Banner Before Header

Kommentti: Kolme heikkoa ja kaksi vahvaa lääkettä pahenevaan energiakriisiin

Eurooppa oli vuosikausiin ankarimman energiakriisin kourissa jo hyvissä ajoin ennen kuin Venäjä aloitti helmikuussa karkean ja laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa.

Hyökkäyksen jälkeen energiakriisi on kärjistynyt lisää, ja samalla Euroopan ja muunkin maailman talousnäkymät ovat heikentyneet tuntuvasti.

Ennen tämän(kin)kertaista energiakriisiä energian hinnan ja talousnäkymien raudanluja syy-yhteys ehti unohtua, kun tärkeimpiä energiaraaka-aineita, raakaöljyä ja maakaasua oli yllin kyllin saatavilla – ja ne olivat vain pari vuotta sitten halvimmillaan jopa taloushistorian halvimpia.

Nyt energian ja talousnäkymien syy-yhteys on vähitellen palannut talousväenkin ”tutkaruuduille”, kun saatavuusongelmat ja niistä alkanut energiakriisi ovat hetkittäin temponeet energiapörssien hintanoteerauksia jopa kaikkien aikojen korkeimmiksi.

Energiahuollon sujuvuudelle tai energiamarkkinoiden hinnoille on yhdentekevää, kumpaa energiakriisin kärjistymisestä haluaa syyttää, Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vai EU-maiden ja muiden länsimaiden Venäjälle määräämiä energiapakotteita.

Vaikutukset ovat joka tapauksessa samoja ja kenen tahansa nähtävillä – ja ainakin talousnäkymille pelkästään ankeita.

Mikä keljuinta, energiakriisin kärjistyminen ja pitkittyminen voi osoittautua kehnoksi käänteeksi ei vain talousnäkymille ja -oloille vaan myös ilmastotavoitteille.

Energiakriisi kirkastaa taloustajua

Sanonnan mukaan vahingosta viisastuu ja Siperia opettaa.

Energiakriisin ensimmäinen opetus alkaa vähitellen mennä perille, ja se on talouskasvun ja länsimaisen elintason perustavaa laatua oleva riippuvuus edullisen energian saatavuudesta.

Energiakriisin kärjistymisen ja pitkittymisen mittaan alkaa seuraavakin opetus vähitellen valjeta, kun koko talouden ja energiajärjestelmän pikainen uudistaminen osoittautuu verrattomasti hitaammaksi ja kalliimmaksi kuin piti.

Eikä pettymyksiä aiheuta vain ”vihreän siirtymän” hitaus ja kalleus, vaan vähitellen valkeneva havainto, että Venäjän energiatoimitusten korvaaminen millä tahansa vastaavalla energiamäärällä on hidasta ja kallista – jos ylipäätään onnistuu edes hitaasti ja millään hinnalla.

Vain vähän myöhemmin on odotettavissa karu jatko-opetus siitä, miten pitkittyvä energiakriisi ja siitä herkästi seuraava ruokakriisi voivat yllättävän helposti sytyttää sosiaalisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia levottomuuksia.

Viimeistään rauhattomuuksien aikaan, mutta mieluiten toki jo ennen mellakoita, päättäjien on tarpeen tutustua ihanteiden ja ihanteellisten tavoitteiden asemesta myös oikeasti tarjolla oleviin ja käytännössä mahdollisiin keinoihin taltuttaa energiakriisi.

Ja ratkaisukeinoja – ja niiden vaikutuksia – puntaroidessa voi olla paikallaan pitää sekin mielessä, että paraikaa kärjistyvä energiakriisi simputtaa vauraiden länsimaiden lisäksi vielä ankarammin koko maailman köyhien maiden enemmistöä.

Miten, mistä ja millä hinnalla?

Energiakriisin akuutti ydinkysymys kuuluu, miten, mistä ja millä hinnalla edes EU-maat hankkivat saman määrän energiaa, jonka ne ovat aiemmin hankkineet mutta nyt päättäneet jättää hankkimatta Venäjältä.

Kysymys on vaikea, ja sen vaikeusaste korostuu piakkoin, jos ja kun Kiinakin lopulta luopuu ääritiukasta koronapolitiikastaan ja purkaa omaa talouttaan – ja energian kysyntäänsä – heikentäneitä koronarajoituksiaan.

Sen jälkeen Kiina palaa maailman suurimman raakaöljyn ostajan rooliinsa suunnilleen samaan aikaan, kun kaikki EU-maat änkeävät samoille markkinoille haalimaan korvaavaa öljyä vasta hylätyn venäläisöljyn tilalle.

