Kommentti: Mitä ihmettä HIFK:n ympärillä tapahtui? Kulisseista kajahti absurdia puhetta

Pelicansin ja HIFK:n puolivälieräsarjan jälkihöyryissä nähtiin outo episodi, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.

Lahden Pelicans ja Helsingin IFK kohtasivat jääkiekon miesten SM-liigan puolivälieräsarjassa. Ottelusarja oli tasainen. Se oli niin tasainen, että sarja venyi seitsemänteen otteluun.

Pelicans voitti seitsemännen ottelun Lahden jäähallissa jännittävien vaiheiden jälkeen 4–3, ja eteni voitoin 4–3 välieriin. Pelicans oli kahdesta huippujoukkueesta parempi, mutta vain niukasti.

Edellä nähty geneerinen tekstilitania olisi tiistaisen lehdistötilaisuuden perusteella todennäköisesti riittänyt vallan hyvin Pelicans–HIFK-ottelusarjan perkuuseen.

On kuulemma turha tehdä isompaa numeroa tai ”höpöttää”, kun pelit ovat kesken.

Seiskapelin jälkeen HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen piti yllättävän puheenvuoron. Peltonen nosti lehdistötilaisuudessa esille joukkueeseensa kohdistuneen häirinnän ottelusarjan aikana.

– Mun täytyy arvostella tapaa, jolla meidän toimintaa on yritetty häiritäkin. Pudotuspelit ovat vähän kuin ottelu olisi kesken. Meidän joukkue osoitti isoa sitkeyttä tänäänkin, mutta ei riittänyt, Peltonen sanoi mystisesti.

Peltonen ei suostunut myöhemmin toimittajien edessä avaamaan lausuntoaan ja tarkentamaan, millaisesta häirinnästä oli kyse.

Ville Peltosen mukaan HIFK:n toimintaa yritettiin häiritä. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä ymmärrettävästi puolusti Peltosta, joka on hänen ystävänsä ja entinen työparinsa, mutta sanavalinnat olivat erikoisia.

– On ollut hyvin epäreilu tilanne se, mitä olen saanut katsoa. Se kritiikki, mitä ensinnäkin Villeä kohtaan henkilönä ja tuota joukkuetta kohtaan on annettu, Niemelä sanoi ja jatkoi:

– Minusta on täysin käsittämätöntä siinä vaiheessa, kun pelataan tosiaan sarjaa ja sarja on täysin kesken, on se sitten 3–0 tai 3–3 tai mitä tahansa, niin on sitten kaikennäköistä höpötystä siitä, mitä joukkue tekee tai mitä koutsi tekee. Mua on ottanut tosi paljon päähän se.

Mua ottaa tosi paljon päähän se, että Suomen suurimman ammattilaissarjan kärkipään päävalmentaja näyttää olevan näin pihalla siitä, miten ammattiurheilun diskurssi ja viihdebisnes toimivat.

Tehdään nyt ensinnäkin selväksi ja tahallisenkin väärinymmärtämisen välttämiseksi, että asiatonta törkytekstiä ja henkilöön kohdistuvaa vihapuhetta ei missään muodoissa tietenkään voi suvaita. Se on aina tuomittavaa.

On ikävää, jos pelaajat ja valmentajat ovat joutuneet sietämään asiatonta häirintää. Jos näin on tapahtunut, tämä olisi tärkeä tuoda esille asianosaisten kautta.

Kokonaan toinen asia on Niemelänkin mainitsema kritiikki. Tulee se sitten median tai seuran omien fanien kautta.

SM-liiga on urheilusarjana Suomen mittakaavassa aivan omaa luokkaansa kiinnostavuudessaan ja siinä, millaisia massoja se liikuttaa. SM-liiga on kiinnostava ja tunteita herättävä viihdetuote.

Herra Telia maksoi nykyisestä SM-liigan mediasopimuksesta paljon fyffeä, koska SM-liiga liikuttaa maksukykyisiä ihmisiä.

Kiinnostavuus syntyy puheenaiheista, henkilöistä ja tarinoista. Ne taas eivät synny tyhjiössä. Niitä pitää rakentaa ja ylläpitää. Tässä yhtälössä faneilla, maksavalla yleisöllä ja medialla on aivan keskeinen rooli.

SM-liigan yli 100 miljoonan euron urheiluviihdekoneisto pyörii tunne-elämysten, tarinoiden, draaman ja vastakkainasettelun voimalla.

Ei se varmasti tunnu kivalta esimerkiksi HIFK:n leirissä, kun seuran omat kannattajat osoittavat mieltään, kritisoivat tai jopa vaativat päävalmentajalle potkuja kesken ottelusarjan. Se on kuitenkin maksavan yleisön oikeus, halusi sitä tai ei.

Jos liigajoukkueen peli sakkaa monta kautta putkeen ja hurjiin panostuksiin nähden joukkue alisuorittaa kroonisesti, kuten HIFK, silloin kritiikki on täysin paikallaan myös omilta kannattajilta. Onneksi tällä kertaa jäälle ei lentänyt broilereita.

Tuskin kannattajat osoittavat ärtymystään huvikseen. Onhan sille oltava joku syy.

HIFK:n kausi päättyi jättipettymykseen puolivälierissä. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Uskaltaisin väittää, että pontimena esimerkiksi HIFK-kritiikissä on se, että seura on kannattajilleen niin tärkeä ja merkityksellinen, että osa on saanut tarpeekseen nykymenosta. Kuka nyt mitättömästä asiasta jaksaa nostaa äläkkää.

Arvostus ja luottamus ovat jokaisessa yhteisössä keskeisiä arvoja, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, jos toiminta pettää odotuksia kerta toisensa jälkeen.

Median rooli on tietenkin toisenlainen kuin maksavan yleisön.

Median tehtävänä ei ole seistä kenenkään takana tai kannustaa. Median tehtävänä on pitää vireillä keskustelua ja tarttua puheenaiheisiin. Siihen kuuluu olennaisesti myös epäkohtien ja epämieluisten asioiden esille nostaminen.

Niemelä otti tiistain lehdistötilaisuuden lopuksi kantaa yleisemmin negatiiviseen keskusteluun.

– Mielestäni meidän pitää päästä siitä pois, että kritisoidaan ja yritetään löytää asioita, jotka mukamas ei toimi. Ja yritetään päästä siihen taas, että mikä on hienoa ja mahtavaa tässä urheilussa. Toivottavasti me löydetään yhdessä keino siihen, että nautittaisiin enemmän, eikä yritettäisi löytää aina vaan sitä paskaa, Niemelä jyrähti.

Tommi Niemelä kaipaa lisää positiivisuutta Suomi-kiekkoon. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Mediakritiikille on aina paikkansa ja asioiden käsittelytapoja on hyvä pohtia, mutta on melkoisen paksua puhetta yrittää kitkeä kriittisyyttä. Jos tämä nyt siis oli Niemelältä mediakritiikkiäkin, kuten ymmärsin.

Pitää muistaa, että SM-liigakaukaloissa viilettää muun muassa satojatuhansia euroja kaudessa tienaavia huippu-urheilijoita. Vaihtopenkin takana työskentelevien ammattivalmentajienkaan ei tarvitse kituutella.

Jos kritiikki ja mediapaine tulevat yllätyksenä, silloin on väärässä paikassa.

Ulkopuolinen, kärkäskin kritisointi vituttaa varmasti ajoittain ja menee tunteisiin, mutta samaan aikaan pelaajat ja valmentajat ovat päässeet taitojensa ja kovan työnsä ansiosta etuoikeutettuun asemaan harjoittamaan intohimoammattiaan näköalapaikalle.

Mihin muuten unohtui se fraasi siitä, että paineet ovat etuoikeus?

Ammattiurheilu on julkinen ammatti, johon kuuluu ulkopuolelta tapahtuva reaaliaikainen kriittinen käsittely.

Kaikenlaisen käsittelyn – niin kriittisen kuin ylistävän – volyymi lisääntyy aina keväisin pudotuspeleissä, koska tämä on sitä aikaa, kun SM-liigan kiinnostus on suurimmillaan. Ihmisiä kiinnostaa ja asia koetaan tärkeäksi.

Siksi on täysin absurdia huudella sen perään, ettei joukkueiden, pelaajien tai valmentajien tekemisiä saisi käsitellä tai kritisoida ottelusarjan keskellä.

Tai sitten Niemelä ja kumppanit voivat panna esimerkillisesti kättä taskuun ja kaivaa rahat työnantajilleen eli seuroille siitä taloudellisesta montusta, mikä jää, kun maksava kriittinen yleisö ja media lopettavat seuraamisen.

Saman innovaation voisi hei ulottaa runkosarjaankin. Pysykööt kriittinen yleisö ja media koloissaan, kun jätkät pelaavat ensin seitsemän kuukautta keskenään perussarjaa. Sen jälkeen voidaan sitten joukolla hämmästellä huuli pyöreänä, kuka voitti ja kuka ei. Syy-seuraussuhteista viis.

Silloin ei tarvitsisi kuunnella ulkopuolisten höpötyksiä tai raahautua lehdistötilaisuuksiin.

Source Link is.fi