Kommentti: Maanantain uutinen oli Riitta-Liisa Roposelle täystyrmäys – valinnan olympiakoneeseen ei pitäisi olla enää mahdollinen
Kansainvälinen maastohiihtokausi on ottanut viikon sisällä kaksi merkittävää takaiskua. Ensin ranskalaisjärjestäjät peruivat maailmancupin kilpailun, joka oli tarkoitus pitää 14.–16. tammikuuta.
Maanantaina hiihtoyhteisölle tuli lisää lunta tupaan Planicasta. Kuten ranskalaiskollegansa, slovenialaiset peruivat oman kisaviikonloppunsa koronatilanteeseen vedoten.
Planican piti isännöidä maailmancupin kisoja 22.–23. tammikuuta, jolloin kalenterissa olivat miesten ja naisten yhdistelmäkilpailut – koko cupin ainoat – ja perinteisen hiihtotavan sprintit. Ranskassa oli tarkoitus kisata kolmella matkalla.
Näin ollen niin naisilta kuin miehiltä on viikossa peruttu viisi maailmancupin osakilpailua, mikä on 26,3 prosenttia henkilökohtaisista kilpailuista.
Peruutusten määrä tuskin jää tähän, sillä Venäjän Tjumenin asema cupin finaalien isäntänä herättää kysymyksiä itänaapurin koronatilanteen vuoksi.
Tuorein lukkoon lyöty perumispäätös oli kohtalokas monelle huippuhiihtäjälle, sillä Planican kisat olivat viimeinen kovimman kaliiberin kansainvälinen näyttösauma Pekingin olympialaisiin. Olympiajoukkueet on ilmoitettava 24. tammikuuta.
Suomalaisista peruutus osuu raskaimmin A-maajoukkueen konkariin, 43-vuotiaaseen Riitta-Liisa Roposeen. Uransa kuudensiin olympialaisiin tähdännyt Roponen on ollut kauden aikana vaikeuksissa: plakkarissa on vain yksi kisa, jossa hän on yltänyt maailmancupin pisteille.
Tämä tapahtui Davosin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähdössä, jonka tulosluettelosta Roponen löytyi sijalta 27.
Roposen tuskaa lisää, että kauden aikana ylistetylle Suomen huollolle tuli harvinainen huti juuri Davosin kilpailussa, joka on olympialaisten näyttöpaikkana paras mahdollinen korkean ilmanalansa vuoksi. Roponen jäi huonosta suksestaan huolimatta silti 16. sijasta vain 24,1 sekuntia.
Kriteerit täyttäviä jo seitsemän
Edellä mainittu sija 16 näyttelee merkittävää roolia, koska luku on kirjattu Suomen olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön (HUY) valintakriteereihin.
”Olympialaisiin voidaan valita urheilijat, joilla HUY katsoo oman harkintansa mukaan olevan kansainvälisten näyttöjen perusteella realistinen mahdollisuus sijoittua 16 parhaan joukkoon (yksilöurheilijat). Arvioinnissa ja harkinnassa otetaan huomioon kauden 2020–2021 ja alkukauden 2021–2022 maailmanmestaruus-, maailmancupien ja Pekingin olympialaisten karsintakilpailujen tulokset sekä lajin virallinen maailmanranking”, Olympiakomitean valintakriteereissä lukee.
Lisäksi kriteeristöstä löytyy pykälä, jossa olympialaisiin voidaan valita HUY:n harkinnalla myös uransa nousujohteisessa kehitysvaiheessa olevia urheilijoita.
Suomella on mahdollisuus lähettää Pekingiin maksimissaan seitsemän naishiihtäjää, joista Krista Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen ovat jo lunastaneet kisalippunsa. Lisää valintoja on luvassa tiistaina.
Seuraavina olympiajoukkueeseen liitetään varmuudella ainakin Tour de Skillä useita vahvoja kisoja hiihtäneet Johanna Matintalo ja Anne Kyllönen. Nelikko muodostaa näytöillään ainakin toistaiseksi rungon 4×5 kilometrin viestiin.
Suomen valmennusjohto joutuu painottamaan Olympiakomitealle tekemissään Pekingin joukkue-ehdotuksissa viestiä, koska jos olympiakylässä urheilijan kohdalle napsahtaa positiivinen koronatestitulos – olkoonkin, että urheilija olisi oireeton – pakka menee välittömästi uusiksi. Tällöin distanssikyvyt ovat arvossaan.
Pärmäkosken, Niskasen, Matintalon ja Kyllösen takana distanssimatkoilla maailmancupin pisteille ovat kauden aikana päässeet vain Jasmi Joensuu, joka on ollut parhaimmillaan 26:s, ja Roponen. Joensuu on kuitenkin ollut tällä kaudella maailmancupissa vapaan hiihtotavan sprinteissä 12:s ja 15:s eli osoittanut olevansa top 16 -tasoa.
Kuudentoista joukkoon ovat kuluvalla kaudella yltäneet myös viikonloppuna sprintin Suomen mestaruutta juhlinut Katri Lylynperä ja finaalissa kaatunut Jasmin Kähärä. Lylynperä oli maailmancupkauden avanneessa Rukan sprintissä peräti viides, Kähärän piikkikisana on 10. sija Dresdenissä.
Tällä kaudella maailmancupissa top 16 -kriteerin täyttäviä naisia on siis jo seitsemän.
Vanhat näytöt eivät riitä
Lylynperän ja Kähärän erotuksena mainittakoon, että Lylynperän tulos tuli perinteisellä hiihtotavalla. Pekingissä etenemistyylinä on vapaa.
Vertailun vuoksi: länsinaapurissa maailmancupissa kaksi kakkossijaa eivät riittäneet olympialipun arvoiseksi näytöksi Johanna Hagströmin tapauksessa, koska näytöt olivat perinteisen kisoista, ja vapaalta kauden tuloksina olivat ”vain” sijat 8, 11 ja 16.
28-vuotias Lylynperä on ollut kahden kauden aikana vapaan sprintissä maailmancupin pisteillä vain kerran, 20:s Davosissa joulukuussa. Tätä taustaa vasten Lylynperän avautuminen vihastaan, koska joutui antamaan valmennusjohdolle SM-kisoissa lisänäyttöjä, on vähintäänkin kummallinen.
Kähärä on vasta 21-vuotias ja vastannut kauden kovimmasta läpilyönnistä.
Maailmancupin tuloksia vertailtaessa Roposen näytöt eivät yksiselitteisesti riitä olympiakoneeseen: edellinen top 16 -sijoitus on Davosista 16. joulukuuta 2018.
Hänen tapauksessaan on kuitenkin muistettava vuoden takaiset Oberstdorfin MM-kisat, joihin hän saapui oltuaan maailmancupissa parhaimmillaan 23:s.
Oberissa tuolloin 42-vuotias Roponen oli väliaikalähdössä parhaana suomalaisena kymmenes ja oli merkittävässä roolissa sensaatiopronssia saavuttaneessa viestijoukkueessa.
Kaikki tekijät huomioiden valmennukselta olisi silti kova ratkaisu esittää Olympiakomitealle Roposen valitsemista vanhoilla näytöillä, jotka löytyvät vuoden takaa yhdestä kilpailurupeamasta. Suoraan sanottuna: sen ei pitäisi olla mahdollista.
Lue myös: