Kommentti: Kinastelu rahasta paljastaa F1:n piinaavan ongelman – ratkaisu voisi löytyä läheltä
F1-maailmassa riittää polttavia kysymyksiä. Käyvätkö inflaation aiheuttamat kulukasvut liian suuriksi? Kehittävätkö kärkitallit autojaan niin leväperäisesti, että ylittävät kulukaton?
Ennen kaikkea: jääkö kärkitalleilta kilpailuja ajamatta F1:n budjettikaton ylittymisen takia?
Voin vastata asiaan jo nyt, ja teen sen ilman sisäpiiriapua: ei varmasti jää.
Formula 1 ajaudu tilanteeseen, jossa Max Verstappenin ja Charles Leclercin välinen mestaruustaistelu jäisi ikään kuin kesken, koska jompikumpi talli tai molemmat eivät pääsisi matkustamaan kauden päätöskisoihin.
F1 ei rakennu pelkästä kilpa-ajosta. Sen kiinnostavuus syntyy tarinoista, taisteluista ja draamasta. Niin on aina ollut Juan Manuel Fangion ja Alberto Ascarin sekä Alain Prostin ja Ayrton Sennan ajoista nykypäivään saakka.
Sääntökirjan tulkinnat puuttuvat peliin aina silloin tällöin, mutta en pidä mitenkään realistisena, että F1:n nykyjohto sanoisi raharikkaille Red Bullille, Ferrarille ja Mercedekselle, että se oli jätkät siinä.
Kulukatto ylittyi, joten ette aja Abu Dhabissa.
Nykyinen budjettikatto pitää sisällään viiden prosentin liikkumavaran, eli 140 miljoonan euron katon voi ylittää noin seitsemällä miljoonalla eurolla, mikä laskettaisiin vain pienimuotoiseksi rikkeeksi.
Jos kulukaton kanssa heittäytyy oikein ronskiksi, niin rangaistuksena voi olla esimerkiksi pisteiden menettäminen valmistajien MM-sarjassa, uuden auton testaamisen rajoittaminen tai taloudelliset sanktiot.
Joku kommervenkki siihen keksitään. Todennäköisesti kulukattoa nostetaan loppukaudesta sillä verukkeella, että inflaatio kohisee ja Ukrainan sodan aiheuttamat materiaali-, polttoaine- ja rahtikustannukset ovat tehneet touhusta miljoonakaupalla kalliimpaa.
Ihan sama, mitä Haas, Alfa Romeo ja kumppanit kiukuttelevat.
Hienon kauden huipennusta ei vesitetä sääntösuomimaisella pykälien osoittelulla. Se tekisi lajin maineelle paljon pahemmin hallaa kuin hienovarainen säännöissä joustaminen. Eikä mikään ole F1:n pomoille juuri nyt tärkeämpää kuin globaalin yleisön – ja oman tilipussin – kasvattaminen.
F1-kausi sai taas uusia dramaattisia käänteitä Monacossa.
Pidemmällä aikavälillä tilanteeseen pitää kuitenkin keksiä kestävämpi ratkaisu. F1:n kaupalliset oikeudet omistava Liberty Media on tuonut sarjaan paljon amerikkalaisia vaikutteita ja osoittanut pystyvänsä modernisoimaan sarjan julkisuuskuvaa perijenkkiläisin keinoin.
Raha-asiaankin voisi löytyä ratkaisu Pohjois-Amerikasta – mistä kulukattokin on kotoisin. Tällä hetkellä kulukatto on, joustovarastaan huolimatta, pitkälti kuten jääkiekkoliiga NHL:n palkkakatto eli kova katto, jonka ylittämisestä seuraa sanktioita.
Ongelma NHL:n tyylisen palkkakaton käyttöönotossa on, että NHL:ssä palkkakatto koskee vain pelaajien palkkoja – ei kaikkia niitä kuluja, joita F1-talliin kohdistuu. Connor McDavidin cap hit on vuodessa 12,5 miljoonaa dollaria, satoi tai paistoi. Siihen ei lentopetrolin hinnan kallistuminen vaikuta.
Neuvoa kannattaisikin ottaa koripalloliiga NBA:sta. Siellä ei ole käytössä kovaa kattoa vaan niin sanottu luksusveromalli. NBA:n mallisessa palkkakattosysteemissä katto on raja, jonka saa tietyissä oloissa ylittää – mutta se käy kalliiksi.
Red Bullin pomo Christian Horner on puhunut budjettikaton nostamisen puolesta.
Otetaan esimerkiksi finaaleissa pelaava Golden State Warriors, yksi liigan kovimmista tuhlaajista. NBA:n palkkakatto on 112 414 000 dollaria. Stephen Curryn ja kumppanien tähdittämän Warriorsin kokonaispalkkakulut ovat kuitenkin noin 174 miljoonaa. Koska NBA:n systeemi on hyvin monimutkainen, varsinaisen luksusveron raja on 143 miljoonaa, eli Warriors on noin 31 miljoonaa luksusverorajan yli.
Luksusverosysteemissä rajan ylittävä summa maksetaan moninkertaisesti takaisin liigalle ikään kuin sakkona, ja ne rahat jaetaan niiden seurojen kesken, jotka eivät ylitä luksusverorajaa.
Warriorsin luksusverolasku on suorastaan hävytön 160 miljoonaa dollaria – noin viisinkertainen summa ylitykseen nähden, siis. Nämä rahat menevät muille seuroille jakoon.
Menestyksellä on siis hintansa, eikä Warriors voi jatkaa törsäilyä loputtomiin.
F1:ssä kuvion voisi toteuttaa esimerkiksi niin, että 140 miljoonan budjettikaton ylittämisen jälkeen jokainen yli menevä euro pitää maksaa kaksinkertaisena takaisin, ja se jaetaan niiden kesken, jotka pysyvät kulukaton alla.
Jos ylityksen tekee monena vuonna peräkkäin, nousee kerroin vuosi toisensa jälkeen kovemmaksi – samoin menestyksen hinta.
Aivan äärettömiin ei tuhlailua pidä sallia, koska Mercedeksen ja Red Bullin kaltaiset jättimäiset emoyhtiöt saattavat olla halukkaita rahoittamaan menestystä takavuosina nähtyyn tapaan.
Esimerkiksi nykyrajalla 160–170 miljoonaa voisi olla se uusi kova katto, jonka ylittämisestä seuraisi pistemenetyksiä.
Lue lisää: F1-talleilta hätähuuto rahasta – Günther Steinerilta tyly kuitti
Lue lisää: McLarenin pomo lataa kovaa tekstiä F1:n jättitalleista – ”Järjettömillä summilla”
Toto Wolff haluaa, että kulukatossa huomioidaan maailmantilanteen muutos.
Pienemmille talleille tämän järjestelmän saisi varmasti myytyä, sillä Haasille, Alfa Romeolle, Williamsille ja kumppaneille ylimääräiset miljoonat kelpaisivat varmasti. Nämä, kuten Ilta-Sanomien Ossi Oikarinenkin on sanonut, tuskin koskaan normaalioloissa edes pääsisivät lähellekään kulukaton rajaa.
Toisin sanoen kilpailevien tallien ylitykset sataisivat niiden laariin ja antaisivat mahdollisuuden satsata omaan toimintaan entistä enemmän.
Samalla vältettäisiin jatkossa se vääjäämätön nolo tilanne, joka tällä kaudella nähtäneen. Eli se, kun F1-pomot joutuvat häntä koipien välissä selittelemään, miksi isojen tallien tuhlailun vuoksi kulukatossa pitää joustaa.