Kommentti: Jan Vapaavuori sai murskaavan luottamuksen, mutta kyseessä oli näytösvaali – pinnan alla kytee yhä suuri epäluottamus

Kohu on laantunut, pöly laskeutunut. Kaikki on hyvin?

Suomen olympiakomitean ympärillä useita kuukausia pyörinyt saaga huipentui viime viikolla, kun Olympiakomitean hallituksen puheenjohtajiston luottamuksesta äänestettiin. Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani ehdotti äänestystä, koska Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren johtamistyyli oli paljastunut hyvin omavaltaiseksi.

Äänestys oli suuntaa-antava eikä sillä ollut juridista merkitystä.

Lopputulos oli odotettu: jopa noin 70 prosenttia lajiliitoista antoi tukensa Vapaavuorelle ja hallituksen puheenjohtajistolle.

Kaikki siis jatkuu kuin mitään kohua ei olisi koskaan ollutkaan, eikä kukaan joudu kantamaan vastuuta – ei edes laajasti parjattu Vapaavuori. Demokratia voitti, ehti Itani(kin) jo pian kokouksen jälkeen julistamaan.

Aivan näin kaunis todellisuus ei kuitenkaan ole. Kulissien takana viha kytee yhä.

Jan Vapaavuori sai vankan tuen Olympiakomitean puheenjohtajana, mutta hänen työnsä jatkuu yhä haasteellisissa olosuhteissa. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Olympiakomitean kokous oli itse asiassa turha näytelmä. Ajanhukkaa, koska kaikki tiesivät etukäteen, etteivät Vapavuoren taakse loppuvuoden 2020 puheenjohtajavaalissa asettuneet suuret lajiliitot kehtaisi kääntää takkiaan ainakaan tässä vaiheessa, koska se olisi samalla ollut merkki myös niiden epäonnistumisesta ja heikkoudesta.

Itanin äänestysvaateeseen sisältyi kuitenkin merkittävä viesti. Se paljasti, että Olympiakomitean johdon ja monien lajiliittojen välillä vallitsee luottamuspula.

Tämä ei näy ulospäin, koska järjestöurheilu on politiikkaa pahimmasta päästä, ja ylipäätään urheilupomot uskaltavat harvoin kertoa julkisesti aitoja mielipiteitään. Heistä monet pelaavat aina enemmän tai vähemmän myös omaa valtapeliään.

Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani toi viime viikolla esille monien lajiliittojen huolen. Kuva: Antti Hämäläinen

Useiden vankkojen sisäpiirilähteiden viesti on joka tapauksessa vankka: jännitteet eri lajiliittojen ja Olympiakomitean välillä ovat kiristyneet viime kuukausien kohujen seurauksena.

Iso uhkakuva, sillä sisäiset jännitteet ovat nyt viimeinen asia, jota Suomen urheilu nykytilanteessa kaipaisi. Ne voivat jopa romuttaa kaiken oleellisen.

Suomen urheilussa suurin valta on keskittynyt pienelle, Vapaavuoren ympärille muodostetulle sisäpiirille. Monen mielestä se pääsi nyt liian helpolla.

Karismaattisen Vapaavuoren älykkyyttä ja nopeaa päätöksentekokykyä arvostetaan suuresti, mutta vastapainoksi urheiluväki puristaa nyrkkejään yhteen siitä, että urheilussa sisäpiiriläisten omat intressit ajavat usein ennen pitkää yhteisön etujen edelle.

Juuri näin Olympiakomitean ympärille muodostuneen hyväveli-kerhon uskotaan toimineen.

Kohuista poikinut kritiikki varmasti muokkaa jollain tavalla Vapaavuoren johtamistapaa sekä sisäpiiriläisten toimintamalleja, ainakin hetkellisesti, mutta luottamuspulaa ne eivät sellaisenaan paranna.

Se vaatisi sanojen sijaan tekoja. Sellaisia, joiden vaikutukset heijastuisivat erityisesti urheilugenren ulkopuolelle.

Ulospäin kaikki näyttää Olympiakomiteassa vaihteeksi harmoniselta, mutta kulisseissa jännitteet Jan Vapaavuoren ja monien lajiliittojen välillä ovat kiristyneet. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Suomen urheilun ydinongelma on, ettei sitä arvosteta yhteiskunnallisesti. Suomalaisten urheilumenestys kyllä kiinnostaa kansaa, mutta kun yhteiskunnallista epäkohdista aletaan puhua, urheilu ei saa koskaan kunnolla ääntään kuuluviin.

Urheilulla ja liikunnalla on esimerkiksi valtava kansanterveydellinen merkitys, mutta aina kun vaalit koittavat, juuri kukaan ei rohkene edes mainita niistä teemoista mitään. Niistä puhumisen pelätään olevan epäuskottavaa, epärelevanttia.

Urheilu on jäänyt yhteiskunnallisissa poliittisissa keskusteluissa huutolaispojan asemaan, koska edes sen sisällä ei osata tehdä yhteistyötä. Lajikateus kalvaa, kukin laji katsoo vain omaan napaansa. Energiaa kuluu hurjasti jo lajien sisäiseen valtapeliin. Turhaan sellaiseen.

Nimenomaan tähän epäkohtaan Vapaavuoren on toivottu tuovan muutoksen. Mutta nyt kevään kohujen jälkeen lajien välisen yhteistyön näkymät ovat heikommat kuin miesmuistiin.

Tilanne on vaikea. Näyttää uhkaavasti siltä, että juuri kulisseissa kytevä epäluottamus on romuttumassa kaiken oleellisen.