Nato-optio on savuverho, jonka taakse häivytetään se, että eduskuntapuolueet ovat täysin erimielisiä siitä, pitäisikö Suomen liittyä puolustusliitto Natoon.
Tämä on johtopäätös, joka syntyy IS:n eduskuntaryhmien puheenjohtajille tekemästä kyselystä. Näkemykset saatiin kaikilta puolueilta.
Eduskuntapuolueiden kannat Natoon vaihtelevat laidasta laitaan. Nato-jäsenyyden hakemista kannattavat varauksettomasti vain kokoomus ja Rkp. Tiukasti jäsenyyttä vastaan ovat keskusta ja vasemmistoliitto.
Keskustan ei on yhtä jyrkkä kuin kokoomuksen kyllä. Keskustan ryhmänjohtaja Juha Pylväs ei näe mitään muutosta nykytilanteeseen, joka vaikuttaisi puolueen kantaan hakea Nato-jäsenyyttä. Tällainen ei ole edes Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen äkillinen heikkeneminen. Käytännössä keskusta ei siis ole edes Nato-option kannalla, vaan puhtaasti kielteisellä Nato-kannalla.
Perussuomalaisten kanta on, että Nato-jäsenyyttä ei ole tässä vaiheessa syytä hakea. Puolueella on kuitenkin valmius tarkastella asiaa, eli perussuomalaisten kanta on niin sanotun Nato-option säilyttäminen, vaikka ryhmänjohtaja Ville Tavio ei itse kannatakaan Nato-jäsenyyttä.
Pääministeripuolue Sdp asemoituu tasavallan presidentin Sauli Niinistön linjalle: ”Suomella pitää olla mahdollisuus hakea Naton jäseneksi, jos arvioisimme tämän parhaaksi ratkaisuksi turvallisuudellemme.” Ryhmäjohtaja Antti Lindtman yhtyi myös Niinistön tiistaina esittämiin kantoihin, ”joissa Suomen linjan vakaus korostuu.”
Niinistö toppuutteli blogikirjoituksessaan hänen uudenvuodenpuheestaan esitettyjä tulkintoja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta ja mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.
Suomen virallisen liturgian mukaan Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä.
Vasemmistoliiton ryhmäjohtaja Jussi Saramo sanoo suorimmin, mistä Suomen Nato-optiossa on oikein kyse. ”Nato-option ajatus on nimenomaan se, että Suomi itse päättää. Kun katsomme, että Nato-jäsenyys ei lisäisi meidän turvallisuutta, niin silloin on parempi se vaihtoehto, jossa me pidämme itsellämme mahdollisimman suuren pelivaran.”
Eli koska Nato-jäsenyydelle ei löydy riittävää kannatusta, puhutaan Nato-optiosta eli mahdollisuudesta hakea Nato-jäsenyyttä, jotta Suomella olisi suurempi liikkumavara kuin puhtaasti kielteisellä Nato-kannalla.
Suomen Nato-option politiikka onkin uhkailupolitiikkaa: jos Venäjä ylittää rajan, Suomi uhkaa liittyä Natoon. Uhkausta ei kuitenkaan ole tarkoitettu toteutettavaksi. Mitään erityistä rajaa tai tilannetta, milloin Nato-optio laukeaisi, ei ole määritelty.
Eduskuntaryhmien kantojen valossa näyttääkin siltä, ettei Suomella ole aikomustakaan liittyä Natoon, oli tilanne mikä hyvänsä. Nato-optiopuheilla on saatu rakennettua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan konsensus, johon kaikki eduskuntapuolueet on saatu ainakin selontekojen muodossa sitoutettua. Todellisuudessa puolueet ovat täysin erimielisiä Nato-jäsenyydestä.
Konsensuspuheet saattavat kuitenkin olla murtumassa. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne otti viime viikolla kantaa Nato-hakemuksen jättämisen puolesta. Myös muutamat europarlamentaarikot ovat kertoneet Nato-kantansa muuttuneen myönteiseksi. Harjanteen mukaan vihreiden eduskuntaryhmässä on erilaisia kantoja jäsenhakemuksesta. Puolueessa jumpataan uutta politiikkalinjausta toukokuun puoluekokoukseen.
Lue lisää: Vihreiden Atte Harjanne: ”Se kuuluisa Nato-optio olisi syytä lunastaa viipymättä”
Lue lisää: Vihreät mepit muuttivat Nato-kantaansa – Ville Niinistö: Suomi voisi hakea jäsenyyttä jo lähivuosina
Myös kristillidemokraattien keskuudessa linjassa saattaa olla liikettä. Ryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoi IS:lle, että jäsenhakemusta tulisi harkita vakavasti. Räsänen perusteli kantaansa Euroopan turvallisuustilanteen kriisiytymisellä ja nosti esille erityisesti Venäjän mahdollisen hyökkäyksen Ukrainaan. ”Se muuttaisi turvallisuustilannetta todella paljon”, entinen sisäministeri näkee.
Nyt ei ole oikea aika torpata Nato-keskustelua, vaan ryhtyä käymään sitä kunnolla. Savuverhon taakse piiloutuminen ei luo turvallisuutta etenkään, kun savu hälvenee.