista, puhuu nykyään lähinnä pehmeitä.
Hän totesi Ferdinandin haastattelussa, että syyt vastustaa uudistusta ovat pääasiassa tunneperäisiä. Voiko asiaa enää väheksyvämmin ilmaista?
Uefa on tehnyt muun muassa 39-sivuisen vaikuttavuusanalyysin, jossa uudistusta tarkastellaan urheilullisista ja taloudellisista näkökulmista.
Se on vain yksi esimerkki Wengerin ”tunneperäisyyttä” vastaan.
Fifa haluaa monistaa rahantekokoneensa
Fifan intressit ovat sen sijaan täysin läpinäkyvät. Venäjän MM-kisat toivat sen kassaan kulujen jälkeen yli kolme miljardia euroa, mikä on yli 80 prosenttia lajiliiton tuloista neljän vuoden aikana, jolloin kisoja ei järjestetä.
Fifa haluaa monistaa rahantekokoneensa. Sillä tapaa se lisää myös päätösvaltaansa yhä rikkaammiksi ja suuremmiksi kasvavia seuroja vastaan, joilla on omat intressinsä Superliigoineen.
Pohjimmiltaan on kyse siitä, kuka saa käyttää pelaajien aikaa millaisten turnausten ja otteluiden järjestämiseen.
Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande uskoo, että Fifan kampanjassa on kysymys lähinnä kansainvälisen jalkapallokalenterin muokkaamisesta vuoteen 2028 asti.
MM-ehdotus on vain sivujuonne, kenties neuvotteluvaltti. Fifan tuntien tästä ei voi mennä täysin takuuseen.
Jos tilanne eskaloituisi siihen saakka, että useammin toistuvat kisat vietäisiin Fifan päätöselimiin, Uefa ja Etelä-Amerikan jalkapalloliitto Conmebol voisivat jopa ilmoittaa, että pitäkää MM-kisanne. Sitä Fifa ei kestäisi.
Etelä-Amerikalla ja Euroopalla on omat suositut maanosakilpailunsa, jolloin niillä olisi varaa katsoa Fifan kortit.
Suomi on muiden Pohjoismaiden kanssa nostettu kansainvälisessä lehdistössä radikaalien joukkoon, mikä johtuu osin väärinkäsityksestä. Pohjoismaat ehtivät kokoontua muita aiemmin ja tehdä asiasta ensimmäisenä julkilausuman. Ei ole salaisuus, että Suomi vastustaa Fifan hanketta Uefan mukana.
Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino penää avointa vuoropuhelua, mutta samaan aikaan järjestö suhmuroi niin, että avaukset mahdollisista MM-kisoista kahden vuoden välein tulevat tiskin alta Fifan ”kaveriliitoilta” kuten Saudi-Arabialta.
Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino kaipaa avointa vuoropuhelua.
Avointa keskustelua ei edistä myöskään Wengerin näkemykset, joiden mukaan maajoukkuekarsinnat ”keskeyttävät” kauden liian usein, minkä vuoksi kaikki karsinnat pitäisi pelata yhdessä ikkunassa syksyllä tai kahdessa syksyllä ja keväällä.
Juuri tämä korpeaa kansallisia liittoja kaikista eniten. Maaottelutapahtumat ovat äärimmäisen tärkeitä esimerkiksi Suomen Palloliitolle. Huuhkajien ja Helmareiden ympärillä on päällä suoranainen buumi, jota ei muussa jalkapallossa valitettavasti voi Suomessa nähdä.
Se, että maaotteluita nähtäisiin kerran tai kahdesti vuodessa tappaisi taatusti kannattajien siteen joukkueisiin.
Entä jos pelaaja sattuisi olemaan loukkaantunut juuri lokakuussa, kun pelataan vuoden ainoat maaottelut, jos joukkue ei selviä kisoihin? Pahimmillaan kuukauden loukkaantuminen voi pitää kaksi vuotta poissa maajoukkueesta.
Kuka pelaaja ylipäänsä haluaisi viettää kisojen lisäksi joka vuosi kuukauden erillään perheestään pelatakseen karsintoja?
Entä milloin uusia pelaajia ajettaisiin sisään maajoukkueisiin?
Kiihtyvä kisatahti lyhentäisi vääjäämättä myös kansallisia kausia, puhumattakaan haittavaikutuksista kesäsarjoihin kuten Suomeen.
Pelaajien rasitustaso on jo valmiiksi äärimmillään ja uudistus lisäisi sitä entisestään niillä, jotka ovat mukana maajoukkueissa.
Naisten nousussa oleva näkyvyys olisi vaarassa jäädä jalkoihin, kun miesten kisat lisääntyisivät. Lisäksi liian usein järjestettävät kisat vähentäisivät auttamatta MM-kisojen arvoa ja kiinnostavuutta.
Negatiivisten vaikutusten listaa voi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään nuorisomaajoukkueisiin, kannattajiin tai talousvaikutuksiin, sponsoreihin ja tv-sopimusten arvoon.
Wengerille tiedoksi, että näitä kaikkia vaikutuksia on jo tutkittu. Ainoastaan hänen heittonsa oli tunnepohjainen.
”Muu maailma” tarvitsee turnauksen
Muutoksia kansainväliseen kisakalenteriin tulee varmasti, ja niihin on myös tarvetta. Euroopassa ja Etelä-Amerikassa tilanne on paras, mutta muut maanosat kaipaavat lisää kansainvälistä kilpailua.
Yksi vaihtoehto on vaikkapa globaali Kansojen liiga, jossa muiden maanosien parhaat maat pelaisivat eurooppalaisia huippumaita vastaan.
On puhuttu myös ”toisen asteen MM-kisoista” eli turnauksesta, jonne pääsisi varsinaisten MM-kisojen ulkopuolelle jääneitä maita.
Jalkapallo haluaa yhä kasvaa ja levitä, jolloin tällaisille hankkeille on tilausta.
Fifan päätösmekanismi on myös sellainen, että kaikilla jäsenmailla on ääni päätöksiä tehdessä.
Aasian ja Afrikan maat tarvitsevat jonkun porkkanan, jotta ne eivät olisi ajamassa MM-kisoja kahden vuoden välein.
Seuraavina kuukausina tehdään isoja ratkaisuja jalkapallon tulevaisuudesta. Toivottavasti Fifa ei ahneuttaan tuhoa koko järjestelmää.