Edes joten kuten tasapainoinen silmänkääntötemppu olisi, jos EU sallisi Venäjän laivata EU-maille myymättä jäävän öljynsä vaikka Kiinaan tai Intiaan, jolloin näiden muutoin Lähi-idästä ostamaa öljyä vapautuisi EU-maiden ostettavaksi.

Mutta EU ja maailman merikuljetuksille tärkeitä merirahtien vakuutusmarkkinoita hallitseva Britannia ovat aikeissa ulottaa Venäjän vastaiset talouspakotteet merikuljetusten rahoitukseen ja vakuutuksiin, joten öljynkin merikuljetusten ”vaihtokaupat” eri markkinoiden välillä voivat osoittautua vaikeiksi.

Tämä tarkoittaisi kysynnän kasvamista ja keskittymistä entistä suppeamman ja ennestäänkin kireähkön tarjonnan pariin.

Venäjältä kenties täysin maailmanmarkkinoille tuomatta jäävän kaasun, öljyn ja hiilen määrä on yksinkertaisesti liian suuri ja länsimaiden määräämät tuontisulut siirtymäaikoineenkin liian nopeita kovin pian korvattavaksi hyötysuhteeltaan heikompia tuuli- ja aurinkovoimaloita rakentamalla.

Tähän energiakriisiin voi silti löytyä joukko vastalääkkeitä, joista osa on ainakin teoriassa ja osa ehkä käytännössäkin mahdollisia toteuttaa.

Sherlock Holmesin menetelmä

Analyysiyhtiö Gavekal Reserarch on viimeaikaisissa energia- ja talousanalyyseissään päätynyt pääosin ankeisiin tulkintoihin, joiden mukaan koko maailman mutta eritoten Euroopan talous kärsii energiakriisin seurauksista pitkään ja raskaasti.

Yhtiö on viime kuukausien raporteissaan käynyt perusteellisesti läpi energiakriisin keskeisiä syitä ja todennäköisiä ja muita mahdollisia seurauksia.

Perjantaina asiakkailleen jakelemassaan raportissa yhtiö soveltaa mestarisalapoliisi Sherlock Holmesin menetelmää ja listaa ensin joukon teoriassa mahdollisia energialääkkeitä, karsii seuraavaksi pois poliittisesti tai muutoin käytännössä mahdottomat keinot ja lopulta katsoo, mitä jää jäljelle.

Loppukarsintaan seuloutuu viisi vastalääkettä, joista kolme osoittautuu liian heikoiksi ja vain kaksi edes joten kuten tehokkaiksi. Niistäkin toinen on EU-maille käytännössä mahdoton – ja se jäljelle jäävä teoriassa ja käytännössäkin mahdollinen on kuin katkeran karvasta kalkkia.

Viidestä lääkkeestä katkerin tepsii

Ensimmäinen karsintaan yltänyt lääke on Iranin ja Venezuelan vapauttaminen omista talouspakotteistaan ja niiden öljyn ja kaasun ostaminen venäläisen tilalle. Tämä tyssää teknisiin tuotantorajoitteisiin ja siihen, että pakotevuotojen takia kummankin öljyä virtaa jo nyt markkinoille eikä lisätarjontaa ole nopeasti saatavilla.

Toinen mahdollinen mutta heikko lääke olisi Yhdysvaltain ja Kanadan välisten putkistojen mittava laajentaminen ja Yhdysvaltain vientimahdollisuuksien kasvattaminen, mutta tämä kilpistynee Yhdysvaltain hallinnon vastahankaan.

Kolmas edes tarvittavien energiamäärien tyydyttämiseksi teoriassa mahdollinen lääke olisi rakentaa uutta ydinvoimaa, mutta tämä putoaa toivottoman hitaana akuutin kriisin lääkevalikoimasta.

Neljäs lääke on mahdollinen sekä teoriassa että käytännössä – paitsi EU-maille. Se on paluu kivihiilen polttamiseen. Öljyn ja kaasun kallistuminen ajanee Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisia kehittyviä maita hiilen polttoon, mutta EU:lle tämä on poliittisesti mahdotonta, arvelee Gavekal.

Viides vaihtoehtoinen lääke on se viimeinen keino, joka jää EU-maiden vaihtoehdoksi. Se on niin tehokas kuin energiakriisin kireys edellyttää, mutta se on sitäkin pahemman makuinen.

Lääkkeen nimi on energian säännöstely. Ja mahdollisten – tai Gavekalin mukaan todennäköisten – sivuvaikutusten nimet ovat talouslama, työttömyys, tyytymättömyys ja mellakat.

Source Link is.fi