Kommentti: MM-kiekon hymyilevät ”mitalitelineet” nostattivat raivon – tämän takia ”keskustelu” meni raskaasti pieleen
Kuva on vanhanaikainen ja tunkkainen. Jääkiekon setäkööri Kalervo Kummola, Harri Nummela ja Luc Tardif patsastelee jäälle asetetulla korokkeella Tampereen Nokia-areenassa jääkiekon MM-finaalin jälkeen.
Maailmanmestaruutta juhliva Leijonat saapuu hakemaan kultamitalejaan. Setäkööri nappaa mitalit etuoikeutettuihin kätösiinsä hopeatarjottimilta ja pujottaa ne kiekkosankareiden kaulaan. Miehet palkitsevat miehiä. Kansa hurraa.
Päähenkilöiden taustalla parikymmentäkiloa painavia hopeatarjottimia kannattelevat nuoret naiset, joilla on neljä tehtävää: seistä heille määrätyissä edustusasuissa, pitää tarjottimia, hymyillä ja olla hiljaa.
Tämä on vuodesta toiseen naisen asema miesten urheilussa. Esineellistetty nainen somistaa passiivisen koristeen tavoin tapahtumaa, jossa aktiiviset miehet tekevät tärkeitä miesten juttuja.
Sama kuva toistui vuosikymmeniä Ranskan ympäriajon palkintojenjaossa, jossa naiset jopa pussasivat voittajaa, kunnes käytännöstä tuli liian seksistinen ranskalaisille ja siitä luovuttiin vastikään. Vapaaotteluorganisaatio UFC:n otteluissa seksismistä ei vieläkään välitetä, sillä bikineihin verhoutuneet naiset kantavat häkissä eräkylttejä, hymyilevät, lähettävät lentosuukon ja ovat hiljaa.
Naiset pukivat Egan Bernalin Ranskan ympäriajon palkintokorokkeella kesällä 2019. Nykyisin seremoniaan osallistuu yksi mies- ja yksi naisavustaja.
Aivan sama rooli on tarjolla myös niille niukkoihin asuihin pukeutuneille naistanssijoille, jotka esiintyvät urheilutapahtumien nurkissa, reunoilla ja portaikoissa ympäri maailmaa ilman, että heille järjestetään kunnollista lavaa, aikaa tai huomiota. He ovat lisäviihdettä miehille, somiste.
MM-kisojen palkintojenjaosta nousi Suomessa kohu. Me Naiset selvitti, että Suomen kisaorganisaatio olisi mieluusti muuttanut kritisoitua perinnettä ja esitellyt palkintojenjaossa kisojen vapaaehtoisia laajasti iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Päätös palkintoavustajista tuli Kansainvälisen jääkiekkoliiton markkinointioikeudet omistavalta Infrontilta. Infrontin kirjallinen ohjeistus oli, että mitalitarjottimia kannattelemaan pitää valita ”hostesses team” eli emäntätiimi.
Lue lisää: Miksi vain naiset seisoivat ”palkintotelineinä” jääkiekon MM-kisoissa? Näin kisaorganisaatio vastaa
Suomen kansa reagoi sosiaalisessa mediassa, ja yllättävää kyllä, tässä kohden mentiin metsään. Finaalin palkintojenjaossa mitalitarjotinta kannatellut Ella Kangasalusta, 19, kertoi Ylen haastattelussa, että häntä oli haukuttu muun muassa ”mitalitelineeksi” ja ”pöydäksi”. Valtaosa ikävästä palautteesta oli tullut somessa muilta naisilta.
– Me olemme saaneet tosi paljon henkilökohtaista kritiikkiä ja haukkumista osaksemme, mitä ihmettelen ja pidän turhana. Me olimme vain töissä ja meillä oli ihan hiton kivaa, Kangasalusta kirjoitti Facebookin Naistenhuone-ryhmään Instagram-tarinansa perusteella.
– Kritisoidaan mieluummin tätä rakenneta eikä meitä työntekijöitä henkilökohtaisesti, hän jatkoi.
Kangasalusta on täysin oikeassa. On idioottimaista katsoa Kalervo Kummolan takana hymyilevää nuorta naista ja haukkua tätä. Vähän kuin haukkuisi ruokalähettiä siitä, että alustatalous polkee palkkoja.
Sen sijaan pitäisi kysyä jääkiekossa merkittävää valtaa käyttäviltä ja käyttäneiltä Kummolalta, Tardifilta ja Nummelalta, että mitä hittoa te siellä pönötätte ja miksi te annatte tällaisen touhun jatkua vuodesta toiseen.
Sosiaalisen median keskustelu otti uuden käänteen, kun Kangasalustan ja muiden palkintojenjakajien kommentit tulivat julkisuuteen. Somen aina yhtä rohkeat miesasiamiehet, joiden oikeudet ovat jatkuvasti uhattuna, huomauttivat, että jos näistä naisista itsestään oli mukavaa tehdä tätä vapaaehtoistyötä, niin millä oikeudella koko palkintojenjakoa kritisoidaan.
Myös tämä argumentti on typerä.
On mukavaa, että palkintojenjakojen avustajilla oli työssään kivaa. Heidän kokemuksensa ovat arvokkaita yksittäisten ihmisten kokemuksia. Olisi kaksinverroin kurjaa, jos he olisivat joutuneet sekä osaksi sortavaa rakennetta että myös kärsineet kokemuksesta.
Vastakysymykseni ovat nämä. Jos sairaanhoitaja sanoo, että minä muuten nautin heikoista työoloista, koska olen kutsumusammatissani, pitäisikö meidän yhteiskuntana viitata kintaalla sosiaali- ja terveysalan epäkohdille?
Jos n-sanaa käyttävä juntti sanoo, että hän tuntee tummaihoisen ihmisen, jota saa kutsua n-sanalla, niin pitäisikö meidän kohauttaa olkia ja todeta, että ei täällä mitään rasismia ollut.
Vastaukseni: Ei tietenkään.
Kun puhutaan MM-palkintojenjaossa nähdystä ummehtuneesta rakenteesta, meidän ei toisaalta pidä vetää yleisiä moraalisia johtopäätöksiä yksilöiden kokemuksista eikä ainakaan missään tapauksessa haukkua näitä yksilöitä, jotka ovat vain hoitaneet heille osoitetun tehtävän hyvin.
Kyseiset naiset eivät ole mitään uhreja. He olivat vapaaehtoisesti hankkimassa itselleen kivan kokemuksen tai merkinnän ansioluetteloon, verkostoitumassa tai Kangasalustan sanoin ”vain töissä”.
Jakob Vrana palkittiin ja naiset hymyilivät hiljaa.
Joten mitä tehdä? Ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Urheilun instituutioiden, kuten jääkiekon MM-kisojen, pitää katsoa avoimin ja rehellisin silmin omia organisaatioitaan ja tapahtumiaan.
Edustavatko niiden käytännöt nykyaikaisen, tasa-arvoisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan periaatteita? Vai toistavatko ne tiensä päähän tulleita valtarakenteita, joissa esimerkiksi naisen asema on hymyillä hiljaa nurkassa, kun miehet puuhastelevat.
Me Naisten jutun perusteella Suomen kisaorganisaatio on onneksi jo arvioinut tapahtunutta rehellisesti, kuullut rakentavan kritiikin ja on valmis muutokseen. Toivottavasti ensi vuonna palkintojenjaossa nähdään sekä poikien että tyttöjen jääkiekkojunioreita ja turnauksen arvokkaimpia pelaajia eli vapaaehtoisia työntekijöitä riippumata heidän iästään tai sukupuolestaan.
Sillä sellaiselta, moninaiselta mutta silti yhtenäiseltä ja upealta, näyttää myös jääkiekon MM-kultaa juhliva Suomi.