Uusi rautaesirippu nousee itärajalle?
Torstaiyönä Suomi lopettaa venäläisten saamien ns. turistiviisumien hyväksymisen rajalla. Kun turismi lakkaa, tuntuu kuin olisi palattu Neuvostoliiton omaehtoisen eristyksen aikaan. 30 vuoden ajan kasvava matkailu oli Suomen ja Venäjän uudenlaisen rehdin luottamuksen vahvin symboli. Nyt sen aika aika on ohi. Jäljellä on epäluottamus.
Siihen on syy vain Venäjällä ja sen hyökkäyssodalla Ukrainassa.
Ilman pitkää pandemiasulkua päätös tuntuisi huomattavasti dramaattisemmalta. Nyt liikenne säilynee sitä vilkkaampana. Oleskeluluvan omaavat venäläiset saavat tulla Suomeen. Maahan pääsee myös mm. perhesyistä ja opiskelemaan. Turvapaikkahakemuksia otetaan edelleen vastaan, jos venäläisviranomaiset päästävät niitä rajalle tekemään.
Kyseessä on vahva ele. Sillä halutaan näyttää Venäjän kansalle, että se ei ole osaton johtajiensa käynnistämään brutaaliin hyökkäykseen. Eristyksen toivotaan kääntävän venäläisten mielipiteet sotaa vastaan.
Hetki sitten toimi olisi tuntunut kovemmalta. Tämän viikon tapahtumat kaasuräjähdyksineen Itämerellä vievät nyt huomion.
Suomi vaati yhdessä Baltian maiden ja Puolan kanssa EU:n yhteistä kieltoa venäläisturismille. Kaikissa läntisen Euroopan maissa tähän ei oltu valmiita.
Suomi halusi jäädä odottamaan muutosta, kun Baltian maat ja Puola tekivät kansalliset ratkaisunsa. Kansalaispaineen kasvaessa Suomi seurasi perässä.
Asiaan vaikuttaa se, mistä päin Eurooppaa sitä katsoo. Vaikkapa saksalaisessa keskustelussa puhutaan kaikkien Venäjän liikekannallepanoa pakenevien miesten ottamisesta turvaan länteen. Maa on iso. Sillä on tietysti myös tuoretta kokemusta suuresta siirtolaisaallosta ja myös joistakin radikalisoituneista tulijoista. Luotetaan siihen, että kymmenet tuhannetkin venäläismiehet uppoaisivat massaan.
Viro on pieni maa, jonka suurta venäläisvähemmistöä Venäjän epäillään pyrkivän käyttämään hyväkseen. Siellä tuhannet nuoret venäläismiehet voisivat aiheuttaa ongelmia, vaikka eivät mitään ”vihreitä miehiä” olisivatkaan. Huoli on perusteltu.
Suomi on tilanteeltaan tässä välissä. Ei ole hämmästyttävää, että se valitsi Viron tien.
Turistiviisumien rajoittaminen ei poista lähikuukausien ja -vuosienkin ongelmia. Vaikka kaikki raja-asemat aivan suljettaisiin, Venäjän rajan voisi yhä ylittää metsissä. Aitasuunnitelmat voivat auttaa rajavartijoita, mutta niillä pitkää rajaa ei kokonaan suljeta. Tällaista ei ole edes suunniteltu.
Edessä on vaikeita tilanteita. Joudutaan yhä pohtimaan Suomen lakeja, kansainvälisiä sopimuksia, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia.
Patenttiratkaisuja ei ole.