Andy, Michael, Sami, Nasty ja Gyp.
He aloittivat 42 vuotta sitten Tukholmassa Hanoi Rocksin. Ja sama kokoonpano esiintyi liki 50 minuutin ajan Michael Monroen 60-vuotiskeikan huipentumana.
Helsingin jäähalli oli loppuunmyyty. Paikalla oli 8 000 ihmistä, joille Hanoi Rocksin alkuperäiskokoonpanon esiintyminen oli kova juttu.
– Ihanin ilta ikinä, Michael Monroe spiikkasi.
Paikalle oli matkustettu Japanista ja Yhdysvalloista saakka. Ja eri puolilta Suomea, tietysti.
PALUU oli ihme, sillä Michael Monroe ja Andy McCoy lähtivät Hanoi Rocksin uuden tulemisen (2001–2009) jälkeen eri suuntiin ihan kirjaimellisesti.
Näytti siltä, etteivät he enää koskaan mahdu samaan bändiin.
Rockin historia tuntee vastaavia luovien lahjakkuuksien törmäyksiä. Amerikkalaisyhtye Eagles riitaantui aikanaan niin pahasti, että julisti palaavansa yhteen vasta ”kun helvetti jäätyy”.
No, paluukiertue olikin sitten nimeltään Hell Freezes Over, Helvetti jäätyy.
Jäätyikö helvetti jälleen?
Vai nostettiinko jossain lämpötilaa?
Jokin joka tapauksessa sulatti kahden karismaattisen ja voimakastahtoisen muusikon jäätyneen suhteen.
Helsingin jäähalli oli loppuunmyyty. Paikalla oli 8 000 ihmistä.
SE KANNATTI, sillä jäähallissa, missäpä muuallakaan, nähtiin ikimuistoinen keikka.
– Veljeni, esitteli Monroe McCoyn.
Rumpalina soitti Gyp Casino, joka aikanaan 1980-luvulla oli tehnyt tilaa englantilaiselle Razzlelle, jonka kuolema puolestaan hajotti bändin vuonna 1984.
Casino on ruotsalaisvahvistus yhtyeessä, joka oli 1970- ja 1980-luvun vaihteessa vallankumouksellinen kuin tv:n ensimmäinen värilähetys joitakin vuosia aikaisemmin.
Hanoi Rocks oli silloin jotain, mitä ei oltu Suomessa nähty.
Sen jäsenten röyhkeä itsetietoisuus, häpeämätön halu olla esillä ja omana aikanaan suunnaton persoonallisuuden ylistys toi ajattelemisen aihetta niemiin, notkoihin ja saarelmiin.
Ja kun yhtye oli lavalla nyt, vuosikymmenten tauon jälkeen alkuperäisessä kokoonpanossaan, he olivat edelleen valmiita antamaan lavalla kaikkensa.
Myös musiikillisesti. Treenattu oli, vaikka yhtyeen jännittävintä ominaisuutta, nykyisin niin kovin harvinaista esiintyjästä hehkuvaa vaarallisuuden tunnetta ei voikaan treenata.
Sitä joko on tai ei.