Kommentti: Suomen taloudelle tuplaonnistuminen ja se tietänee EU:lta saataviin koronarahoihin lisäleikkausta
Suomen talous saavutti koronakriisiä edeltäneet mittansa viime kesänä, ilmenee EU-komission torstaina julkistamasta EU-maiden talouskatsauksesta.
Katsauksen perusteella Suomi näyttää selvinneen talouden koronataantumasta sunnilleen yhtä vuosineljännestä nopeammin kuin kaikki EU-maat keskimäärin – ja selvästi nopeammin kuin aiempien ennusteiden perusteella oli aihetta pelätä.
Tätä voi pitää Suomelle suotuisana talouden tuplaonnenpotkuna — tai tuplaonnistumisena, jos niin haluaa tulkita.
Ehkä kyse on sekä onnesta että onnistumisesta, mutta joka tapauksessa suomalaisittain suotuisa tulkinta on paikallaan.
Viime vuonna ja vielä alkuvuodesta laaditut ennusteet povasivat Suomelle sitkeämpää ja syvempää taantumaa sekä heikompaa ja hitaampaa toipumista kuin nyt näyttää käyneen – ja kehnompaa kehitystä kuin useille muille EU-maille.
Onnenpotkut ja onnistumiset ovat Suomelle hyviä uutisia, se on selvä. Mutta näillä onnekkailla talouskäänteillä on ainakin yksi onnetonkin sivuvaikutus:
Suomen selviytyminen koronataantumasta sekä aiemmin ennustettua että muita EU-maita vähäisemmin vaurioin merkinnee, että Suomen osuus EU:n korona-avustuksista jää vielä pienemmäksi kuin tähän mennessä on arvioitu.
Hyvä onni osuu omaan nilkkaan
EU:n runsaan 800 miljardin euron elvytysrahastosta jäsenmaille jaettavat avustusmäärät ovat toistaiseksi arvioita, jotka perustuvat suurimmaksi osaksi kunkin maan koronakriisiä edeltäneeseen talouskuntoon.
Alustava jako noudattaa pääosin periaatetta, jonka mukaan ennen koronakriisiä heikoimmat ja velkaisimmat maat saavat eniten ja ennen koronaa vahvimmat ja vähiten velkaiset maat saavat vähiten.
Tuon alustavan jakoperusteen mukaan Suomi on alusta asti ollut yksi yhteiselvytyksen nettomääräisistä kustantajista, sillä Suomelle arvioitu avustusmäärä oli alunperin hieman yli kolme miljardia euroa ja arvioitu maksuosuus yli kuusi miljardia euroa.
Lopulliset jakosuhteet on määrä sopia ensi kesänä sen perusteella, kuinka pahasti kunkin maan talous on kärsinyt koronataantumasta viime ja tämän vuoden aikana.
Avustuksia koskevia arvioita on jo kertaalleen korjattu, ja silloin Suomen arvioitu saanto kutistui runsaasta kolmesta miljardista eurosta nyt voimassa olevaan vajaan kolmen miljardin euron arvioon.
”Avustuksia koskevia arvioita on jo kertaalleen korjattu.
Jos komission taloustilastot ja -ennusteet pitävät kutinsa tämän vuoden loppuun asti, tietää se Suomelle ensi kesän täsmäytyksessä mitä todennäköisimmin EU:lta koronaelvytyksenä saatavan avustussumman lisäleikkausta.
Tätä voi pitää aiempiin odotuksiin verrattuna yllättävän hyvän talouskehityksen harmillisena sivuvaikutuksena, mutta ei tästä voi pelkästään EU:ta moittia.
Juuri tällaista koronataantuman vaikutusten huomioon ottamista Suomi edellytti ennen EU:n koronaelvytysrahaston hyväksymistä.
Tämä oli Suomen neuvotteluvoitto
EU-maat sopivat yhteisen koronaelvytysrahaston perustamisesta ja yhteisellä velkarahoituksella kustannettavien avustusten jakoperusteista viime vuoden heinäkuussa.
Koronarahaston valmistelun ja perustamisen aikaan esimerkiksi Suomen talousennusteet olivat kovin erinäköisiä ja -sävyisiä kuin sittemmin on käynyt toteen.
Elvytysrahaston alkuperäisen jakomallin mukaan avustuksia olisi jaettu jäsenmaille lähes pelkästään koronakriisiä edeltäneiden vuosien talouskunnon, kuten työttömyyteen, julkisen velan määrään ja väkimäärään suhteutetun bruttokansantuotteen perusteella.
Elvytyspakettia valmistellut komissio katsoi hankkeen niin kiireelliseksi, että avustusten ja tukiluottojen jakoperusteita määritellessä ei ollut aikaa odottaa koronakriisin vaikutusten mittaamista.
Alkuperäinen malli näytti Suomelle silloisten talousennusteiden valossa epäreilulta, sillä Suomen talouden pelättiin kärsivän koronataantumasta muita raskaammin mutta päätyvän silti kokoaan suuremmalla osuudella kuvion kustantajaksi.
”Suomen talouden pelättiin kärsivän koronataantumasta muita raskaammin.
Viime kesän aikaisten talousennusteiden perusteella olikin täysin aiheellista vaatia koronavaikutusten huomioon ottamista koronaelvytyksen jakoperusteissa niin kuin Suomen hallitus edellytti ehtona elvytyspaketin hyväksymiselle.
