Banner Before Header

Kommentti: Kahden euron bensalitra ja huimat sähkölaskut ovat oire huolestuttavasta talousilmiöstä

Kenen tahansa (polttomoottori)autoilijan on helppo havaita polttoaineiden viime kuukausien rajuhko kallistuminen, sillä autoa tankatessa tavanomaisesta litramäärästä on maksettava tuntuvasti kovempi hinta kuin vaikkapa vuosi sitten.

Samoin sähkön kallistuminen käy vaikeuksitta ilmi viimeistään seuraavaa sähkölaskua maksaessa.

Kummassakin mainitussa arkisessa tilanteessa itse kukin saa suoran ja omakohtaisen tuntuman maailmanlaajuiseen energiakriisiin, joka voimistui viime vuoden mittaan erityisesti Euroopassa.

Energiakriisin taustalla on monenlaisia suoria ja epäsuoria syitä koronakriisin talousvaikutuksista kansainvälispoliittisiin jännitteisiin ja energia-alan investointilamasta länsimaiden ilmastoponnistuksiin.

Tässä ei kuitenkaan ole tarkoitus puntaroida öljyn, maakaasun tai sähkön kallistumisen syitä. Sen sijaan aikomus on aprikoida seurauksia.

Energia pyörittää taloutta

Yksi energiakriisin jokseenkin suoraviivaisista vaikutuksista on jo noussut näkyviin, ja se on ”yleisen hintakehityksen” vuosikausiin voimakkain kohoaminen.

Euroopan unionin EU:n ja EU-maiden tilastovirastot ovat Suomea myöten mitanneet vuosikausiin korkeimpia inflaatiolukuja, jotka ovat paikoin hiponeet viidenkin prosentin vuosivauhtia.

Yhdysvalloissa vastaavat, joskin keskeisiltä osin eri tavoin laaditut, inflaatioluvut ovat viime kuukausina olleet vielä korkeampia kuin EU-maiden lukemat.

Energian kallistumisella on ollut keskeinen osansa inflaation kiihtymisessä, sillä eri energialajeilla ja energiaan liittyvillä kustannuksilla on suhteellisen suuri paino inflaatiolukujen taustalle koottavissa kuluttajahintaindeksien tavara- ja palvelukoreissa.

Energian kallistumisesta on saanut alkunsa niin sanottu kustannusinflaatio.

Suorien vaikutusten lisäksi energian kallistumisella on ollut yleiseen inflaatioon epäsuoria – ja viime aikoina pelkästään voimistavia – vaikutuksia, sillä energian hinnalla on iso merkitys esimerkiksi elintarvikeraaka-aineiden ja useiden teollistenkin raaka-aineiden hintoihin, maailmankaupan tavarakuljetusten kustannuksista puhumattakaan.

Näin energian kallistumisesta on saanut alkunsa niin sanottu kustannusinflaatio, joka tosin selittää inflaation kiihtymistä vain osittain.

Samaan aikaan on ilmennyt niin sanottua kysyntäinflaatiota, jota on synnyttänyt talouskasvun ja kulutuskysynnän toipuminen viime vuoden koronataantuman kohmeesta.

Mitä muuta nämä inflaation lajit taloudesta kertovatkaan, on niitä mahdollista lukea kuin talouden lämpömittarin lukemia.

Talouden lämpö- ja pakkasasteita

Kysyntäinflaatio syntyy ja voimistuu, kun tuotanto ja muukin talouden toimeliaisuus vilkastuu lähelle tai yli kulloinkin käytettävissä olevan niin sanotun tuotantokapasiteettinsa – eli vilkkaammaksi kuin ilman hintojen nousupainetta olisi laita.

Tämän lajin kysyntäinflaatiota pidetäänkin yleensä ainakin ensi alkuun pääasiassa terveenä ja terhakkana merkkinä suotuisasta noususuhdanteesta – ainakin siihen asti, kun talous alkaa käydä ylikierroksilla ja alkaa ilmetä erilaisia ylikuumenemisen oireita.

Se syö voimia likimain kaikesta muusta toimeliaisuudesta kuin juuri energian tuotannosta ja jakelusta.

Periaatteessa kysyntäinflaation pitäisi osaltaan kannustaa uusia yrityksiä ja investointeja niille aloille, joilla kysyntä on runsaampaa kuin tarjonta ja joka tapauksessa kyllin kovaa salliakseen hintojen kohota.

Karkeasti ottaen kysyntäinflaatio edustaa talouden lämpömittarilla lämpöasteita.

Energiakriisistä alkunsa ja voimansa saava kustannusinflaatio on tyystin toista maata, sillä se syö voimia likimain kaikesta muusta toimeliaisuudesta kuin juuri energian tuotannosta ja jakelusta.

Kustannusinflaatio edustaa talouden lämpömittarilla ennemmin pakkas- kuin lämpöasteita.

Energiakriisi on talousjarru

Energian kallistuminen niin kuin toki muidenkin kustannusten kohoaminen merkitsee yleensä kannattavuuden heikkenemistä ja/tai muihin tarkoituksiin käytettävissä olevien tulojen supistumista.

Jos auton tankkaaminen maksaa vaikka parikymppiä enemmän kuin oli aiemmin tapana, ja jos tulot ovat tällä välin pysyneet samoina, jää tankkaamisen jälkeen parikymppiä vähemmän rahaa muuhun käyttöön.

Kun sama toistuu tapaus tapaukselta suuremmalla mittakaavalla aina kansantalouden kokonaisuutta myöten, ollaankin tuota pikaa tekemisissä pelkän fossiilikuskien tankkausharmin asemesta koko talouden kasvua haittaavan rasitteen kanssa.

Energiakriisi syö esimerkiksi Suomen muuhun käytettävissä olevia varoja ja kasvuvoimaa.

Kansantalouden haitta tai hyöty selviää karkealla jaolla sen mukaan, sattuuko maa kuulumaan energian ja energiaraaka-aineiden netto-ostajiin vai -myyjiin.

Tällä karkealla erottelulla on selvää, että tämänkertainen(kin) energiakriisi syö esimerkiksi Suomen muuhun käytettävissä olevia varoja ja kasvuvoimaa, mutta samalla vahvistaa esimerkiksi Venäjän mihin tahansa tarkoitukseen käytettävissä olevia varoja (suurten sotilasosastojen erittäin kallis siirtely mukaan luettuna).

Suomen kaltaisissa tuontienergialla toimivissa talouksissa juuri energian kallistumisen muita käyttövaroja supistava vaikutus synnyttää talouteen deflatorisia hintapaineita.

Ehkä deflatorinen inflaatio vaikuttaa ennemmin sekoilulta kuin selkeältä, mutta vaikutus on vaikutelmaa suoraviivaisempi.

Inflaatiota ja deflaatiota

Kun energian kallistuminen leikkaa muuhun kuin energiaan käytettävissä olevia varoja, heikkenee muiden tuotteiden ja palveluiden kuin energian kysyntä.

Suorimmin ja kipeimmin energian kallistuminen kirpaisee kansalaisten pieni- ja keskituloista enemmistöä.

Kysynnän heikkeneminen puolestaan heikentää kaikkien muiden tuotteiden ja palveluiden myyjien kuin energian myyjien mahdollisuuksia nostaa tuotteidensa ja palveluidensa hintoja.

Suorimmin ja kipeimmin energian kallistuminen kirpaisee kansalaisten pieni- ja keskituloista enemmistöä, jonka käytettävissä olevista tuloista kuluu suhteellisen suuri osa erilaisten energialaskujen maksamiseen. Koska heitä on kansan enemmistö, syntyy pienestäkin muun kysynnän supistuksesta iso kansantaloudellinen vaikutus.

Ei aikaakaan, niin osa kysynnän heikkenemisestä huolestuneita tuotteiden ja palveluiden myyjistä alkaa harkita myyntinsä kohentamista alennustarjouksien tai hintojen pysyvienkin laskujen avulla.

