Kommentti: Jatkossa kaikkien pitää saada enemmän palkkaa kuin muut – ikiliikkuja on nyt keksitty, mutta se voi olla tuhoisa värkki Suomen kansantaloudelle
Kunta-alalle saatiin eilen noin 300 000 työntekijää koskeva palkkasopu. Sen myötä kunta-alan työntekijät saavat jatkossa automaattisesti suuremmat palkankorotukset kuin yksityisen sektorin työntekijät, esimerkiksi metallimiehet.
Hyvä, että sopu syntyi, ei siinä mitään.
Mutta ongelmat ovat vasta edessä.
– Päin helvettiä mennään, mutta ykkösluokassa, kaiken nähnyt työmarkkinavaikuttaja tiivistää ratkaisun seuraukset kansantaloudelle ja seuraaville työmarkkinaneuvotteluille.
Sovun mukaan kunta-alan työntekijät saavat jatkossa yleisen linjan päälle (nyt noin 2 prosenttia) viiden vuoden ajan muita prosentin suuremmat palkankorotukset.
Sovittu korotusautomaatti on historiallinen.
Perinteisesti palkankorotusvara on määritelty vientiteollisuuden ehdoilla, koska se kerää ne eurot, joita kansantaloudessa jaetaan.
Jatkossa palkkaneuvotteluiden päänavaajan löytäminen voi olla vaikeaa.
Hoitajaliitot Tehy ja Super eivät ole ratkaisussa mukana, mutta myös hoitajat saavat nyt sovitut korotukset.
On historian ironiaa, että muut kunta-alan työntekijät saivat anteliaat korotukset juuri hoitajaliittojen kovista vaatimuksista alkaneiden neuvottelujen päätteeksi.
Mutta hoitajat haluavat vieläkin enemmän: 3,6 prosentin muita suuremmat korotukset viiden vuoden ajan.
Hoitajien vaatimuksista kisataan loppuvuodesta.
Mutta sen jälkeen myös muut sote- ja varhaiskasvatustyöntekijät saavat taas saman kuin hoitajat mahdollisen joukkoirtisanoutumisten ynnä muiden työtaisteluiden jälkeen.
Tosin esimerkiksi opettajilla ei vastaavaa turvalauseketta ole.
Syksyllä teollisuus aloittaa puolestaan omat palkantarkistusneuvottelut.
Henki Teollisuusliitossa on se, että kakkoseksi ei aiota jäädä. Teollisuusliitto pusertaa saman kuin kuntapuoli.
Ja jatkossa saman kuin hoitajat.
Ehkä enemmänkin – tai luultavasti. Samalla neuvottelut vaikeutuvat.
Pelin henki työmarkkinoilla on nyt, että kaikkien pitää saada muita suuremmat palkankorotukset ja julkinen sektori näyttää suunnan.
Se on tietenkin mahdotonta, mutta siltä tilanne vaikuttaa.
Yksityiselle puolelle julkisen sektorin palkkajohtajuus ei vain käy.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantaja korostaa, että viiden vuoden palkkaohjelma pursuaa paikallista sopimista, eli kyseessä ei ole yleinen palkankorotusautomaatti.
Ratkaisu seuraa alivaltiosihteeri Elina Pylkkäsen johtaman sovittelulautakunnan toukokuista esitystä.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on piiloutunut kiistassa sovittelulautakunnan taakse.
Osa epäilee, ettei sovittelulautakunta olisi esitystään edes tehnyt ilman hallituksen suunnasta tullutta tukea, mikä luonnollisesti on haluttu pitää pois julkisuudesta.
Sekään ei kuulosta hyvältä, ettei hallitus olisi muka tiennyt, mitä sovittelulautakunta tekee.
Joka tapauksessa nyt on pantu liikkeelle palkankorotusten hullu maailmanpyörä, ikiliikkuja, joka ei pysähdy, vaikka laitteenhoitaja vetäisi jarruvipua.
Vastaava ei Suomen työmarkkinahistoriassa nähty.
Julkisen puolen palkkaohjelmassa sivutuotteena myös hyväpalkkaiset lääkärit saivat roimat palkankorotukset, eli hoitajien lakkoilusta oli etua heillekin.
”Suomessa ei ole opittu mitään hoitajien eli Sari Sairaanhoitajan vuonna 2007 laukaisemasta palkankorotuskierteestä, joka finanssikriisin alla sotki Suomen kansantalouden yli kymmeneksi vuodeksi.
Yksityisellä puolella sekä työnantajat että työntekijäliitot ovat raivoissaan.
Työnantajaliitot ovat riidelleet kevään aikana poikkeuksellisen avoimesti keskenään, siis Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat ja Etelärannan EK ja Teknologiateollisuus.
Riku Aallon (sd) johtama Teollisuusliitto ja Jyri Häkämiehen (kok) johtama EK ovat kulkeneet käsi kädessä KT:n toimitusjohtajan Markku Jalosen neuvottelemaa julkisen alan sopimista vastustaessaan.
Kriitikoiden mukaan Suomessa ei ole opittu mitään hoitajien eli Sari Sairaanhoitajan vuonna 2007 laukaisemasta palkankorotuskierteestä, joka finanssikriisin alla söi kilpailukyvyn ja sotki Suomen kansantalouden yli kymmeneksi vuodeksi.
Nytkin palkkakierre voi päätyä roiman inflaation avustamana siihen, että kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikkien ostovoima laskee.
Kuvaan kuuluu, että julkinen talous on kuralla ja palkankorotukset maksetaan velaksi, kun esimerkiksi hoitajien palkat siirtyvät vuodenvaihteessa valtiolle ja hyvinvointialueiden maksettavaksi.
Teollisuudessa onkin toivottu, että hallitus tulisi syksyllä apuun ja tarjoaisi lääkkeeksi veronkevennyksiä.
Vanhan knoppisäännön mukaan prosentin tuloverokevennys vastaa kolmen prosentin palkankorotusta.
Kesälomien jälkeen nähdään, onko hallitus tähän valmis.
Mutta ei tarvitse olla suuri ennustaja, kun sanoo, että syksyllä ja ensi talvena työmarkkinoilla tuulee myrskylukemissa.
Vuonna 2032 voidaan sitten laskea, mikä oli palkkaikiliikkujan hinta kansantaloudelle.