Ja lopputuloksesta riippumatta koronaelvytyksen perustaminen edes joiltakin osin koronakriisin talousvaikutuksiin on koko kiistanalaiselle elvytyskuviolle vähemmän noloa kuin se, että virallisesti ”yksinomaan koronakriisin vaikutuksiin” jaettavat miljardit jaettaisiinkin kuin mitkä tahansa tulonsiirrot aivan muilla perusteilla kuin koronan vaikutuksilla.
Kuinka paljon tämä Suomenkin vaatima ”neuvotteluvoitto” lopulta maksaa Suomelta saamatta jäävinä avustuksina, se selviää ensi kesän täsmäytyksessä.
Maksuosuudet ovat silkkaa arvailua
Komission syyskatsauksesta ei löydy sanaakaan talouskehityksen mahdollisista vaikutuksista koronarahaston elvytysmiljardien jakoperusteisiin tai -osuuksiin.
Sen sijaan katsauksen päähuomio on talouden kasvuennusteissa ja muissa tulevaisuuden näkymissä, joita komissio on kohentanut pääosin entistä suotuisammiksi.
Tämän ja parin lähivuoden päivitettyjen kasvuennusteiden perusteella Suomenkin näkymät vaikuttavat vahvemmilta kuin komissio on aiemmin aavistellut.
Mutta toisin kuin koronataantumasta selviytymistä Suomen lähivuosien kohennettuja kasvunäkymiä ei voi kuvata erityiseksi onnenpotkuksi.
Vaikka Suomenkin näkymät ovat kohentuneet, komissio on kohentanut useimpien muiden EU-maiden kasvunäkymiä vielä reippaammin – ja siksi Suomen talousnäkymät ovat keskimääräistä vaisumpia.
Jos koronataantumasta selviäminen muita nopeammin leikkaa Suomen osuutta EU:n elvytysmiljardeista, voi se osaltaan laimentaa Suomen lähivuosien kasvunäkymiä hivenen vielä vaisummiksi.
”Suomen talousnäkymät ovat keskimääräistä vaisumpia.
Vastaavasti elvytysvarojen lopullisessa täsmäyksessä saantojaan vahvistavat maat saavat lisätehoa omiin kasvunäkymiinsä.
Karkeasti ottaen koronakriisi näyttää aiheuttaneet suurimpia talousmenetyksiä samoille maille, joille oli tarkoitus jakaa eniten elvytysrahaa aiemmankin talouskunnon perusteella.
Jos Suomen asema elvytysrahan lopullisessa jaossa heikkenee, vastaavasti Italian, Espanjan ja esimerkiksi Puolan ja Unkarin asema luultavasti vahvistuu.
Samasta syystä yhteisen koronaelvytyksen vaikutus kunkin maan tulevaisuuden kasvunäkymiin jakaa maita voittajiin ja häviäjiin.
Tässäkin jaossa Suomi kuuluu koronaelvytyksestä vähiten hyötyviin häviäjiin.
Eikä tätä tappiota voi selittää voitoksi edes siinä ”toivossa”, että tätä menoa jatkamalla myös Suomen osuus koronavelkojen kustannuksista voi kutistua tähän asti arvioitua pienemmäksi.
Jos kehnosti käy, maksuosuuskin kevenee
Suomen maksuosuudesta on esitetty vajaan seitsemän miljardin euron arvioita, joita ei maksa vaivaa ottaa turhan vakavasti eikä ainakaan todesta.
Elvytysvelat on tarkoitus maksaa pois vuoden 2058 loppuun mennessä, joten maksuosuuksia koskevissa arvioissa puhe on noin neljän vuosikymmenen arvauksista.
Arvaus Suomenkin maksuosuudesta pätee edes suurin piirtein vain sillä ehdolla, että Suomen ja muiden EU-maiden talousasemat pysyvät suhteessa toisiinsa ennallaan ainakin vuosisadan puolivälin hujakoille.
Jos tuollainen oletus osoittautuisi oikeaksi, se tarkoittaisi EU:n yleisten taloustavoitteiden mutta myös koronaelvytyksen epäonnistumista.
EU:n keskeisiä taloustavoitteita on kansalaisten toimeentulon, elintason ja vaurauden ”harmonisointi” eli tasaaminen. Siitä on koronaelvytyksessäkin kyse, kun avustusten ja tukiluottojen jako suosii taloudellisesti heikoimpia jäsenmaita ja kuvion kustannukset rasittavat eniten vahvimpia maita.
Kun EU:n talousihanteet yleensä ja koronaelvytyksen periaatteet erikseen varta vasten pyrkivät muuttamaan jäsenmaiden talousasemaa suhteessa toisiinsa, tällä lienee vuosisadan puoliväliin mennessä vaikutuksensa kustannustenkin jakoon jäsenmaiden välillä.
Jos EU onnistuu talousolojen harmonisoinnissa, ja jos jäsenmaiden talouskasvu jatkaa komission lähivuosiksi ennustamaa rataa, ja jos koronaelvytys osaltaan vielä vahvistaa kasvueroja, merkitsee se Suomen suhteellisen talousaseman heikkenemistä.
Se taas tarkoittaisi ”pysyvänä” tai edes lähivuosikymmenet kestävänä ilmiönä, että Suomi voisi lohduttautua edes sillä, että maksuosuus EU:n elvytysrahaston kustannuksista kevenisi nyt arvailtua pienemmäksi.
Lue lisää: Kommentti: EU:n ”kiireellinen” koronaelvytys viipyy yhä lähtötelineissä