Kommentti: Italian talous on joka tapauksessa vaikeuksissa – vaalien jälkeen siitä voi taas kehittyä koko EU:n päänsärky
Italia käy sunnuntaina ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin, joiden todennäköinen tulos tuo seurauksineen lisää vauhtia ja vaaratilanteita EU:n muutenkin vaikeaan lähitulevaisuuteen.
Viimeaikaisten kannatuskyselyjen perusteella Italian vaalien melko varmana voittajana voi pitää kolmen oikeistopopulistisen puolueen muodostamaa ryhmittymää.
Kannatuskyselyjen selvässä johdossa on poliittisen oikeiston äärilaitaa edustava Italian veljet (Fratelli D'Italia), jonka korostuneen kansallismielinen populistijohtaja Giorgia Meloni noussee seuraavan hallituksen tunnustelijaksi ja mahdollisesti maan seuraavaksi pääministeriksi.
Italian veljien ja Melonin kanssa yhteiseen koalitioon ovat liittyneet niin ikään oikean laidan populistipuolueet, Matteo Salvinin johtama Lega ja Silvio Berlusconin johtama Forza Italia.
”Kumpikin on vuorollaan ollut hilkulla suistaa Italian ja siinä sivussa muutkin euromaat uuteen eurokriisin.
Meloni olisi Italian pääministerinä uusi ja aiempien talous- ja EU-linjaustensa perusteella ennalta arvaamaton kokemus.
Salvini ja Berlusconi sen sijaan ovat kumpikin vuorollaan johtaneet maan hallituksia, Berlusconi peräti neljästi – ja kumpikin on vuorollaan ollut hilkulla suistaa Italian ja siinä sivussa muutkin euromaat uuteen eurokriisin, Berlusconi vuonna 2011 ja Salvini vuonna 2018.
Korot ovat jo nousseet
Kannatuskyselyjen perusteella Italian veljien, Legan ja Forza Italian koalitiolle on sunnuntaina odotettavissa noin 45 prosenttia kaikista vaaleissa kokoon kertyvistä äänistä.
Se riittäisi enemmistöhallituksen muodostamiseen, sillä Italian vaalijärjestelmän omintakeinen matematiikka tuottaisi moisella ääniosuudella jopa 55–60 prosenttia parlamentin kummankin kamarin edustajapaikoista.
Italialaisessa politiikassa voi toki aina tapahtua yllätyksiä, mutta vaaleihin mentäessä enteet näyttävät varsin otollisilta poliittisesti vahvan ja päätöksentekokykyisen hallituksen syntymiselle.
”Vaalitulosta on syytä jännittää Italian lisäksi kaikissa muissakin EU-maissa Suomea myöten.
Vankka enemmistö parlamentissa takaisi hallitukselle voimaa ryhtyä esimerkiksi Italian aneemisen ja osin retuperäisen talouden uudistuksiin, jollaisia EU:kin on jo vuosien ajan kaivannut ja patistellut.
Mutta sama enemmistöasema parlamentissa antaisi hallitukselle myös mandaatin ja ehkä houkutuksenkin jättää talousuudistukset edelleen tekemättä – ja sen sijaan ryhtyä täyttämään anteliaita vaalilupauksia.
Tästä syystä vaalitulosta on syytä jännittää Italian lisäksi kaikissa muissakin EU-maissa Suomea myöten.
Myös finanssimarkkinat seuraavat ainakin sivusilmällä Italian vaaleja, sillä vaaleihin ja mittavaan valtionvelkaan liittyvät epävarmuudet ovat jo kohottaneet Italian korkoja jonkin aikaa.
Vähän mutta kallista kasvua
Italian vaaleihin ja todennäköisen vaalituloksen seurauksiin liittyvä jännitys korostuu – ja ulottuu Suomeen asti – siksi, että kyse on EU:n kolmanneksi suurimmasta taloudesta ja EU:n ylivoimaisesti velkaisimmasta valtiosta.
Ja siksi, että vaaliveikkauksia johtavan populistikoalition talouspoliittiset ohjelmat ja vaalilupaukset EU:n ennestäänkin velkaisimman valtion painumista ronskisti vielä raskaampiin velkoihin.
”Vaalilupaukset voimistaisivat valtion velkaantumista paljon ja pitkän aikaa.
Lupausten mukaan luvassa olisi eläkkeiden korotuksia, verojen huojennuksia ja monenlaisia muita tukien korotuksia ja uusia tukia kansalaisten muihinkin menoihin kuin kieltämättä hirmuisten sähkö- ja kaasulaskujen maksamiseen.
Esimerkiksi analyysiyhtiö Oxford Economics on laskenut, että kolmikon lupaamat taloustoimet vahvistaisivat maan aneemista talouskasvua vain vähän ja lyhyen aikaa – mutta vaalilupaukset voimistaisivat valtion velkaantumista paljon ja pitkän aikaa.
Laskelmien mukaan vaalilupausten täyttäminen painaisi Italian julkisen talouden alijäämän ensi vuodesta alkaen noin viiteen prosenttiin suhteessa vuotuisen bruttokansantuotteen vuotuiseen arvoon, ja että sen jälkeen vuotuinen alijäämä hieman jopa kasvaisi ainakin seuraavat neljä vuotta.
Tämä tietäisi melkoisen voimakkaasti kasvavaa ja vuosi vuodelta mittavampaa uutta velkaa entisten päälle.
Liian suuri kaatumaan
Italiassa hallitukset harvoin pysyvät vallassa vaalikauden loppuun asti, mutta jos tällä kertaa näin kävisi, ja jos hallitus jatkaisi loppuun asti vaalilupauksiensa mukaisella talouslinjalla, kipuaisi Italian julkisen talouden velkasuhde Oxford Economicsin laskelmien mukaan ainakin 155 prosenttiin (vuotuisen bkt:n arvosta).
Vertailun vuoksi: Suomen velkaiseksi moititun julkisen talouden velkasuhde on vähän yli 70 prosenttia eli alle euromaiden keskiarvon ja alle puolet Italian luvusta.
Jos verrataan velkaeurojen määriä, ero on vielä suurempi, sillä Suomella on julkista velkaa alle 200 miljardia euroa mutta Italialla lähemmäs kolme tuhatta miljardia euroa.
Velkavertailu ei liity millään suoralla linkillä Italian vaaleihin, mutta epäsuora yhteys voi yllättäen tulla vastaan.
Suomen talous ja julkinen velkamäärä ovat aivan liian pieniä ollakseen ongelma muille euro- tai EU-maille tai varsinkaan Italialle.
”Italialla on enemmän julkista velkaa kuin kykyä tai halua sen maksamiseen.
Sen sijaan Italian talous ja julkinen velkamäärä ovat aivan liian suuria ollakseen vain Italian omia ongelmia.
Italialla on enemmän julkista velkaa kuin kykyä tai halua sen maksamiseen, mutta velkaa on myös liian paljon, jotta muut euro- ja EU-maat, EU tai euroalueen keskuspankki EKP voisivat antaa Italian ”kaatua” velkoihinsa.
Tätä ”liian suuri kaatumaan” -takaporttia ei ole kirjattu yhteenkään viralliseen EU-sopimukseen, mutta silti se on ”kaikkien” tiedossa – sunnuntain vaalivoittajat mukaan luettuna.