Banner Before Header

Kommentti: Sanna Marin vihjasi sinipunasta – tiellä on kylmä sota Suomen politiikassa

Asia saattaa olla juuri nyt mahdoton, mutta äkkiä aivan itsestäänselvyys. Tai sitten ei.

Viikonloppuna demaripääministeri Sanna Marin vihjasi Helsingin Sanomien haastattelussa sinipunan mahdollisuudesta. Sehän on hallitus, joka rakentuu demarien ja kokoomuksen varaan. Edellisestä on aikaa rapiat kuusi vuotta.

Sittemmin entisestä itsestään selvästä vaihtoehdosta on ainakin puheissa tullut melkein mahdottomuus.

Nyt Marin sanoo, että ”Sdp:llä ja kokoomuksella on eri näkemyksiä taloudesta ja työllisyyspolitiikasta, mutta vaalituloksen pohjalta neuvotellaan ja katsotaan mitkä asiat yhdistävät ja erottavat”.

Jos eduskuntavaaleihin mentäisiin viimeaikaisilla kannatusmittauksilla, kokoomus olisi suurin puolue. Sdp ja perussuomalaiset taistelisivat kakkospaikasta.

Siksi ei yllätä, että Marin ei äkkiä kuulostakaan niin punavihreältä.

Nukkuisiko pääministeri Petteri Orpo paremmin, jos Brysselin-koneeseen nousisi valtiovarainministeri Sanna Marin vai valtiovarainministeri Riikka Purra?

Oikealla laajasti odotetaan ja vasemmalla laajasti pelätään kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuvaa hallituspohjaa. Jos mentäisiin nykymittausten mukaan, ratkaisun tekisi kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Tai kai hänen pitäisi puolueessaan muiltakin kysyä.

Demarien kanssa kokoomusta odottaisivat ikivanhat periaatteelliset erot ja 1990-luvun lamasta lähtien käydyt käytännön kiistat. Ne eivät tosipaikassa koskaan ole olleet yhteistyön este.

Perussuomalaisia ja kokoomusta erottaisivat seuraavat asiat:

Perussuomalaiset suhtautuvat EU:hun epäilevästi, osin täysin kielteisesti. Kokoomus on Suomen EU-myönteisin puolue.

Kokoomus kannattaa vahvasti ulkomaisen työvoiman tuontia Suomen työvoimapulaa ratkaisemaan. Perussuomalaiset suhtautuu epäilevästi kaikkeen maahanmuuttoon.

Perussuomalaiset pitää Suomen ilmastotavoitteita ylimitoitettuina. Muutama viikko sitten Orpo ilmoitti, että kokoomus ei lähde hallitukseen, joka peruu nykyisiä ilmastoimia. Samassa paneelissa paikalla ollut perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra järkyttyi.

Kokoomuksen kelkkaan lähteminen merkitsisi perussuomalaisille kaikista perustavoitteista tinkimistä. Puolueella on jo katkera kokemus, miten siinä käy.

Demarien ja kokoomuksen yhteistyölläkin on esteitä, joita menneet poliitikkopolvet eivät olisi voineet kuvitella.

Kylmä sota -mentaliteetti Suomen politiikassa on levinnyt sekä oikealle että vasemmalle. Ei lähdetä siitä, että olisi soviteltavia erimielisyyksiä vaan siitä, että vain yksi kerrallaan voi olla oikeassa.

Hesarissa Marin puhui ”pragmaattisuudesta”. Sen merkitystä voi olla vaikea selittää innokkaimmille punavihreille ainakin demarien nykyisissä liittolaispuolueissa. Vasemmistoliiton ulos jättäminen olisi todennäköinen ennakkomaksu hallitusyhteistyöstä kokoomuksen kanssa.

Toisaalta pragmaattisuuden ideaa voi olla vaikea selittää myöskään vaikkapa kokoomusnuorille, jotka viikonloppuna julistivat kokouksessaan leikkausten ilosanomaa.

2010-luvun ideologiset roihut ovat vielä aika korkeita. Saattaa mennä ainakin yksi vaalikausi ennen kuin käytännön nimissä ollaan valmiita entismaailman aatteellisiin kompromisseihin.

2030-luvun koittaessa ne saattavat taas tuntua tuoreilta ja virkistäviltä tavoilta tehdä politiikkaa.