Kommentti: Sisäpiiri kertoo, miksi JYPissä kaikki on sekaisin – pahinta virhettä seurajohto ei ole vielä tehnyt
Kahdeksan peräkkäistä tappiota. Joukkueessa tulehtunut ilmapiiri. Kohupelaaja näyttää keskisormea vastustajille. Katsoja tunkeutuu ottelun jälkeen vierasjoukkueen pelaaja-aitioon.
Siinä otteita Jyväskylän jääkiekkoylpeyden JYPin viime aikojen medianäkyvyydestä. Vanha sanonta kertoo kaiken julkisuuden olevan hyvästä, mutta tällä kertaa se ei valitettavasti taida pitää paikkaansa.
Mitä ihmettä JYPissä oikein tapahtuu?
Aloitetaan vähiten yllättävästä asiasta, tappioputkesta. Siinä ei ole mitään omituista. Jyväskyläläisseura oli viime kaudella luhistumisen partaalla. Jälleenrakennukseen tarvitaan useampi vuosi.
Kukaan ei odottanut, että JYP menestyy tällä kaudella. Syksy alkoi joukkueelta yllättävän hyvin, mutta nyt hurrikaanipaidat ovat valahtaneet sarjataulukossa sinne, missä sen odotettiinkin olevan.
Tappiot tuovat aina mukanaan tuskaa, mutta pukukopin ilmapiirin pitäisi vaikeillakin hetkillä pysyä riittävän hyvänä. Hippoksen hallilla näin ei kuitenkaan ole. Joukkuehenki on JYPissä kaikkea muuta kuin positiivinen.
Yle Urheilun tietojen mukaan ongelmat ulottuvat myös pukukopin ulkopuolelle. Sisäpiiristä kerrotaan, että organisaatiossa on työuupuneita ihmisiä.
– Toiminta on lahoamassa, eräs Ylen tietolähde kuvailee.
Lahoamisen syyt ovat yksinkertaisia. Tekijöitä on liian vähän. Jos SM-liigan joukkueita rankattaisiin toimiston työntekijöiden määrällä, JYP olisi Mestiksessä. Työvoiman puutteesta kertoo omaa kieltään, että JYP ei onnistunut käyttämään hyväkseen kultaisella tarjottimella tullutta jättiyllätystä.
Vasta 17-vuotias Joakim Kemell on ollut tämän liigakauden ylivoimaisesti kiinnostavin pelaaja. Kemell on tehnyt häkellyttävän nopean loikan SM-liigan tähtipelaajaksi.
Lokakuun lopussa tapahtunut harmillinen loukkaantuminen keskeytti sensaatiohyökkääjän kauden muutamaksi viikoksi, mutta ensi kesän NHL-varaustilaisuuden kuumimmaksi suomalaisnimeksi ponkaissut Kemell pitää yhä maalipörssin kärkipaikkaa hallussaan.
Seura ei ole osannut hyödyntää nuoren tähden lentoa markkinoinnissaan. Media on hehkuttanut Kemellin hurjaa menoa usean viikon ajan, mutta JYPin toimistolla ei mainosrumpu pärise. Kun ei ole ketään, joka tarttuisi rumpukapuloihin.
Kemellin arvo JYPille on – tai voisi olla – kutakuinkin sama kuin Kaapo Kakon arvo TPS:lle kolmisen vuotta sitten. Turkulaisseura onnistui hyödyntämään säkenöivän pelaajansa markkina-arvon myös kaukalon ulkopuolella. Toisin kuin JYP.
Identiteetti hukassa
Takavuosien menestys perustui Jyväskylässä vahvaan seuraindentiteettiin, tinkimättömään ja uhrautuvaan traktorilätkään, joka nojasi ”Jypinkylän” näköisiin persooniin. Jani Tuppurainen, Juha-Pekka Hytönen, Mikko Viitanen, Kalle Koskinen, Eric Perrin, Jarkko Immonen. Ja niin edelleen.
Nyt joukkueesta ei näytä löytyvän riittävää johtajuutta. Tuppurainen ja Immonen lähtivät viime kauden katastrofin jälkeen Mikkeliin. JYPin nuorennusleikkaus on tehty pakon sanelemana, pitkälti taloudellisista syistä. Identiteetti on hukassa.