Mitä voimakkaammin energia ja vaikkapa elintarvikkeet kallistuvat sitä suurempia muiden tuoteryhmien ja palveluiden hintojen laskut peittyvät inflaatiolukemien ”yleisen hintatason” muutoksiin.

Jos tällaisen deflatorisen inflaation kummallinen vaihe syntyy, voimistuu ja jatkuu kyllin kauan, alkaa kysynnän heikkeneminen ennen pitkää heikentää myös energian kysyntää ja hintanostetta.

Toinen energiakriisiä ennen pitkää kenties helpottava vaikutus syntyy, kun juuri hintojen nousu alkaa houkutella investointeja energian tuotannon ja tarjonnan lisäämiseen.

Vaikka energiainvestoinnit toteutuvat yleensä verraten hitaasti, alkaa tuotannon lisääminen ennen pitkää hillitä hintojen nousua yhtä tehokkaasti kuin kysynnän heikkeneminen.

Rahapoliittinen päänsärky

Energiakriisi aiheuttaa harmia ja hampaiden kiristelyä, mutta ei pelkästään laskujen kanssa tuskaileville kansalaisille. Sama haaste aiheuttaa päänsärkyä myös rahapolitiikan säätimien äärellä pähkäileville keskuspankkiireille.

Huolen aihe on toki toinen, mutta päänsärky silti yhtä kova.

Esimerkiksi euroalueen keskuspankki EKP on määritellyt oman rahapolitiikkansa tavoitteeksi ylläpitää euroalueella kaiken aikaa keskimäärin kahden prosentin vuotuista inflaatiovauhtia.

Karkean kaavamaisesti sen pitäisi kiristää rahahanojaan, kun vuosi-inflaatio kiihtyy kahta prosenttia kovemmaksi – ja avata rahahanoja keveämmiksi, kun inflaatio heikkenee kahta prosenttia vaisummaksi.

EKP ei voi kuin aavistella, pitäisikö rahapolitiikkaa kiristää vai keventää – tai olisiko sittenkin paras olla tekemättä mitään.

Niin kauan kuin kuluttajahintaindeksin mittaama inflaatio kiihtyy yli kahden prosentin vauhtiin pääosin energian kallistumisen takia, EKP ei voi kuin aavistella, pitäisikö rahapolitiikkaa kiristää vai keventää – tai olisiko sittenkin paras olla tekemättä mitään.

Epätietoisuus johtuu kustannusinflaation luonteesta ja siitä, että energian kallistuminen heijastelee talouteen suunnilleen samanlaisia toimeliaisuutta vaimentavia vaikutuksia kuin vaikkapa korkojen nostosta koituisi.

Rahapoliittiset riskit ovat suuria mutta kahtalaisia, sillä kustannusinflaation kimppuun käyminen koronnostoilla ja muilla rahahanojen kiristyksillä voi voimistaa samoja deflatorisia paineita, joita energiakriisistä joka tapauksessa syntyy.

Mitään tekemättä taas keskuspankkiirit altistuvat kasvavalle uskottavuushaitalle ja riskille, että energiakriisi ei ollutkaan ainoa tai edes tärkein inflaatiota voimistanut syy – ja että inflaatio ei jääkään tilapäiseksi.

Meidän muiden päänsärkyämme lisää huoli siitä, että rahapolitiikkaa säätävät keskuspankkiirit eivät välttämättä itse tiedä tietämättömyyttään vaan tekevät umpimähkäisiä päätöksiään luullen jotenkin ”hallitsevansa” inflaationkin kaltaisia mystisen mutkikkaita talousilmiöitä.

Lue lisää: Kommentti: Inflaation kiihtyminen on tosiasia – pelottelu korkojen hurjalla nousulla on silti liioittelua

Lue lisää: Kommentti: Tarvitaan vain pari emämunausta ja energiakriisi voi johtaa taantumaan

Source Link is.fi