Kommentti: Suomalaisia pyydetään taas jaksamaan talven yli, kun muu maailma elää – onko ihmisten kärsivällisyys jo loppunut?

Eilen illalla suoritin tyypillisiä ilta-askareitani, kun televisio kertoi, että Yhdysvalloissa alkaisi laaja koronasulku. Ihmiset hamstrasivat elintarvikkeita ja olivat kauhuissaan. Moni lukittautui koteihinsa eikä tiennyt, milloin vapaus koittaisi seuraavan kerran.

Pysähdyin ja minut valtasi ahdistus. Ei kai taas uudestaan?

Pian sain onneksi huomata, että kyseessä oli tallenne vuoden 2020 alusta. Yllätyin siitä, miten epämukavia tunteita nuo muistot minussa herättivät. Vaikka Suomessa ei nähty yhtä laajamittaista koronasulkua kuin Yhdysvalloissa, täälläkin jouduttiin ottamaan käyttöön poikkeusolot, jotka toistuivat keväällä.

Koronarajoitusten käyttöönoton jälkeen suomalaisia on rohkaistu moneen kertaan.

Varmimman lupauksen vapaudesta toivat uutiset Suomeen saatavasta koronarokotteesta. Kuluneen syksyn aikana maailma on vähitellen avautunut, kun koronarokotekattavuus on kasvanut. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska ovat luopuneet rajoituksista pitkälti kokonaan. Suomessakin puhuttiin, että rajoitukset poistettaisiin 80 prosentin kattavuuden saavuttamisen jälkeen.

Viime viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen sen kuitenkin sanoi: kyseessä oli vain symbolinen tavoite.

Vaikka THL oli hallituksen tavoin uskonut, että 80 prosentin tavoite riittäisi, se ei riitä. THL toivoo, että koronapassi otetaan talven ajaksi Suomessa laajempaan käyttöön, jotta yhteiskunta saadaan laajemmin ja pysyvämmin auki.

Mutta onko ihmisten kärsivällisyys jo loppunut?

Maskien määrä on vähentynyt katukuvassa. Baarien jonot mutkittelevat öisin kaduilla entiseen tapaan koronapassin ansiosta ja kulttuuriakin saa taas harrastaa. On vaikeaa uskoa, että suomalaiset jaksaisivat enää palata uusiin rajoituksiin. Koronapassi vapauttaisi yhteiskuntaa.

Maassa on kaikesta huolimatta edelleen lähes 700 000 rokottamatonta. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) mukaan maltillisissakin arvioissa tästä määrästä kolme prosenttia sairastuisi vakavaan koronatautiin. Suomen avautumista estävät nyt epäilykset siitä, kestääkö Suomen sairaalahoidon kapasiteetti.

”

Pandemian aikana moni on joutunut taipumaan, mutta nyt kestokyky alkaa olla äärirajoilla.

Syyttävä sormi osoittaa julkisessa keskustelussa rokottamattomiin. Myös Salminen pohti, että edessä on uusi yhteiskunnallinen keskustelu siitä, voidaanko muun väestön elämää rajoittaa sillä perusteella, että osa väestöstä ei syystä tai toisesta halua ottaa rokotetta.

Jos avaa sosiaalisessa mediassa koronavirusta koskevan keskustelun kommenttikentän, eteen avautuu lähes poikkeuksetta rokottamattomien ja rokotettujen taistelu. Koronavirusuutisiin Facebookissa lisätyt nauru- ja vihareaktiot kiristävät tunnelmaa. Epäreiluuden tunnetta lisää se, että Ruotsissa ja Tanskassa elämä on jo jatkunut uusissa uomissa.

Kansassa kytee turhautuminen.

Keskustelussa on kuitenkin unohdettu se, miten yksin osa kansalaisista on elänyt lähes kahden vuoden ajan.

Televisiossa vuoden 2020 alun tallenteessa puhui 85-vuotias nainen, joka oli ollut kotinsa vankina kuukausia. Hän sanoi seuraavasti:

”Mietin, mitä haluan tehdä, jos jotain sattuu. Haluan tehdä jotain kivaa. Ihmiset sanovat, että haluavat kuolla onnellisina. Ei kukaan halua kuolla, sillä ihmiset haluavat elää. Haluaisin elää kunnolla.”

Koronakriisi on kurittanut etenkin riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Nuo sanat ovat heidän kärsimyksensä ytimessä.

Puhuimme hiljattain ystäväni kanssa siitä, miten kuluneet lähes kaksi vuotta ovat olleet kuin sumua. Kriisiaikoina on tapana puhua ajasta ennen kriisiä ja ajasta sen jälkeen. Muistoissa ja tulevaisuuden kuvitelmissa on mukavampaa elää, sillä nykyhetki voi olla epämiellyttävä.

Ihmisen elämään merkityksellisyyttä luo useakin asia, mutta varmasti merkityksistä suurimman luo mahdollisuus elää elämää haluamallaan tavalla. Pandemian aikana moni on joutunut taipumaan, mutta nyt kestokyky alkaa olla äärirajoilla.

Useammat suomalaiset ovat jo tehneet kaiken voitavansa. Valtiojohto on pysynyt viime viikot hiljaa, mutta nyt kansalaiset haluavat vastauksia. Yksinäisyyteen vaipuneiden ihmisten taakka on ollut suuri ja muodostuu tulevien vuosien aikana suureksi myös yhteiskunnalle.

Miten pitkään meidän täytyy vielä taistella, kun monessa muussa maassa eletään jo?