Johtajuusvajetta alleviivasi jo ennen kauden alkua JYPin kapteenin valinta. C-kirjaimen sai rintaansa Jan Scotka. Tshekkipuolustajan valinta ei Yle Urheilun tietojen mukaan miellyttänyt kaikkia pelaajia. Ulkomaalaispelaaja nostetaan harvoin joukkueen kippariksi. Ja erityisen harvoin ensimmäisellä liigakaudellaan.
Perrin oli urallaan itseoikeutettu JYPin kapteeni. Kanadalainen oppi tuntemaan seurakulttuurin, kaupungin ja sen ihmiset. Fanien suursuosikiksi kohonnut Perrin pelasi JYPissä kolme kautta ennen nimitystään kapteeniksi. Ja ehti sitä ennen voittamaan myös Stanley Cupin.
Scotkan valinnan lisäksi JYPin kopissa kummasteltiin, miksi Aleksi Salonen ei kelvannut kapteenistoon. Useat joukkueen pelaajista olisivat toivoneet Saloselle vähintään varakapteenin titteliä.
Kapteenin yksi tärkeimmistä tehtävistä on joukkuehengestä huolehtiminen. Se ei näytä Jyväskylässä nyt onnistuvan.
Pahin virhe on vielä tekemättä
Pitkän tappioputken aikana valmennuksen asema muuttuu tunnetusti tukalaksi. Fanit alkavat jossain vaiheessa vaatia päävalmentajalle potkuja. Nyt Jyväskylässä pitäisi kuitenkin kaiken turbulenssin keskellä muistaa, mitkä ovat olleet uuden päävalmentajan Jukka Ahvenjärven lähtökohdat.
Ahvenjärvi tuli keskelle sekasortoa. Hänen tehtävänään on luoda JYPille uskottavuutta, piirtää suuntaviivat kohti kirkkaampaa tulevaisuutta ja rakentaa seuran identiteettiä.
Onko Ahvenjärvi oikea mies tehtävään? On, jos kysyy pelaajilta. Ahvenjärvellä on hyvä maine kiekkoilijoiden keskuudessa. Ainakin sellaisten, jotka ovat tottuneet kovaan työntekoon.
– “Jusu” on hyvällä tavalla vanhan liiton jätkä. Ei niin autoritäärinen kuin (Hannu) Jortikka tai (Risto) Dufva, mutta hänen joukkueissaan treenataan aina helvetin kovaa. Tahti on armoton. Arvot ovat kohdillaan. Hän myös osaa näyttää asemansa, ja se on ollut joillekin JYPin nuoremmille pelaajille ongelmallista, eräs Ahvenjärven pitkään tuntenut pelaaja kertoo.
JYPin sotkuista tilannetta ei ole ainakaan helpottanut kohupelaajan tittelin itselleen hankkinut Brad Lambert. Keskisormea vastustajan vaihtoaitioon heilutellutLambert, 17, on nuoresta iästään huolimatta paistatellut otsikoissa useamman vuoden ajan, useimmiten negatiivisessa valossa.
– Ahvenjärven johtamassa joukkueessa Lambertin kaltaisen pelaajan ei edes pitäisi pelata, sisäpiiristä kerrotaan.
Ahvenjärvi joutuu luovimaan JYPissä kieli keskellä suuta. Hän on antanut Lambertille joitakin erivapauksia, jotta lahjakas nuori pysyisi tyytyväisenä, keskittyisi olennaiseen ja lopettaisi kiukuttelun. Mutta helppoa ratkaisua ei Lambertin, tai koko JYPin tilanteessa ole näköpiirissä.
Kaikesta huolimatta JYP ei ole tehnyt – ainakaan vielä – sitä pahinta virhettä. Jos seura päättäisi antaa Ahvenjärvelle kenkää, se ripottelisi viime kauden raunioiden päälle entistä enemmän tuhkaa. Siitä JYP ei välttämättä enää nousisi.
– Ahvenjärven saaminen valmentajaksi on ollut seuralle lottovoitto, luotsin pitkään tuntenut pelaaja sanoo.
Tuon lottovoiton mahdollinen realisoiminen tapahtuu Jyväskylässä parhaimmassakin tapauksessa vasta muutaman vuoden päästä. Ja se edellyttää koko organisaatiolta uudistumista, kehittymistä, kärsivällisyyttä – ja riittävästi työvoimaa myös toimiston puolelle.
Lue myös: