Banner Before Header

Kommentti: Suomen Nato-keskustelu pyörii kansallisen kummallisuuden ympärillä – muualla ”optiota” ihmetellään

Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on kansallinen erikoisuus. Suorastaan endeeminen kummajainen, anomalia.

Sitä kutsutaan Nato-optioksi. Sillä tarkoitetaan sitä, että Suomi voi halutessaan hakea puolustusliiton jäsenyyttä.

Kukaan ei edes oikein tunnu varmuudella tietävän, mistä termi sai alkunsa. Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistossa sanat ”Nato” ja ”optio” mainitaan samassa lauseessa ainakin jo vuonna 1995.

Nato-optiosta käytävää keskustelua seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että Suomi voisi liittyä jäseneksi tuosta vain, sormia napsauttamalla ja ikään kuin lunastaa tämän option. Pörssissäkin option haltijalla on oikeus, mutta ei velvollisuutta, lunastaa se.

Tällaista lunastuskelpoista optiota ei kuitenkaan ole faktisesti luvattu meille missään muualla paitsi suomalaisessa keskustelussa. Optio voi, kuten myös pörssissä, raueta arvottomana.

Kenenkään ei myöskään pitäisi kuvitella, että Naton viides artikla – yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta – suojaisi Nato-option haltijaa. Se suojaa ainoastaan jäseniä, kuten pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi syksyllä Helsingissä.

Nato kyllä harjoittaa avoimien ovien politiikkaa, ja kriteerit täyttävät valtiot voivat hakea sen jäsenyyttä.

Suomi on ollut Naton läheinen kumppani jo vuosikausia eikä ole epäilystäkään, etteikö se sellaisenaan ole Natolle mieluinen. Jäsenenäkin toisimme yhteiseen pöytään makoisat tuomiset: muun muassa Euroopan ylivoimaisesti suurimman ja myös modernin kenttätykistön.

Kaiken julkisesti lausutun perusteella on ainakin jossain määrin todennäköistä, että Suomi myös pääsisi halutessaan jäseneksi ja ehkä jopa pika-aikataululla. Sormia napsauttamalla se ei silti tapahdu.

Jäsenyyttä ei voi myöskään ottaa itsestäänselvyytenä. Sen torppaamiseen tarvitaan vain yksi jäsenmaa, sillä Nato tekee päätöksensä yksituumaisesti.

Tämän maan vain tarvitsee kertoa Naton neuvoston suljettujen ovien takana, ettei Suomen ottaminen puolustusliittoon ole sen mielestä hyvä ajatus – ehkä tilanne on juuri nyt liian tulenarka.

Ehkä Venäjän kanssa on ongelmia jo ihan tarpeeksi muutenkin ja kaasun hinta Euroopassa jo ennätyskorkealla. Ei palovakuutustakaan myydä enää siinä vaiheessa, kun liekit jo nuolevat mökin kuistia. Ehkä on parempi odottaa aikoja, jolloin maailmanpolitiikan aurinko paistaa jälleen.

Harmi, että paraskaan meteorologi ei osaa kertoa, milloin sellainen aika koittaa ja mitä ehtii tapahtua ennen sitä.

Parhaimmassa tapauksessa näin ei tapahtuisi, vaan Suomi kykeni varmistamaan jokaisen Nato-maan tuen kaikessa hiljaisuudessa ennen jäsenyyden hakemista. Lisäksi Naton uskottavuudelle ei ole hyväksi, jos ovi lyödään kiinni jäsenkriteerit täyttävän, demokraattisen hakijamaan nenän edestä.

Silti Suomi optioineen elää tavallaan tietynlaisessa kauhun tasapainossa. Emme voi varmuudella tietää, avautuuko Naton ovi silloin kun siihen kolkutetaan – mutta eipä tiedä Venäjäkään.

Toisaalta optiota voi pitää edes vähänkään uskottavana silloin, kun sen toteutuminen on todennäköistä. Venäjä taas kykenee omilla toimillaan pitämään huolen siitä, ettei ilmapiiri Suomen jäsenyyttä kohtaan ainakaan parane.

Source Link is.fi